Inkereenjoki
| Inkereenjoki | |
|---|---|
 Inkereenjoki lähellä Myza-Ivanovkan kylää. |
|
| Alkulähde | Inkereen tasanko |
| Laskupaikka | Neva |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 76 km |
| Valuma-alue | 1 000 km² |
Inkereenjoki tai Inkerijoki (ven. Ижора, Ižora) on Nevan eteläinen sivujoki Leningradin alueeella ja Pietarissa Venäjällä. Sen yhteispituus on 76 kilometriä ja sadealue noin 1 000 neliökilometriä. Joki saa alkunsa Hatsinan piirissä lähellä Skuoritsan kylää ja se virtaa Leningradin alueen Hatsinan ja Tusinan piirien sekä Pietarin kaupungin Kolpinan piirin läpi. Inkereenjoen varrella sijaitsevat mm. Kommunarin kaupunki, Puutostin ja Telmanin taajamat sekä Isoran Lopotti.
Joki on saanut nimensä seudulla asuneesta inkeroisten kansanheimosta ja se muodostaa ”parin” viereisen Venjoen (< Venäjä) kanssa. Vuonna 1240 Aleksanteri Nevskin johtamat Novgorodin ja Laatokankaupungin joukot löivät ruotsalaisten armeijan Nevan taistelussa Nevan ja Inkereenjoen yhtymäkohdassa. Keskiajalla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Inkereen pogostaan. 1600-luvulla joen rannoille syntyi suomalaisasutus, joka muodosti Inkereen luterilaisen seurakunnan. 1700-luvun alussa perustettiin Isoran Lopotin postiasema ja joelle rakennettiin ”sahamyllyjä”, joista saivat alkunsa Inkereen tehtaat nykyisessä Kolpinassa. Näihin aikoihin joen rannalle syntyi myös saksalaisia siirtokuntia. Suomalaisasutus tuhoutui toisen maailmansodan aikaisten pakkosiirtojen seurauksena.
