Friedrich Schlegel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Friedrich Schlegel

Karl Wilhelm Friedrich von Schlegel (10. maaliskuuta 1772 Hannover12. tammikuuta 1829 Dresden) oli saksalainen filosofi, kirjailija, kriitikko, kirjallisuushistorioitsija ja kääntäjä. Friedrich Schlegel oli yhdessä veljensä August Wilhelm Schlegelin kanssa perustamassa Jenan varhaisromantiikkaa. Klassismista irtautuneen varhaisromantiikan on väitetty olleen ensimmäinen moderni kirjallinen liike, joka ennakoi monia 1900-luvun kirjallisuudessa ja filosofiassa tärkeiksi tulleita teemoja.[1]

Friedrich Schlegel vaikutti yhdessä hermeneutikko Friedrich Schleiermacherin kanssa olennaisesti nykyaikaisten humanististen tieteiden perustamiseen.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet (1772–1793)

Friedrich Schlegel syntyi 10. maaliskuuta 1772 Hannoverissa protestanttisen papin poikana. Keskeytettyään ensin kaupanalan opinnot Leipzigissa Schlegel opiskeli Göttingenin yliopistossa ja myöhemmin Leipzigin yliopistossa oikeustiedettä, matematiikkaa, filosofiaa ja klassista filologiaa.[2]

Dresdenin klassinen kausi (1794–1796)

Friedrich Schlegel muutti opintojensa jälkeen Dresdeniin. Hän pyrki toteuttamaan kirjallisuushistorian alalla saman työn, jonka Johann Joachim Winckelmann oli tehnyt antiikin taidehistoriassa. Schlegel julkaisi useita antiikin Kreikkaa ja antiikin Roomaa ja erityisesti niiden kirjallisuutta koskevia tutkimuksia. Hän muotoili teorian Kreikan apollonisesta ja dionyysisestä puolesta, joka ennakoi Friedrich Nietzschen teoksen Tragedian synty näkemyksiä. Ranskan vallankumous innoitti Schlegelin kirjoittamaan tutkielman tasavallasta.[2][1]

Varhaisromantiikka (1797–1800)

Friedrich Schlegel asui 1700- ja 1800-luvun vaihteessa Jenassa yhdessä veljensä August Wilhelm Schlegelin kanssa sekä Berliinissä ystävänsä Friedrich Schleiermacherin kanssa. Schlegel alkoi tällöin ottaa etäisyyttä nuoruutensa klassismiin. Tänä aikana hän kehitteli yhdessä A. W. Schlegelin, Schleiermacherin sekä mm. Friedrich von Hardenbergin (pseud. Novalis) ja Ludwig Tieckin kanssa uutta varhaisromanttista kirjallisuutta veljensä kanssa toimittamassaan Athenäum-lehdessä. Tällä kaudella Schlegelin tuotanto koostui keskeisesti fragmenttikokoelmista, joissa uutta kirjallisuutta ja filosofiaa ilmaistiin aforismin kaltaisessa katkelmallisessa muodossa. Fragmenttimuodon ajatuksena oli korostaa sitä, kuinka moderni romanttinen kirjallisuus oli lähtökohtaisesti keskeneräistä erona aiemman klassismiin pyrkimyksiin yhtenäiseen ja harmoniseen muotoon.[2]

Pariisin ja Kölnin kausi (1801–1808)

Jenan varhaisromantikkojen piirin hajottua Friedrich Schlegel muutti Pariisiin, jossa hän opiskeli sanskriittia ja persiaa. Schlegel julkaisi tutkimuksen muinaisen Intian kielestä ja viisaudesta. Lisäksi Schlegel kehitteli federalistisia ajatuksia Euroopan yhdentymisestä, joka tapahtuisi Saksan ja Ranskan liittyessä yhteen. Schlegel asui vuodesta 1804 Kölnissä, jossa hän luennoi filosofiasta. Hän kääntyi vuonna 1808 katoliseksi.[2]

Katolinen kausi (1808–1829)

Friedrich Schlegel asui 1810- ja 1820-luvulla pääasiassa Wienissä. Hän työskenteli restauraatiopolitiikkaa ajaneen Klemens von Metternichin kanssa Wienin kongressissa. Schlegel oli nuorena kannattanut tasavaltaa, mutta nyt hän tuki keisariaatetta. Schlegel aateloitiin 1815. Friedrich von Schlegel toimi vuosina 1815–1818 poliitikkona ollen Itävallan edustajana Frankfurtin liittopäivillä. Hän ajatteli filosofiansa uudelleen 1820-luvulla, jolloin häneltä jäi jälkeen luentosarjoja, jotka käsittelivät elämänfilosofiaa, kielifilosofiaa sekä historianfilosofiaa. Friedrich von Schlegel kuoli 12. tammikuuta 1829 Dresdenissä.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vom ästhetischen Werte der griechischen Komödie (1794)
  • Über die Diotima (1795)
  • Versuch über den Begriff des Republikanismus (1796)
  • Georg Forster (1797)
  • Über das Studium der griechischen Poesie (1797)
  • Über Lessing (1797)
  • Kritische Fragmente („Lyceums“-Fragmente) (1797)
  • Fragmente („Athenaeums“-Fragmente) (1797–1798)
  • Lucinde (1799)
  • Über die Philosophie. An Dorothea (1799)
  • Gespräch über die Poesie (1800)
  • Über die Unverständlichkeit (1800)
  • Charakteristiken und Kritiken (1801)
  • Alarkos (1802)
  • Reise nach Frankreich (1803)
  • Über die Sprache und Weisheit der Indier (1808)
  • Geschichte der alten und neueren Literatur, Vorlesungen (1815)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lacoue-Labarthe, Philippe & Nancy, Jean-Luc: Literary Absolute: The Theory of Literature in German Romanticism. (L'absolu litteraire) Transl. Philip Barnard & Cheryl Lester. State University of New York Press, New York 1988. ISBN 978-0-88706-661-0
  2. a b c d e f Behler, Ernst: Friedrich Schlegel mit Selbstzeugnissen und Bilddokumenten dargestellt von Ernst Behler. Rowohlt, Hamburg 2004 (1966). ISBN 3499501236

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Speight, Allen: Friedrich Schlegel The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)