Inkereenjoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Inkereenjoki
Inkereenjoki lähellä Myza-Ivanovkan kylää.
Inkereenjoki lähellä Myza-Ivanovkan kylää.
Alkulähde Inkerin ylänkö
Laskupaikka Neva
Maat Venäjä
Pituus 76 km
Valuma-alue 1 000 km²

Inkere eli Inkereenjoki[1] (ven. Ижо́ра, Ižora) on Nevan sivujoki Leningradin alueen Hatsinan ja Tusinan piireissä sekä Pietarin Kolpinan piirissä Venäjällä[2]. Sen pituus on 76 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 1000 neliökilometriä[3].

Joki saa alkunsa Inkerin ylängöllä Skuoritsan kylän lähellä olevasta lähteestä, virtaa tasangon keskellä jyrkkäreunaisessa uomassa ja laskee Nevaan Ust-Ižoran taajaman luona. Sen keskisyvyys on 1,5–2 metriä, suurin syvyys 4 metriä ja suurin leveys joen suussa 60 metriä. Joessa on paljon karsti-ilmiöitä. Tärkeimmät sivujoet ovat Paritsa, Verevka, Tšornaja, Vinokurka ja Bolšaja Ižorka.[2]

Inkereenjoki on yksi Nevan saastuneimmista sivujoista. Sen kalalajeja ovat hauki, ahven ja särki. Varsinkin alajuoksu Suurlopotista (ven. Antropšino) Kolpinaan on suosittu melontakohde. Joen varrella sijaitsevat Puutostin, Patamäen ja Telmanin kuntakeskukset sekä Kommunarin ja Kolpinan kaupungit.[2]

Joesta on saanut nimensä inkeroisten kansanheimo. Se muodostaa ”parin” viereisen Venjoen (< Venäjä) kanssa. Vuonna 1240 Aleksanteri Nevskin johtamat Novgorodin ja Laatokankaupungin joukot löivät ruotsalaisten armeijan Nevan taistelussa Nevan ja Inkereenjoen yhtymäkohdassa. Keskiajalla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Inkereen pogostaan.[4] 1600-luvulla joen rannoille syntyi suomalaisasutus, joka kuului Inkereen, Venjoen ja Skuoritsan luterilaisiin seurakuntiin[5]. 1700-luvun alussa perustettiin Isoran Lopotin postiasema[4] ja joelle rakennettiin ”sahamyllyjä”, joista saivat alkunsa Inkereen tehtaat nykyisessä Kolpinassa[2]. Näihin aikoihin joen rannalle syntyi myös saksalaisia siirtokuntia. Suomalaisasutus tuhoutui toisen maailmansodan aikaisten pakkosiirtojen seurauksena.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakulinen, Kerkko; Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan: Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet, s. 62. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  2. a b c d Vse reki: Informatsionnyi sait o rekah Rossii Viitattu 2.3.2014. (venäjäksi)
  3. Gosudarstvennyi vodnyi rejestr Viitattu 2.3.2014. (venäjäksi)
  4. a b Kultura Leningradskoi oblasti Viitattu 2.3.2014. (venäjäksi)
  5. a b Keski-Inkeri: kylä ja tiekartta (tekstiosa ja kyläluettelo). Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.