Extraterrestrial Live

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Extraterrestrial Live
Blue Öyster Cult
Livealbumin Extraterrestrial Live kansikuva
Livealbumin tiedot
 Nauhoitettu  1980-1981
 Julkaistu huhtikuu 1982
 Formaatti LP, MC, CD, 8-raita
 Tuottaja(t) Sandy Pearlman
George Geranios
 Tyylilaji heavy metal
hard rock
 Kesto 78.06
 Levy-yhtiö Columbia Records
Listasijoitukset

Yhdysvaltain lippu 29. (heinäkuu 1982[1])
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 39. (kesäkuu 1982)[2]

Blue Öyster Cultin muut julkaisut
Fire of Unknown Origin
1981
Extraterrestrial Live
1982
The Revölution by Night
1983

Extraterrestrial Live (tunnetaan myös nimellä E.T.L.) on Blue Öyster Cultin kolmas livealbumi, joka julkaistiin huhtikuussa 1982. Albumin nimeksi piti alun perin tulla Cult In The Act.[3] Albumi on nauhoitettu pääosin vuoden 1981 Fire of Unknown Origin-albumin kiertueella syystalvella 1981, lukuun ottamatta paria kappaletta, jotka on nauhoitettu vuoden 1980 Mirrors- ja "Black and Blue"-kiertueilla.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin julkaisun aikoihin yhtyeen kitaristi Donald Roeser oli tekemässä sooloalbumiaan Flat Out ja perustajajäsen ja yhtyeen pää-säveltäjiin kuulunut rumpali Albert Bouchard oli eronnut edellisvuonna yhtyeestä. Bouchardilla oli henkilökohtaisia ongelmia, jotka vaikuttivat hänen esiintymiseensä. Tämän johdosta hän myöhästeli keikoilta ja tuurajaksi ja lopulta hänen korvaajakseen tuli yhtyeen lavamanagerina toiminut Rick Downey, joka oli myös rumpali.[4]

Näiden seikkojen johdosta livealbumi julkaistiin lähinnä levy-yhtiön sopimuksellisista velvoitteista johtuen ja "ajan pelaamiseksi" uutta materiaalia odottaessa.[5] Yhtye oli julkaissut jo aiemmin kaksi livealbumia edellisen seitsemän vuoden aikana, jotka sisälsivät osin samoja kappaleita.

Albumin sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kappalemateriaali on otettu tasaisesti yhtyeen silloisen kymmenvuotis-historian ajalta. Jokaiselta studioalbumilta on vähintään yksi kappale. Tuolloin uusimmalta Fire of Unknown Origin-albumilta on kolme kappaletta. Mukana ovat yhtyeen tunnetuimmat hitit "(Don't Fear) The Reaper", "Godzilla" ja "Burnin' For You". Albumi on ensimmäinen, jossa Rick Downey soittaa rumpuja. Hän oli korvannut kesken kiertueen eronneen Bouchardin syksyllä 1981. Kappaleet soitetaan pääosin alkuperäisissä muodoissaan. Pitempää sooloilua tai "jammailua" löytyy "E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence)"- ja "Veteran of the Psychic Wars"-kappaleista, "Dominance and Submission" sisältää yleisönlaulatusta ja "Godzilla"-kappaleen alussa kuullaan vokalisti-kitaristi Eric Bloomin "dramaattinen", efektejä sisältävä alkuintro.

The Doors -yhtyeestä tuttu kitaristi Robbie Krieger vierailee yli 9-minuuttiseksi kasvassa kappaleessa "Roadhouse Blues", joka on kyseisen yhtyeen kappale alun perin. The Doors oli yksi Blue Öyster Cultin innoittajista sen uran alkuaikana, jolloin se tunnettiin vielä nimillä Soft White Underbelly ja Stalk Forrest Group ja sen jäsenet kuuluivat BÖC:in ystäväpiiriin.[4] "Roadhouse Blues" julkaistiin myös singlenä ja videona.

