Sevillan parturi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee oopperaa. Näytelmästä kerrotaan artikkelissa Sevillan parturi (näytelmä).
Sevillan parturi
BarberSeville.jpg
Alkuperäinen nimi Il Barbiere di Siviglia
Määritelmä melodramma buffo in due atti
Säveltäjä Gioacchino Rossini
Libretto Cesare Sterbini
Pohjautuu Pierre Beaumarchais'n näytelmään
Le Barbier de Séville
Tyylilaji opera buffa
Kieli italia
Kantaesitys 20. helmikuuta 1816
Teatro della Torre Argentina, Rooma
aikajana Rossinin oopperoista
Torvaldo e Dorliska
1815
Sevillan parturi
1816
Le Nozze di Teti e di Peleo
1816

Sevillan parturi on Gioacchino Rossinin säveltämä koominen ooppera, joka kantaesitettiin Roomassa 20. helmikuuta 1816. Se perustuu Pierre Beaumarchais'n samannimiseen näytelmään. Sevillan parturi on lajityyppinsä hienoimpia ja suosituimpia teoksia ja sitä esitetään yhä säännöllisesti. Sevillan parturin tarina jatkuu Beaumarchais'n näytelmässä Figaron häät ja samannimisessä Mozartin oopperassa.

Oopperan tunnetuimmat osat lienevät alkusoitto sekä Largo al factotum -aaria.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kreivi Almaviva (tenori)
  • Tohtori Bartolo (basso)
  • Rosina, Bartolon tytär (mezzosopraano)
  • Figaro, parturi (baritoni)
  • Basilio, musiikinopettaja (basso)
  • Fiorello, kreivin palvelija (tenori)
  • Ambrogio, tohtorin palvelija (basso)
  • Berta, trin taloudenhoitajatar (sopraano)

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sevilla 1600-luvulla.

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreivi Almaviva koettaa vietellä ihastustaan, Rosinaa, esiintyen köyhänä opiskelijana nimeltä Lindoro. Rosina on vanhan tohtori Bartolon holhotti - tohtori taas itse suunnittelee naivansa tytön. Figaro, kreivin parturi ja oikea käsi, tarjoutuu auttamaan. Kotonaan, Rosina kirjoittaa Lindorolle kirjettä. Musiikinopettaja Don Basilio tuo tohtorille uutisia Kreivi Almavivan saapumisesta. Basilio ehdottaa kreivin päänmenoksi ilkeämielisten huhujen levittämistä ja Bartolo pyytää avioliittosopimuksen laatimista välittömästi, hänelle ja Rosinalle. Kreivi pääsee sisälle tohtorin taloon esiintyen juopuneena sotilaana ja heilutellen tekaistua virallista määräystä, joka velvoittaa tarjoamaan hänelle yösijan. Almaviva kuiskaa Rosinalle olevansa Lindoro. Don Basilio ja Don Bartolo koettavat saada tunkeilijan lähtemään, mutta tämä ei suostu hievahtamaankaan. Sählingin keskellä kreivi onnistuu sujauttamaan Rosinalle kirjeen. Sotilaita saapuu katsastamaan mistä mekkala johtuu ja kreivi lähtee lopulta, ensimmäisen näytöksen päättyessä yleiseen sekamelskaan.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreivi palaa tohtorin talolle, tällä kertaa naamioituneena musiikinopettaja Don Alonsoksi, joka on muka kutsuttu paikkaamaan sairastunutta Don Basiliota. Hän nopeasti saavuttaa Bartolon luottamuksen ja sitä kautta myös luvan pitää Rosinalle oppituntinsa. Ajaessaan Don Bartolon partaa Figaro taas varastaa häneltä avaimen, jonka avulla kreivi ja Rosina voisivat karata. Basilio palaa yllättäen, mutta Figaro ja kreivi juonivat hänet matkoihinsa. Tohtori on kuitenkin edelleen epäileväinen ja koettaa kiiruhtaa avioitumista lähettämällä Basilion noutamaan paikalle notaarin. Bartolo onnistuu vakuuttamaan Rosinalle, että Lindoro onkin työskennellyt Almavivan hyväksi eikä oikeasti rakasta häntä. Rosinan sydän murtuu, mutta Lindoron saapuessa ja julistaessa tälle rakkauttaan, se sulaa. Basilio palaa notaari muassaan, mutta muutamaa juonittelua ja lahjontaa myöhemmin notaari suostuu olemaan todistajana Rosinan ja kreivin naimisiinmenolle. Paikalle saapuva tohtori Bartolo on aluksi raivoissaan joutuessaan todistamaan Rosinan ja kreivin liittoa, mutta leppyy kun hänelle kerrotaan ettei myötäjäisiä tarvitse maksaa.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.