Jacopo Foroni
Jacopo Giovanni Battista Foroni (26. heinäkuuta 1824 Valeggio sul Mincio – 8. syyskuuta 1858 Tukholma) oli italialaissyntyinen, Ruotsiin muuttanut säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Foroni syntyi kapellimestari Domenico Foronin ja Teresina Zovettin poikana. Hän aloitti musiikkiopintonsa isänsä johdolla ja saattoi sävellys- sekä instrumentaatio-opinnot päätökseen Alberto Mazzucaton johdolla Milanossa vietettyään kauden pioneeriupseerina Itävallan armeijassa. Foronin musiikilliseen kehitykseen vaikutti vahvasti hänen opettajansa mieltymys Johann Sebastian Bachin, Ludwig van Beethovenin ja Felix Mendelssohnin edustamaan keskieurooppalaiseen perinteeseen.[1]
Vuonna 1846 Foroni debytoi Milanossa oopperakapellimestarina. Tämän jälkeen hän pääsi johtamaan kiertävää orkesteria, jonka kanssa matkusti Ranskaan, Belgiaan ja Espanjaan. Vuonna 1847 hän palasi Milanoon, jossa hän vuonna 1848 saavutti menestyksen ensimmäisellä omalla oopperallaan (Margherita) Teatro Ressä. Foroni solmi sopimuksen kustantaja Giovanni Ricordin kanssa. Syksyllä 1848 hän johti kiertävää orkesteria Alankomaissa, jossa hän sai kutsun Vincenzo Gallin oopperaseurueen musiikilliseksi johtajaksi Tukholmaan alkuperäisen pääkapellimestari Paolo Speratin erottua tehtävistään Skandinavian kiertämisen aikana.[1]
Työ Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Foroni saapui Tukholmaan joululkuussa 1848. Kaikki Foronin johtaman oopperaseurueen jäsenet olivat merkittäviä italialaisia solisteja. Näihin kuuluivat tenorit Ettore Caggiati ja Francesco Ciaffei sekä sopraano Rosina Penco. Foroni johti esityksiä sellaisista italialaisista oopperoista kuin Don Pasqualesta, Linda di Chamounix'sta, Lucrezia Borgiasta, I Lombardista, Ernanista ja Sevillan parturista. 19. toukokuuta 1849 Mindre teaternissa kantaesitettiin Foronin oma ooppera Cristina di Svezia, jonka musiikki omistettiin kuningas Oskar I:lle ja libretto tämän äidille Désirée Clarylle. Kantaesityksen yleisön joukossa oli H. C. Andersen, joka kirjoitti innostuneen kuvauksen esityksestä omaelämäkertaansa.[1]
Ruotsissa Foroni sai nimityksen hovikapellimestariksi ja pääsi johtamaan Tukholman kuninkaallista oopperaa, mutta Tukholmaan asettumisesta huolimatta hän pysyi aluksi yhteyksissä myös Milanoon, jossa hän elokuussa 1850 johti Stockholm-konserttialkusoittonsa esityksen. Esitys oli suuri menestys, ja pian Foroni laati kaksi muutakin alkusoittoa. Ricordi julkaisi painettuina kaikki kolme teosta, joista tuli pitkäaikaisia suosikkeja italialaisessa orkesteriohjelmistossa. Teatro La Canobbianassa kantaesitettiin Foronin kolmas ooppera (I Gladiatori) vuonna 1851, mutta teos sai viileän vastaanoton, mihin ehkä vaikuttivat liiallisiksi koettu sinfonisuus ja keskieurooppalaisuus. Tämän jälkeen Foroni keskittyi työhönsä Ruotsissa, jossa hänestä oli tullut Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen vuonna 1849. Tukholmassa Foroni toi esiin sekä italialaisia että ranskalaisia oopperoita, kuten Puritaanit, Macbeth, Le prophète ja Wilhelm Tell. Vuonna 1858 hän johti Carl Maria von Weberin saksalaisen Oberon-oopperan esityksen. Lisäksi Foroni johti orkesterikonserteissa esimerkiksi Robert Schumannin, Felix Mendelssohnin ja Ludwig van Beethovenin teoksia. Hänestä tuli ensimmäinen Ruotsissa Richard Wagneria johtanut kapellimestari Tannhäuserin alkusoiton esittämisen myötä vuonna 1856.[1]
Oopperoidensa ja konserttialkusoittojensa ohella Foroni sävelsi musiikkia kuninkaallisiin tapahtumiin, musiikkia näytelmiin, jousikvarteton sekä lukuisia pienimuotoisia pianoteoksia, lauluja ja pianotranskriptioita. Foronin kerrottiin hallitsevan kuusi kieltä, ja hän oppi nopeasti myös ruotsin. Hän sävelsi ruotsiksi operetin Advokaten Pathelin, jonka hän onnistui saamaan valmiiksi vain vähän ennen menehtymistään koleraan syyskuussa 1858.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
