Isdera

Isdera
Perustettu	1982
Perustaja	Eberhard Schulz
Kotipaikka	Leonberg, Saksa
Kotisivu	isdera.com/en/index.html
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Isdera on vuonna 1982 Stuttgartin läntisessä naapurikunta Leonbergissä, Baden-Württembergin osavaltiossa perustettu yritys. Sen nimi on lyhenne: Ingenieurbüro für Styling, Design und Racing, eli muotoilun, designin ja kilpa-ajon insinööritoimisto. Vuodesta 2016 lähtien sen kotipaikka on ollut Saarwellingen, .

Yrityksen perustaja ja pitkäaikainen johtaja on Itä-Friisiasta kotoisin oleva Eberhard Schulz, jonka koneenrakennuksen opinnot keskeytyivät ennen diplomityön jättämistä. Hän sai tutkinnon puuttumisesta huolimatta vuonna 1971 autonkehittäjän pestin Porschen koeajokeskuksessa: työnäytteenä toimi hänen vuodesta 1968 lähtien suunnittelemansa, vuonna 1969 ensi versiossaan valmistunut keskimoottori-coupé Erator GT, tai myöhemmässä moottoriversiossa GTE (galleriakuva). Leipätyönsä rinnalla hän kehitteli vuosina 1971-1978 vapaa-aikanaan CW 311 -superauton (nimi sen ilmanvastuskertoimesta 0,311) Rainer Buchmannin frankfurtilaiselle bb Auto Exclusiv Service KG-yhtiölle. Schulz oli b+b -yhtiön palveluksessa vuodesta 1978 eroonsa ja oman yrityksen perustamiseen 1982 asti. CW 311 jäi yksittäiskappaleeksi ja se on vuonna 2021 teillä tietämättömillä, mutta Mercedes-Benz-tekniikkaa sisältävä auton (sen voimanlähteenä oli Mercedes-Benz 600-mallin M100 -moottori) annettiin käyttää Schulzin omin luvin keulasäleikköön sijoittamaa yrityksen tuttua tähtilogoa - ainutkertainen tapaus Daimler Benz AG-osakeyhtiön historiassa. Monet myöhemmistä Isdera-automalleista, kuten hyvin samannäköinen Imperator-malli, perustuvat CW 311-mallin ratkaisuihin (galleriakuva; Imperator Mercedes-Benzin tähtilogolla). Oman malliston lisäksi Isdera-yhtiö teki suunnittelutöitä muille ajoneuvojen valmistajille.

b+b CW 311

Vuosina 1972-1978 Eberhard Schulz kehitteli b+b -yhtiön omistaja-johtaja, koneenrakennus- ja sähköinsinööri Rainer Buchmannin kanssa seuraajaa Mercedes-Benz 300 SL (W198) "Lokinsiipi"-mallille. Niin Buchmann kuin hänen yrityksensäkin oli tuolloin eräs Länsi-Saksan merkittävimmistä elektroniikankin soveltamisen edelläkävijöistä sekä rakenneltujen sarjatuotantoautojen valmistajista (Aiheesta muualla-osion tiedostot, valitettavasti vain alkuperäiskieli). Schulzin luoman superauton nimi CW 311 muodostuu korin ilmanvastuskertoimesta C_v (saksalaisittain C_w) 0,311. Auton tekniikka pohjautui Mercedes-Benzin (mm. voimanlähde) ja Porschen osiin, joista Schulzilla oli hyvää kokemustietoa. Autoa vuonna 1978 julkistettaessa CW 311:n jäähdytinritilään sijoitettiin koristeeksi Mercedes-Benzin tähtilogo sen käyttölupaa erikseen pyytämättä, mutta suuryhtiö antoi hyvän tahdon eleenä logon jäädä autoon. CW 311 on laajalti sama kuin siitä jatkokehitetty, ja vuonna 1983 esitelty malli Imperator 108i. Ainoan CW 311-auton nykyinen olinpaikka on tuntematon, mutta se tiedetään myydyn Omaniin jo 1980-luvulla. Aiheesta muualla-osion videoissa toistuu haastateltujen näkemys, että CW 311 ja Imperator 108i nähtiin koeautoiksi jääneen Mercedes-Benz C111-mallin uskottavaksi manttelinperijäksi. Aikakauden haasteista kuten b+b -yhtiön vararikon 1986, sekä 1980-luvun kuplatalouden päättäneen mustan maanantain 1987 pörssiromahduksen seuraamuksista huolimatta CW 311:n sarjaversio Imperator 108i saavutti erikoisautolle kohtuullisen menestyksen.

