HMS Victory

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Victory
HMS Victory
HMS Victory
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Chathamin telakka
Kölinlasku 23. heinäkuuta 1759
Laskettu vesille 7. toukokuuta 1765
Palveluskäyttöön 1778
Palveluskäytöstä museolaiva
Tekniset tiedot
Uppouma 2163 t (tyhjä)
3500 t (maksimi)
Pituus 227' 6" (69,3 m) (kokonaispituus)
184' (56,7 m) (tykkikannen pituus)
Leveys 51'7,5"
Syväys 21'6" (7,5 m)
Koneteho täystakiloitu purjepinta-ala 5440 neliömetriä
Miehistöä 850
Aseistus

1765:

  • 30 lyhyttä 42 naulaista tykkiä
  • 28 keskipitkää 24 naulaista tykkiä
  • 30 pitkää 12 naulaista tykkiä
  • 12 pitkää 6 naulaista tykkiä

HMS Victory oli Britannian Kuninkaallisen laivaston amiraalin Horatio Nelsonin lippulaiva, jonka kannella hän sai kuolettavan osuman tarkka-ampujan luodista Trafalgarin taistelun alussa 21. lokakuuta 1805. Alus on ainoa säilynyt Ranskan vallankumoussotiin ja Napoleonin sotiin osallistunut sotalaiva maailmassa.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaston esikunta (engl. Navy Board) teki päätöksen kahdentoista uuden aluksen tilaamisesta 6. kesäkuuta 1759. HMS Victory tilattiin 24. kesäkuuta 1759 Sladen suunnitelmien mukaan ja sen köli laskettiin 23. heinäkuuta 1759 Chathamin telakalla, jossa sen päärakennusmestarina toimi John Lock. Alus nimettiin HMS Victoryksi 30. lokakuuta 1760 annetun Amiraliteetin määräyksen mukaisesti. Aluksen rakentamisesta vastannut mestari Lock kuoli 1762 ja hänen tilalleen tuli Edward Allin. Alus laskettiin vesille 7. toukokuuta 1765. Aluksen rungon rakentaminen maksoi 57 748 puntaa, johon lisättiin 5 426 puntaa takilointiin ja varustamiseen.[1]

Alusta ei kuitenkaan otettu palvelukseen, vaan se siirrettiin reserviin, kunnes Ranska liittyi mukaan Yhdysvaltain vapaussotaan.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Victory otettiin laivaston palvelukseen 12. maaliskuuta 1778 päällikkönä Sir John Lindsay, jonka tehtävänä oli huoltaa ja varustaa alus merelle lähtöä varten. Aluksen päällikön tehtävät otti vastaan 15. toukokuuta Jonathan Faulkner ja se määrättiin Kanaalin laivaston komentajan amiraali Augustus Keppelin lippulaivaksi ja aluksella oli avustavana lippu-upseerina kontra-amiraali John Campbell. Keppelin laivasto lähti 8. kesäkuuta koulutuksen päätyttyä merelle.[2]

Alus osallistui 23. heinäkuuta Ushantin taisteluun osaston lippulaivana. Taistelun seurauksena aluksen takila hajosi lähes täydellisesti. Taistelun päätyttyä Keppelin osasto purjehti Cawsandiin korjaamaan vaurioita. Alus saapui 27. lokakuuta ankkuriin Spitheadiin, kunnes siirtyi 10. maaliskuuta 1779 Portsmouthiin.[3]

Henry Collins otti aluksen päällikkyyden vastaan 27. maaliskuuta 1779. Alus oli huhtikuussa telakalla huollettavana, kunnes se siirtyi 27. huhtikuuta takaisin ankkuripaikalleen Spitheadiin. Alus siirtyi amiraali Sir Charles Hardyn, joka nosti lippunsa aluksella 17. toukokuuta, lippulaivaksi.[4]

Alus palveli loppuvuoden ajan Kanaalin laivastossa kotisatamanaan Spithead. Se siirtyi 8. helmikuuta 1780 Portsmouthiin, jossa se siirrettiin maaliskuussa telakalle kuparoitavaksi.[5]

Aluksen päälliköksi määrättiin toukokuussa 1780 John Clayton ja se siirtyi samalla amiraali Sir Francis Gearyn lippulaivaksi, kunnes se siirtyi syyskuussa Sir Francis Wm Draken lippulaivaksi. Aluksen päälliköksi määrättiin huhtikuussa 1781 John Howarth ja se siirtyi vara-amiraali Hyde Parkerin lippulaivaksi, kunnes se siirtyi kesäkuussa kommodori John Elliotin lippulaivaksi ja edelleen syyskuussa kontra-amiraali Richard Kempenfeltin lippulaivaksi.


HMS Victoryn mastot

HMS Victory on edelleen nimellisesti laivaston vahvuuteen kuuluva alus. Se on kuitenkin pysyvästi sijoitettu kuivatelakalle, eikä ole purjehduskunnossa. Vanhin "täydessä palveluksessa" oleva sota-alus on Yhdysvaltain USS Constitution.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
  • Goodwin, Peter: ”Chapter 25 The 100 Gun Ship Victory”, Nelson's Ships - A History of the Vessels In Which He Served, s. 234 - 268. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-742-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Goodwin, Peter s. 234
  2. Goodwin, Peter s. 234-236
  3. Goodwin, Peter s. 237-238
  4. Goodwin, Peter s. 238-239
  5. Goodwin, Peter s. 239

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Victory.