Isomerimetso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isomerimetso
ExtbPallusCormorantovw.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt [1]
Hävinnyt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Merimetsot Phalacrocoracidae
Suku: Merimetsot Phalacrocorax
Laji: perspicillatus
Kaksiosainen nimi
Phalacrocorax perspicillatus
Pallas, 1811
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isomerimetso Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isomerimetso Commonsissa

Isomerimetso (Phalacrocorax perspicillatus) oli isokokoinen Beringinmeren alueella elänyt merimetsolaji, joka tapettiin sukupuuttoon 1800-luvulla.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomerimetso oli suurin tunnettu merimetsolaji, joka painoi 5–7 kilogrammaa. Se oli lähes lentokyvytön, maallakin hitaasti liikkuva lintulaji, joka ei oppinut pelkäämään ihmistä. Väritykseltään se oli musta, leukapielessä oli valkea laikku, samoin reiden sivulla. Ilmeisesti se oli erinomainen uimari.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomerimetso eli Beringinmeren saarilla, lähinnä Beringinsaarella ja muilla Komandorsaarilla, jotka ovat maantieteellisesti Aleuttien saariston läntisimmät saaret lähellä Kamtšatkan niemimaata. Saaret ovat täysin puuttomia. Lajin ”löysi” saksalainen luonnontutkija Georg Wilhelm Steller vuonna 1741 ollessaan Vitus Beringin johtaman retkikunnan mukana palaamassa Alaskaan suoritetulta tutkimusmatkalta. Tieto alueen rikkaasta valas-, naali- ja stellerinmerilehmäkannasta levisi nopeasti valaanpyytäjien ja turkismetsästäjien keskuuteen, ja muutamien seuraavien vuosikymmenten aikana laivasto toisensa jälkeen kävi pyytämässä helppoa saalista. Isomerimetsoja tapettiin ruoaksi, sillä Stellerin sanoin ”yhdestä isomerimetsosta riitti syötävää kolmelle miehelle”. Niitä tapettiin myös höyhenpuvun takia.

Isomerimetsot vähenivät niin, että vuoden 1850 paikkeilla viimeiset yksilöt elivät pienellä Arij Kamenin saarella (Арий Камень) Beringinsaaren luoteiskärjessä. Sieltäkin ne joko kuolivat tai tapettiin pian sukupuuttoon. Norjalaisen luonnontutkijan Leonhard Hess Stejnegerin vieraillessa alueella vuonna 1882 hänelle kerrottiin, että viimeiset isomerimetsot elivät siellä noin 30 vuotta sitten. Runsaassa sadassa vuodessa laji oli hävitetty koko maailmasta.

Maailman museoissa on säilynyt seitsemän isomerimetsoyksilön ruumista, joista yksi on Helsingin luonnontieteellisessä keskusmuseossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Phalacrocorax perspicillatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]