Malleja

Erator GT/GTE

Vuosina 1968-1969 yhtenä kappaleena Schulzin omaan käyttöön kotonaan Itä-Friisian Klostermoorissa talon pesutuvassa rakentelema urheiluauto. Autoon asennettiin Mark 1-versiossa 40 kilowatin 1 600-kuutioinen Volkswagen_Typ_4n bokserimoottorin matalarakenteinen uusi Flachmotor (jäähdytyspuhallin kampialselin päässä, ei enää korkeaa puhallinkoteloa), Mark 2-versiossa Ford Capri-urheiluauton P7-sukupolven noin 80 kilowatin 2 300-kuutioinen V6-moottori, ja viimein Mark 3-versiossa Mercedes-Benzin 5,0-litrainen M117-kilpamoottori, minkä sovittaminen edellytti mittavia muutoksia Erator-auton rakenteisiin. Erator Mark III saavutti 5-vaihteisella ZF-vaihteistolla 315 km/t huippunopeuden, eli oli tuolloin nopeampi kuin aikalaisensa Ford GT40 tai Lamborghini Miura. Jo Eratorissa esiintyi ensi kertaa Isderalle myöhemmin tunnusomainen, katolle sijoitettu periskooppimainen peruutuspeili.

Isdera Spyder

Isderan ensimmäisen myyntiasteelle yltäneen mallin, Spyder-avoauton valmistus alkoi vuonna 1983 VW Golf GTI-tekniikalla mallina 033i. Radikaali uutuus ei tarjonnut matkustajille tuulen- eikä sateensuojaa, vaan niiden tilalle tuiki tarpeelliset integraalikypärät. Vuodesta 1985 lähtien moottoriksi tuli Mercedes-Benz 190E 2,3-16:n Cosworth-urheilumoottori, 1987 taas 300-mallin 3-litrainen 6-sylinterimoottori. 1991 vaihtoehdot korvautuivat Mercedes-Benzin 4-venttiilisillä 6-sylinterimoottoreilla, sekä "Spyder 036i"-versiossa AMGn 210 kW (286 hv) moottorilla. Kaikissa Spydereissä oli 5-vaihteinen vaihteisto ja veto taka-akselilta. Jo Golf-moottoriversio saavutti yli 200 km/t huippunopeuden, ja 6-sylinterisellä neliventtiilisellä 162kW-moottorilla jo 260 km/t.

Isdera Imperator 108i

Koeauton CW 311 edelleen paranneltua myyntimallia Imperator 108i (imperatore ital. keisari, vrt. engl. emperor) valmistettiin vuosina 1984-2001 kahdessa sarjassa 17+13 yksilöä. Ensimmäisessä erässä 1984-1991 tähän 108i-malliin oli saatavilla Mercedes-Benzin 173 kW 5,0- tai 221 kW 5,6-litrainen V8-moottori, taikka AMG:n jäljemmästä 268 kW-tehoiseksi virittämä versio. Vuosina 1992-2001 tarjolla oli Mercedes-Benzin 5,0-litrainen 240 kW V8-moottori tai 6,0-litrainen 301 kW V12-moottori AMG-versiona. Imperator muistuttaa etäisesti Mercedes-Benzin vuodesta 1969 lähtien kaikkiaan 13 kappaleena ja neljässä sukupolvessa eri moottorityypien kuten tuolloin suuren kiinnostuksen kohteena olleen Wankelmoottorin, alustakehitysten, lokinsiipiovien tai ilmastointilaitteidenkin tutkimuksia varten pääasiassa 1970-luvulla valmistamia C 111-koeautoja, joita seurasi vuonna 1991 Frankfurtin IAA-messuilla näytetty C112-kehitysversio. Tästä kuuluu tehdyn noin 700 varausta, mutta superautoa ei kuitenkaan ryhdytty valmistamaan.

