Aavikkoilves
Sivulta puuttuu | Aavikkoilves | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Caracal caracal (Schreber, 1776) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Aavikkoilveksen levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Aavikkoilves Wikispeciesissä |
Aavikkoilves (Caracal caracal) on kuivassa ja kuumassa ilmastossa elävä kissaeläin. Siitä on käytetty myös nimiä afrikanilves ja karakali.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Aavikkoilveksellä on lyhyt turkki,[3] joka on väriltään kellan- tai punaruskea. Sen leukaa, kurkkua ja ruumiin alapuolta koristavat valkeat kuviot.
Päältä mustat korvat ovat kapeat ja suipot. Korvien päässä ovat mustat tupsut. Korviensa takia eläintä kutsutaan myös karakali-nimellä, joka tulee turkin kielisestä mustaa korvaa tarkoittavasta sanasta karakulak.
Aavikkoilveksen pituus on noin 60-90 cm ja sen hännän pituus on noin 25-30 cm. Aikuisen aavikkoilveksen korkeus on 40-50 cm ja se painaa 6-19 kg. Jalat sillä ovat pitkät ja solakat.[3]
[muokkaa] Levinneisyys
Aavikkoilvestä tavataan kuivilla alueilla Pohjois-Afrikassa, suuressa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa, Arabian niemimaan ja Araljärven välisellä alueella sekä Etelä-Aasiassa.
[muokkaa] Elinympäristö
Aavikkoilveksen elinaluetta ovat vuoristoseudut, savannit ja avoimet kuivat pensastot. Se välttelee metsiä.[3]
[muokkaa] Lisääntyminen
Aavikkoilveksen lisääntymisaika on syyskuusta joulukuuhun. Sen kantoaika on 9 viikkoa ja tavanomainen poikasmäärä on kaksi, jotka se synnyttää maasian tai ketun pesäkoloon, mahdollisesti myös onttoon puuhun.[3] Poikasten väri on aluksi kirkkaan punaruskea, mutta kuukausien kuluttua se muuntuu harmahtavan punaruskeaksi.
[muokkaa] Ravinto
Aavikkoilves syö erikokoisia eläimiä, kuten lintuja, jyrsijöitä, jäniksiä, apinoita, pieniä antilooppeja ja muita nisäkkäitä.[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Caracal caracal IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 44. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ a b c d e Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 1 (A-G), s. 14. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X.
