Georg Wilhelm Steller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Georg Wilhelm Steller (10. maaliskuuta 1709 Windsheim Franken – 12. marraskuuta 1746 Tjumen Siperia Venäjä) oli saksalainen luonnontieteilijä, joka tutki Venäjän ja Alaskan eläimistöä ja kasvillisuutta.

Hänen isänsä Johann Jakob Stöhler, vuodesta 1715 Stöller, oli kotoisin Nürnbergistä. 1702 hän tuli Windsheimiin lukion kanttoriksi ja kirkon urkuriksi. Georg Wilhelm opiskeli teologiaa Wittenbergin yliopistossa. Hän suuntautui luonnontieteisiin ja jatkoi opiskelua Leipzigissa, Jenassa ja Hallessa. 1734 Stöller toimi lääkärinä ja kirurgina sodanaikaisessa Danzigissa Venäjän armeijan joukoissa. Näihin aikoihin hän muutti nimensä kirjoitusasun Stelleriksi, joka sopi paremmin venäjän kieleen. Marraskuussa 1734 Steller saapui Pietariin Tiedeakatemian tutkijaksi.

Kuvitusta Stellerin teoksesta Georg Wilhelm Stellers ausführliche Beschreibung von sonderbaren Meerthieren

Beringin 2. retki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steller nimitettiin luonnontieteilijäksi Vitus Beringin johtamalle toiselle Kamtšatkan tutkimusmatkalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Venäjän Jäämeren puoleista rannikkoa ja etsiä koillisväylää Pohjois-Amerikkaan. Steller lähti Pietarista tammikuussa 1738 ja saapui Ohotskiin elokuussa 1740. Siellä hän tapasi Beringin ensi kerran. Syyskuussa retkikunta purjehti Kamtšatkan niemimaalle. Steller vietti talven Bolsheretskissä auttaen paikallisen koulun organisoimisessa.

1741 Steller purjehti Beringin kanssa St. Peterillä (retkikunnan toinen laiva oli nimeltään St. Paul) Alaskaan, jossa he rantautuivat heinäkuussa Kayak-nimiselle saarelle Shumaginin saaristossa, jossa he viipyivät vain kymmenen tuntia täyttääkseen vesisäiliöt. Tällöin Stelleristä tuli ensimmäinen eurooppalainen luonnontieteilijä, joka teki havaintoja luoteisen Pohjois-Amerikan kasveista ja eläimistä. Hän muun muassa kuvaili närhilajin, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa (samettinärhi Cyanocitta stelleri).

Allihaahka, Polysticta stelleri

Paluumatkalla Kamtšatkaan miehistö näki nälkää ja sairastui keripukkiin. St. Peter haaksirikkoutui Beringinsaaren rantaan. Suurin osa miehistöstä kuoli, myös Bering kuoli 8. joulukuuta 1741. Steller ja osa miehistöstä rantautui eläen arktisen talven pyydystämällä kesyjä, ihmistä pelkäämättömiä eläimiä, kuten isomerimetsoja ja stellerinmerilehmiä. Steller kirjoitti talven aikana De Bestiis Marinis -teoksensa, jossa hän kuvaili saaren eläimistöä, edellä mainittujen lisäksi muun muassa pohjanmerikarhun (Callorhinus ursinus), merisaukon (Enhydra lutris), stellerinmerileijonan (Eumetopias jubatus) ja allihaahkan (Polysticta stelleri).

Ruotsalaisen luutnantti Sven Waxellin johdolla rakennettiin keväällä uusi laiva, jolla jäljelle jääneet purjehtivat Avachan lahteen, nykyisen Petropavlovsk-Kamtšatskin kaupungin edustalle, jonne laiva saapui 27. elokuuta 1742. Steller vietti seuraavat kaksi vuotta tutkimalla Kamtšatkan luontoa. Hänet kutsuttiin takaisin Pietariin, jonne hän lähti 3. elokuuta 1744. Matkalla hän kuitenkin sairastui kuumeeseen ja kuoli Tjumenissa.

Stellerin perintö jälkimaailmalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusmatkalla mukana ollut venäläinen opiskelija, myöhemmin maantieteilijä Stepan Petrowitsch Krascheninnikow säilytti Stellerin tutkimusaineiston ja kirjoitukset, ja ne julkaisi myöhemmin Peter Simon Pallas. Myöhemmät tutkimusmatkailijat, kuten James Cook, hyödynsivät Stellerin tutkimuksia matkoillaan.

Alaskan Anchoragessa on Stellerille nimetty lukio ja Bad Windsheimissa Georg-Wilhelm-Steller-Gymnasium. Stellerin nimeä kantaa myös kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus) – sen englanninkielinen nimi on ”Steller’s Sea Eagle”.