Isdera Commendatore 112i

Pääartikkeli: Isdera_Commendatore

Schulzin unelma-auto syntyi hahmotelmana jo maaliskuussa 1990, ja se sai nimensä paitsi vuonna 1988 kuolleen Enzo Ferrarin arvonimestä (commendatore, comandare ital. komentaa, hallita) myös päätöksestä varustaa malli 12-sylinterisellä moottorilla. Commendatoressa oli muiden Isdera-mallien tavoin putkiristikkorunko, sen korkeus oli vain 104 senttimetriä, akseliväli 261 senttimetrin mitallaan 12 cm pidempi kuin Imperator-edeltäjässä, ja mallin kokonaispituudeksi ilmoitettiin 428 senttimetriä. Vuonna 1993 valmistui yksi kappale mallia Commendatore 112i, minkä voimanlähteenä oli Mercedes-Benz V12-moottori tyyppiä M120 ja teholtaan 408 hv. Sen siivittämänä 112i saavutti 342 km/t huippunopeuden, ja kiihtyi 0-100 km/t vain 4,6 sekunnissa. Auto sai myöhemmin moottorin 6,9-litraisen viritetyn version 548 hv teholukemalla, mikä siivitti Commendatore-auton 360 km/t huippunopeuteen, ja se kiihtyi 0-100 km/t enää 4,1 sekunnissa. Moottorin vaihto edellytti myös rungon ja auton pituuden muutoksia: akseliväli oli nyt 260 cm, ja kokonaispituus kasvoi 482 senttimetriin, kun taas kokonaispaino oli 1 460 kilogrammaa. Commendatore 112i sai ensiesittelynsä Frankfurtin IAA-messuilla, jolloin tehoversion hinnaksi ilmoitettiin 1 023 500 Saksan markkaa, 6,0-litraisella Mercedes-Benz M140-vakiomoottorilla 920 000 Saksan markkaa. Mallin vain 0,30-ilmanvastuskertoimen virtaviivaisesta korista esiin nouseva takaspoileri tuotti perää alaspäin painavaa momenttia jo 136 km/t nopeudesta lähtien (kilpailijat kamppailivat nosteen kanssa), ja spoileri kääntyi jarrutusta tehostavaksi levyksi. Valitettavasti Japanin_kuplatalous puhkesi 1990-luvun alussa, ja Isderaa tukeneet tai sellaisen hankintaa harkinneet japanilaiset sijoittajat vetäytyivät: Commendatore 112i-projektin nielemät 7,6 miljoonaa Saksan markkaa ajoivat Isdera-yhtiön vaikeuksiin. Tämä ensimmäinen Commendatore 112i, mikä rekisteröitiin asiakkaalle Sveitsissä vuonna 1999, on entisöity vuonna 2017. Tässä Rétromobile-näyttelyn yhteydessä järjestetyssä RM Sotheby`s -huutokaupassa ainoa Isdera Commendatore 112i ylitti arviohaarukan 400 000 - 600 000 Euroa selvästi, sillä lopullinen myyntihinta oli 1 113 125 Euroa. Toisen Commendatore 112i-kappaleen valmistus keskeytyi, ja siitä on toistaiseksi olemassa vain keskeneräiseksi jäänyt putkirunko.

Vuodesta 2018 lähtien Commendatoresta on valmistunut tiettävästi kaksi kappaletta GT-sähkömoottoriversioita kiinalaisille asiakkaille.

Isdera Autobahnkurier 116i

M-B 540K (W29) Autobahnkurier

Autobahnkurier 116i on yhtenä kappaleena Eberhard Schulzin omaan käyttöön valmistettu auto, minkä muodot olivat mukaelma 1930-luvun lopun Mercedes-Benz 500K- ja 540K-mallien 2+4 kappaleena valmistetuista, virtaviivaisen 2-ovisen korin saaneista Autobahnkurier-versiosta, jota Sindelfingenin tehdas oli valmistanut hieman erilaisin korein (pois lukien erillinen, virtaviivaisella korilla varustettu koeauto) vuodesta 1936 lähtien. Voimanlähteinä alkuperäisen Autobahnkurierin 8-sylinterisen ahdetun rivimoottorin sijaan Isdera 116i:ssä on kaksi 5,0-litraista Mercedes-Benz M117-mallista V8-moottoria, jotka välittävät kumpikin voimansa auton eri akseleille. Auto on siis nelivetoinen, ja laajasti käsitettynä 16-sylinterinen, sillä vaikka moottorit ovat erillisiä yksiköitä alajärjestelmineen ne on jouduttu toimintansa synkronoinnin vuoksi kytkemään kaikkiaan kuudella tasolla toisiinsa. Tieliikennerekisteröinnin yli 1 100 työtuntia edustava, vuonna 2006 valmistunut luomus sai vuonna 2008. Matkustamossa on käytetty aidon Autobahnkurier:in aikalaisen, Volkswagen Kuplan korin osia. Lähes 250 km/t nopeuksiin yltävä retrotyylinen auto sai samankaltaiset kookkaat Bridgestone-erikoisrenkaat, joilla Lähi-idässä ajetaan kilpaa kuumissa aavikko-oloissa raskailla ja nopeilla autoilla. Isdera Erator-mallin muotoilu taas on saanut selviä vaikutteita 1960-luvun loppupuolella menestyneestä Ford GT40 kilpa-autosta.

Galleria

• 
  Isdera Erator GTE
• 
  Isdera Spyder 036i
• 
  Isdera Imperator MB-tähtilogolla
• 
  Isdera Commendatore 112i (1993-)
• 
  2018 Commendatore GT-sähköversio
• 
  2006 Isdera Autobahnkurier (1 kpl)
• 
  Mercedes-Benz C111-II (koeauto 1970)
• 
  Mercedes-Benz C112-prototyyppi 1991

Katso myös

• Bitter Automotive, 1971 perustettu kohennettujen autojen valmistaja Opel- ja Holden-pohjalta.
• Gumpert Sportwagenmanufaktur (ym.), Audi-moottoriurheilujohtaja Roland Gumpertin superautot, usein viritetyillä Audi-V8:lla. Lopettanut 2012.
• Koenig Specials, vuonna 1977 Münchenissä perustettu yritys. Moottoriurheilua ja sarja-autojen kohennusta.
• Lotec, vuonna 1962 perustettu baijerilainen autonvalmistaja. Lotec Sirius 6.0-litraisella M120-moottorilla (V12, viritetty).
• Mansory, liikemies Kourosh Mansoryn vuonna 1989 perustama, eritoten brittiläisiä loisto- ja urheiluautoja kohentava suuri toimija.
• Mega, Aixam-yhtiön kilpa- ja erikoisautoja valmistava haara.
• Ruf Automobile, vuonna 1939 aloittanut, arvostettu baijerilainen Porsche-spesialisti.

Aiheesta muualla

• ISDERA-kotisivu (englanniksi)
• First Ride in the New Isdera Commendatore GT, elokuu 2019, 14:29 min (englanniksi)
• Riding the Priceless "Pagani of the 80's" on the WET Nürburgring: ISDERA IMPERATOR 108i, 13:34 min (englanniksi)
• Mercedes Isdera Imperator 108i - Brutal V8 Exhaust Sounds! Ajoa Imperator #14:lla Spa Francorchampsissa, 7:48 min
• RTL2-kanava GRIP #250, Isdera Imperator, 6:36 (saksaksi)
• RTL2-kanava GRIP #363, Isdera Erator (III), osuus alkaen 12:13- (saksaksi)
• b+b/Rainer Buchmann esittelyfilmi 1980 (luultavammin 1983); b+b -yrityksen uudistava kehitystyö, CW 311-auto (saksaksi)
• "Alte Schule" (eli "vanha koulukunta") podcast #23: Rainer Buchmann; 1.18:19 (saksaksi)
• 1936 Mercedes-Benz 540K Autobahnkurier ja Isdera Autobahnkurier verekkäin, Retro Classics Stuttgart 2015, 2:18 min