Hiihtoloma

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hiihtolomaksi (nykyään myös talviloma) kutsutaan Suomessa koulujen kevätlukukaudella helmimaaliskuussa pidettävää viikon mittaista lomaa. Hiihtoloman ajankohta vaihtelee nykyään paikkakunnittain, jotta ruuhkahuiput eritoten Lapin laskettelukeskuksissa saataisiin tasattua useammalle viikolle.

[muokkaa] Hiihtoloman historia

Kouvolalainen voimistelunopettaja Santeri Hirvonen ehdotti Kasvatus ja koulu -lehdessä vuonna 1926 koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista hiihtolomaa. Hän kirjoitti, että keväthangilla hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä lopun lukuvuoden puurtamiselle.

1930-luvun alussa Lauri Pihkala ryhtyi ajamaan asiaa eteenpäin. Kouluhallitus hyväksyi idean ja vuonna 1933 hiihtoloma otettiin kouluissa käyttöön. Valtion liikuntahallintoa tutkineen dosentti Erkki Vasaran mukaan koulujen hiihtolomat olivat yksi näkyvimmistä ja merkittävimmistä liikuntapoliittisista käytännön toimista maailmansotien välisellä kaudella.

Jo 1920-luvulla Grankulla Samskolan johdossa oli herännyt ajatus keskitalven pidemmästä lomasta, jotta oppilaille tarjoutuisi tilaisuus hiihtourheilun laajamittaiselle harrastamiselle. Niinpä koulu järjesti vuonna 1927 ensimmäisen kerran viikon mittaisen ”urheiluloman” viikolla 8. Tämä käytäntö jatkui koulun omana erikoisuutena, kunnes hiihtoloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kouluissa viisi vuotta myöhemmin.

[muokkaa] Hiihtoloma nykyään

Nykyään hiihdon merkitys hiihtolomalla on vähentynyt, mutta edelleen hyvin monet hakeutuvat laskettelemaan hiihtolomalla.

[muokkaa] Lähteet

  • Erkki Vasara (1997), Valkoisen Suomen urheilevat soturit, Suojeluskuntajärjestön urheilu- ja kasvatustoiminta vuosina 1918–1939, SHS, Bibliotheca Historica 23.
  • Grankulla Samskola 1907 – 1957. Holger Schildts Förlag. Helsingfors 1957
  • Erkki Vasara (2004), Valtion liikuntahallinnon historia. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157.
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä