Heinolan keskustaajama
| Heinolan keskustaajama | |
|---|---|
  Heinolan keskustaajama |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Päijät-Häme |
| Kunta | Heinola |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 16,58 km2 km² |
| Väkiluku (2019) | 14 231 |
| – Väestötiheys | 858,3 as./km² |
|
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2019 mukaiset.[1]
|
|
Heinolan keskustaajama on Heinolan kaupungin keskustaajama Päijät-Hämeen maakunnan itäosassa, Ruotsalaisen laskuväylän, Kymijokeen kuuluvan Jyrängönvirran rannalla.[2][3][4][5] Heinolan keskustaajamasta on maakuntakeskuksen eli Lahden kaupungin keskustaan maanteitse runsas 37 kilometriä.[4]
Tilastokeskuksen taajama-aluerajauksen mukaan vuoden 2019 lopussa Heinolan keskustaajaman pinta-ala oli 16,58 neliökilometriä ja väkiluku 14 231.[1] Tilastollinen taajamarajaus voi poiketa virallisesta kunnanosien rajauksesta.
Heinolan kylä on esiintynyt muodoissa Heinola (1501) ja Hämeen ensimmäisessä maakirjassa Heinoijla (1539). Heinolan kylännimi on alkujaan talonnimi, joka sisältää sukunimen Heino. Se on muunnos germaanisesta henkilönnimestä Heinrich. Heinolan varhaisia asukkaita ovat olleet muun muassa Magnus Heinå, Olle Heinon (1470) ja Hannus Heinon (1487). Heinolan pitäjän alueella on Saulo Kepsun mukaan ollut asutusta jo 1200-luvulla.[2] Hollolan emäseurakunnan alainen kappelikirkko rakennettiin Heinolan kylään vuonna 1630. Kappeliseurakunta Heinolan kylästä tuli 1687 ja itsenäisen seurakunta vuonna 1848.[6]
Heinolan kirkonkylän nimi otettiin myös nykyisen kaupungin lähtökohtana toimineelle, 1776 Kymenkartanon läänin hallintokeskukseksi perustetulle asutukselle Jyrängönvirran äärellä.[2] Taustalla oli Kustaa III:n vuonna 1775 tekemä Suomen uusi läänijako (kuuteen lääniin) ja tähän liittyvä päätös siirtää läänin maaherran asuinpaikka eli residenssi Loviisasta Heinolaan. Näin läänin hallintokeskus olisi keskempänä lääniä. Tarkistuskäynnin seurauksena maaherra Riddercreutz esitti, että alkuun kaavaillun Heinolan kirkonkylän tienoon sijaan residenssi sijoitettaisiin Jyrängönvirran varrelle. Vuonna 1776 kruunu ostikin Tommolan ja Jyrängön perintöratsutilat maaherran ja lääninhallituksen virkamiesten käyttöön. Lääninhallitus muutti Heinolaan vuonna 1778. Jyrängön silta rakennettiin vuonna 1790. [6] Vuonna 1784 maaherra de Geer sai kotikappalaisen, joka piti oman toimensa ohella myös yleisiä jumalanpalveuksia. Oma pappi residenssiin saatiin vuonna 1806. Suomen sodan vuoksi Heinolan puukirkko valmistui vasta 1811.[6] Kaupunginoikeudet tälle residenssille myönnettiin vuonna 1839.[2]
Heinolan kirkonkylä (2 201 as. vuoden 2019 lopussa) on tilastollisessa taajamajaottelussa yhä eri taajama kuin Heinolan keskustaajama (14 231 as. 2019 lopussa). Kirkonkylä on silti ollut osa Heinolan kaupunkia vuodesta 1997, jolloin Heinolan maalaiskuntaa liitettiin osaksi Heinolan kaupunkia.[1][4][2]
-
Heinolan toria (1989). -
_ja_Vanha_p%C3%A4%C3%A4rakennus_(ark._Jac._Ahrenberg,_1901)_-_Lampikatu_5_-_Seminaari_-_Heinola_-_5.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2019 (valitaan väkiluku 31.12. (2019) ja taajamiksi Heinolan kt. ja Heinolan kk.) Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 22.8.2021. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Pirjo Mikkonen (PM): Heinola (s. 74) Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 22.8.2021.
- ↑ Heinola (myös MML:n Nimistön tietokortti: Heinola) Asutusnimihakemisto. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 22.8.2021.
- ↑ a b c Heinolan kt. Kansalaisen karttapaikka, asiointi.maanmittauslaitos.fi. Viitattu 22.8.2021.
- ↑ Ruotsalainen (14.141.1.001) Järviwiki. Viitattu 22.8.2021.
- ↑ a b c Kalevi Rikkinen (toim.) ja Hannes Sihvo (toim.), Finlandia: Otavan iso maammekirja, Otava, 1985 (ISBN 951-1-08345-7, viitattu 22 elokuuta 2021), Heinola , s. 290-296 (Osa 5: Keski-Suomi, Etelä-Savo)
