Leland Irving

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leland Irving
Leland Irving.PNG
Henkilötiedot
Syntynyt 11. huhtikuuta 1988 (ikä 26)
Barrhead, AB, Kanada
Kansalaisuus Kanada
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 183 cm
Paino 80 kg
Seura
Seura Jokerit
Sarja SM-liiga
Pelinumero 35
Pelaajaura
Pääsarjaura 2011–
Aik. seurat Quad City Flames (AHL)
Victoria Salmon Kings (ECHL)
Abbotsford Heat (AHL)
Calgary Flames (NHL)
NHL-varaus 26. varaus, 2006
Calgary Flames

Leland Bruce Irving (s. 11. huhtikuuta 1988 Barrhead, Alberta, Kanada) on kanadalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa SM-liigajoukkue Jokereissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WHL-joukkue Everett Silvertips varasi Irvingin 81. pelaajana vuonna 2003. Hän pelasi kauden 2003–2004 Spruce Grove Timberwolvesin juniorijoukkueessa ja sai tililleen yhden WHL-ottelun. Tulokaskaudellaan 2004–2005 Irving jäi vielä kakkosmaalivahdiksi Michael Wallille ja sai tililleen 23 runkosarjaottelua. Kaudella 2005–2006 hän nousi kuitenkin Silvertipsin ykkösmaalivahdiksi ja torjui 67 runkosarjaottelussa. Irving pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa.[1]

Calgary Flames varasi Irvingin ensimmäisellä kierroksella 26. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2006. Kaudella 2006–2007 Irvingillä oli WHL:n paras torjutaprosentti (92,9%).[1] Tammikuussa 2007 hän teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Flamesin kanssa. Irving liittyi sen farmijoukkue Omaha Ak-Sar-Ben Knightsin vahvuuteen saman kevään pudotuspeleissä, joissa hän toimi luukkuvahtina kauden kahdessa viimeisimmässä AHL:n playoff-ottelussa Curtis McElhinneylle.

Viimeisellä WHL-kaudellaan 2007–2008 Irving sivuutti 21 nollapelillään liigan kaikkien aikojen yhden kauden nollapeliennätystä, joka oli Bryan Bridgesin hallussa kaudelta 2005–2006. Seuraavalla kaudella 2008–2009 Tyson Sexsmith rikkoi kuitenkin heidän ennätyksensä 22 nollapelillään.

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irving siirtyi Calgary Flamesin organisaatioon kaudeksi 2008–2009, jolloin hän nousi sen farmijoukkue Quad City Flamesin ykkösmaalivahdiksi ja torjui 47 runkosarjaottelussa. Kaudeksi 2009–2010 Calgaryn farmijoukkueeksi vaihtui Abbotsford Heat, jossa Irving jakoi varsin tasaisesti torjuntavastuun David Shantzin kanssa, joka kuitenkin kantoi päävastuun kevään 2010 pudotuspeleissä. Irving valittiin 1. marraskuuta 2009 AHL:n viikon pelaajaksi.[1] Hän pelasi kauden aikana myös kahdeksan ottelua sarjatasoa alempana ECHL-joukkue Victoria Salmon Kingsissä. Kaudella 2010–2011 Irving nousi taas Heatin selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Heinäkuussa 2011 hän teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen Flamesin kanssa.[2]

Kaudella 2011–2012 Irving jakoi Heatin torjuntavastuun Danny Taylorin kanssa. Hänet valittiin 10. marraskuuta 2011 AHL:n viikon pelaajaksi. Irving debytoi kauden aikana myös NHL:ssä, jossa hän sai tililleen seitsemän ottelua. Irving pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 16. joulukuuta 2011 vieraissa Florida Panthersia vastaan. Hän sai ottelussa tililleen 39 torjuntaa, mutta Flames kuitenkin hävisi sen lukemin 3-2. Irving kuitenkin palkittiin kolmen tähden tähtipelaajana.[3][4] Heinäkuussa 2012 hän teki taas vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen Flamesin kanssa.[5]

Irving jäi kaudella 2012–2013 NHL:n työsulun aikana Heatin maalivahtihierarkiassa kolmanneksi Barry Brustin ja Danny Taylorin jälkeen. NHL-kauden alettua hänelle aukesi tie myös Flamesiin hetkellisesti, kun Miikka Kiprusoff loukkaantui. Irving pelasi kauden aikana kuusi NHL-ottelua. Elokuussa 2013 hän siirtyi vapaana agenttina try-outille SM-liigajoukkue Jokereihin lähtökohtaisesti paikkaamaan Eero Kilpeläisen loukkaantumista.[6] Neljän runkosarjaottelun jälkeen Irving sai loppukauden 2013–2014 kattavan sopimuksen joukkueeseen.[7]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 2007 jääkiekko

Irving edusti Kanadaa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden. Irving toimi kuitenkin koko turnauksen ajan kakkosmaalivahtina Carey Pricelle, eikä pelannut otteluakaan.[1]

Irving pelasi myös World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2005, jolloin hän torjui Canada Pacificin joukkueelle hopeaa. Irvingillä oli myös turnauksen paras torjuntaprosentti (94,2%).[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irvingillä todettiin 8-vuotiaana rabdomyosarkooma, jolloin hän tunsi ensioireena hyönteisenpuremalta tuntuneen pistoksen korvassaan. Irving selvisi syövästä 13 kuukauden kemoterapian jälkeen.[8] Tästä huolimatta hän pystyi harjoittelemaan normaalisti ja oli hoitojakson aikana sivussa vain yhdestä harjoituksestä ja pelistä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e EliteProspects
  2. Mutch, Hayley: Flames Re-Sign G Leland Irving to One-Year, Two-Way Deal 6.7.2011. SB Nation. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
  3. Sean Bergenheim scores twice to help Panthers get past Flames 6.7.2011. SUNRISE, Fla.: ESPN. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
  4. Legends of Hockey
  5. Flames sign Leland Irving 27.7.2012. CALGARY, AB: Calgary Flames. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
  6. Jokerit julkisti vahvistuksensa 20.8.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 3.9.2013.
  7. Irving jatkaa Jokereissa kauden loppuun asti 20.9.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 21.9.2013.
  8. Koshan, Terry: Hardships overcome 2.1.2007. LEKSAND, Sweden: Toronto Sun. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)
  9. Kramer, Lindsay: Quad City's Irving already a winner 23.2.2009. National Hockey League. Viitattu 3.9.2013. (englanniksi)