Ihmisoikeudet Venäjällä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjä
Coat of Arms of the Russian Federation.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Venäjän politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Ihmisoikeuksien toteutuminen Venäjällä on länsimaihin nähden heikko. Läntisten arvioiden mukaan Venäjän ihmisoikeustilanne on heikentynyt 2000-luvun aikana, ja valtion johdon asenne kansalaistoimintaa kohtaan on muuttunut epäluuloiseksi. Viranomaisten näkemyksen mukaan kansalaistoiminnan tehtävänä on tukea hallituksen politiikkaa. Riippumattomien järjestöjen toimintaa haittaa tiukka valvonta, joka jättää tilaa viranomaisten mielivallalle. Järjestöt jakautuvatkin viranomaisten silmissä "rakentaviin" ja oppositiohenkisiin järjestöihin. Yhteistä kaikille itsenäisesti muodostuneille järjestöille on voimakas paikallisuuden korostaminen, jota on pidetty vastareaktiona aiemmalle neuvostoliittolaiselle keskittämiselle.[1]

Venäjä, Georgia ja Etelä-Ossetia tekivät kaikki Human Rights Watch -järjestön mukaan ihmisoikeusloukkauksia aseellisessa konfliktissa vuonna 2008. Venäjän toinen sota Tšetšeniassa jatkui vuonna 2008.[2]. Monia Tšetšenian sotien ihmisoikeusrikkomuksia julkituoneita aktivisteja on murhattu tai pahoinpidelty Venäjällä.

Arvio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain hallituksen rahoittaman Freedom Housen mukaan Venäjä on "ei vapaa" maa.[3] Maailmanpankin arvion mukaan Venäjä kuuluu maailman heikoimpiin maihin lain noudattamisen ja poliittisen osallistumisen suhteen.lähde? Transparency Internationalin korruptioindeksillä Venäjä sijoittuu 143. sijalle, Indonesian ja Nigerian tasolla. Maailman rauhanindeksillä Venäjä sijoittuu 131. sijalle.[4] Lehdistönvapaudella mitaten Venäjä sijoittuu 144. sijalle.lähde?

Tuloerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskovassa asuu 100 000 miljonääriä ja 74 miljardööriä. Köyhiä on 18–19 prosenttia, jopa 50 % kansalaisista. Venäläisistä 3 % on varakkaita, 7 % tulee hyvin toimeen, 20 % on keskiluokkaa, 50 % sen alle ja 20 % on köyhiä.[5]

Siirtotyöläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Human Rights Watch -järjestön mukaan Venäjällä on 4-9 miljoonaa siirtotyöläistä, joista 80 % on entisistä neuvostotasavalloista. 40 % siirtotyöläisistä työskentelee rakennuksilla. Rakennustyömaiden väärinkäytöksiin sisältyy: passin takavarikointi, sopimuskielto, myöhästyneiden palkkojen maksamattomuus ja vaaralliset työolot. Osa työnantajista uhkailee tai käyttää väkivaltaa pelotellakseen työntekijöitä, jotka protestoivat maksamattomista palkoista. Poliisi tarkistaa säännöllisesti papereita kiristääkseen rahaa vähemmistöiltä mukaan lukien siirtotyöläiset. Poliisi saattaa käyttää heitä fyysisesti hyväkseen tai pakottaa työhön ilman palkkaa. Venäjä on vapauttanut muuttopolitiikkansa, mutta siirtotyöläisillä on vähän todellisia keinoja puolustautua väärinkäytöksissä.[2]

Lehdistönvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5111-0064-reverse.gif

Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n mukaan Venäjällä on vuodesta 1992 tapettu 77 toimittajaa.[6]

Anna Politkovskaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Politkovskaja oli venäläinen toimittaja, joka ammuttiin kotitalonsa edessä lokakuussa 2006. Politkovskajan murhan oikeudenkäynti alkoi lokakuussa 2008. Asianajajana on venäläinen ihmisoikeuksiin erikoistunut asianajaja Karina Moskalenko. Hän on edustanut aiemmin Mihail Hodorkovskin ja Garri Kasparovin oikeudenkäynneissä. Hän on vienyt paljon tapauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin.[7]

Politkovskaja ammuttiin Vladimir Putinin syntymäpäivänä lauantaina 7. lokakuuta 2006. Politkovskaja arvosteli Tšetšetsenian sotaa ja vallanpitäjiä. Häneltä jäi kesken kirjoitus kidutuksesta ja ihmissieppauksista Tšetšeniassa. Murha sai paljon huomiota kansainvälisesti. Helsingissä oli yli 1000 ihmisen mielenosoitus Venäjän suurlähetystön edessä. Vajaa kuukausi Politkovskajan murhan jälkeen kuoli Aleksandr Litvinenko Lontoossa myrkytykseen. Hän oli kertonut tutkivansa Politkovskajan murhaa.[8]

Sananvapaus ja uskonnonvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktivistit maalasivat Helsingissä Venäjän suurlähetystön edessä olevan jalkakäytävän sateenkaaren väreihin osoittaakseen mieltään sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia vainoja vastaan.

Ortodoksisen kirkon pappi Daniil Sysolevia (35) ammuttiin kotikirkossaan 19.11.2009. Sysojev oli aktiivinen keskustelija internetissä. Hän auttoi kristinuskon lahkojen ja okkultismin uhreja ja keskusteli islamista.[9]

Venäjä arvosteli Suomen ihmisoikeustilannetta. Tämän johdosta presidenttiehdokas Eva Biaudet sanoi Yle TV1:n Aamu-TV:n tentissä 10. tammikuuta 2012 ehkä tärkeimpänä asianaan olevan Suomen ihmisoikeustilanteen saattamisen Venäjän hyväksymälle tasolle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salmenniemi, S. Kamppailua kansalaisuudesta: Kansalaistoiminta ja valtio 2000-luvun Venäjällä. Esitelmän runko. Viitattu 18.8.2008.
  2. a b World Report 2009, Human Rights Watch Russia s. 393-401
  3. Russia: Freedom House Downgrades Country To 'Not Free' Status Radio Free Europe 21.12.2004
  4. Global Peace Index: Russia Vision of Humanity
  5. Max Jakobsson: Yhä uskotaan että Suomi on poikkeus, Helsingin Sanomat 8.10.2008 C1
  6. Taas murhattiin sananvapaus, Helsingin Sanomat 2.9.2008 C3
  7. HS 16.10.2008 B7
  8. Politkovskajan murhaa käsitellään Moskovassa avoimin ovin, Helsingin Sanomat 18.11.2008 B1
  9. Pappi ammuttiin kirkkoon Moskovassa, HS 21.11.2009 B5

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]