Harjalammas
| Harjalammas | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Ammotragus lervia (Pallas, 1777) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Harjalammas Wikispeciesissä |
Harjalammas (Ammotragus lervia) on vuohieläinten (Caprinae) alaheimoon kuuluva sorkkaeläin ja Ammotragus-sukunsa ainoa laji. Se muistuttaa ulkonäöltään ja luustoltaan vuohia, mutta perinnöllisesti se on lähempää sukua lampaille[2].
Sisällysluettelo |
Tuntomerkit [muokkaa]
Harjalampaan kaulassa ja molempien etujalkojen sivuilla on hyvin pitkää karvaa. Vanhoilla pässeillä karvat ulottuvat maahan asti. Aikuisen yksilön ruumis on 155–165 senttimetrin pituinen ja se painaa 120–140 kilogrammaa. Sen säkäkorkeus on 90–100 senttimetriä ja hännän pituus 20–25 senttimetriä.
Levinneisyys [muokkaa]
Harjalammas eli aikoinaan koko Pohjois-Afrikan vuoristoissa. Nykyään sitä tavataan saarekemaisesti Algeriassa, Tšadissa, Libyassa, Malissa, Mauritaniassa, Marokossa, Nigerissä, Sudanissa, Egyptissä ja Tunisiassa. Sitä on istutettu lisäksi Meksikoon, Kanariansaarille ja Yhdysvaltoihin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvoinut harjalampaan vaarantuneeksi lajiksi.[1]
Ravinto [muokkaa]
Harjalampaat syövät kaikenlaista heinää ja ruohoa, ja ne riipivät lehtiä myös pensaista. Harjalampaat selviytyvät pitkään ilman juomavettä.
Lähteet [muokkaa]
- Suuri Eläinkirja. WSOY, 1988. ISBN 951-0-22848-6.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Ammotragus lervia IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 168. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