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kannessa on sini-harmaasävyinen, maalattu kuva avaruusaluksesta tulevasta kaapu-asuisesta hahmosta. Kuvassa näkyy myös kaksi koiraa ja yhtyeen roudaus-laatikoita, sekä yhtyeen tunnettu risti-logo. Takakannen piirrokseen yhtyeestä on otettu mukaan myös entinen rumpali Albert Bouchard, sillä hän soittaa kahdella vuonna 1980 nauhoitetulla albumin kappaleella. Albumi julkaistiin alun perin tupla-vinyylinä avattavilla kansilla sisältäen kappaleiden sanoitukset.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin huhtikuussa 1982. Se sai kohtalaiset listasijoitukset sekä Pohjois-Amerikan (29.) ja Iso-Britannian (39.) albumilistoilla. Singleinä julkaistiin kappaleet "Roadhouse Blues", "Veteran of the Psychic Wars", "Burnin' For You" ja "(Don't Fear) The Reaper". Kahdesta ensin mainitusta kuvattiin myös konserttimateriaalia sisältävät promovideot.

Kriitikot ovat suhtautuneet vaihtelevasti albumiin, mm. Allmusic-sivuston kriitikko kirjoittaa albumin esittelevän yhtyeen sen parhaimmalla osa-alueella, eli livenä[6], kun taas suomalaisen Soundi-lehden kriitikko kritisoi albumin julkaisun aikoihin sen jäävän selvästi yhtyeen edellisten live-albumeiden varjoon.[7] Albumia voidaan pitää eräänä päätepisteenä yhtyeen uralla, sillä parilla seuraavalla studio-albumilla yhtye siirtyi raskaammasta rockista kevyempään, syntetisaattori-pohjaiseen kaupallisempaan ilmaisuun.

Albumia ei julkaistu alun perin CD:nä sellaisenaan, koska noin puolet kappaleista oli mukana kokoelma-CD:llä Career of Evil – The Metal Years.[3] Myöhemmin albumista tuli kuitenkin oma CD-painos. Vuonna 2012 albumi julkaistiin remasteroituna Columbia Recordsin The Columbia Albums Collection-boksissa, joka sisältää mm. kaikki yhtyeen albumit vuosilta 1972-1988.[8]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Dominance and Submission – 05:56 (säv. A. Bouchard/E. Bloom/S. Pearlman)
  2. Cities on Flame With Rock and Roll – 05:19 (säv. S. Pearlman/D. Roeser/A. Bouchard)
  3. Dr. Music – 03:40 (säv. R. Meltzer/J. Bouchard/D. Roeser)
  4. The Red and the Black – 04:39 (säv. A. Bouchard/E. Bloom/S. Pearlman)

B-puoli

  1. Joan Crawford – 05:17 (säv. A. Bouchard/D. Roter/J. Rigg)
  2. Burnin' for You – 04:50 (säv. D. Roeser/R. Meltzer)
  3. Roadhouse Blues – 09:06 (säv. J. Densmore/R. Krieger/R. Manzarek/J. Morrison)

C-puoli

  1. Black Blade – 06:17 (säv. E. Bloom/M. Moorcock/J. Rivers)
  2. Hot Rails to Hell – 05:03 (säv. J. Bouchard)
  3. Godzilla – 07:46 (säv. D. Roeser)

D-puoli

  1. Veteran of Psychic Wars – 08:11 (säv. E. Bloom/M. Moorcock)
  2. E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence) – 05:20 (säv. D. Roeser/S. Pearlman)
  3. (Don't Fear) The Reaper – 06:42 (säv. D. Roeser)

Nauhoituspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlejulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Roadhouse Blues" (long) / "Roadhouse Blues" (short) / "Veteran of the Psychic Wars" (promo)
  • "Roadhouse Blues" (long) / "Roadhouse Blues" (short) Yhdysvaltain lippu 24. (Hot Mainstream Rock Tracks)
  • "Burnin' for You" / "(Don't Fear) The Reaper"

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sekä:

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sandy Pearlman ja George Geranios - tuottajat
  • Rod O'Brien ja Dave Hewitt - nauhoitus
  • George Geranios ja Paul Mandl - osittainen nauhoitus ja editointi
  • George Geranios - miksaus (Kingdom Sound -studiot, Long Island, NY)
  • Paul Stubblebine - masterointi (The Automatt -studiot, San Francisco)

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • huhtikuu 1982: Columbia, KG 37946, 2-LP, US/CAN
  • huhtikuu 1982: Columbia, 22203, 2-LP, UK/EU
  • elokuu 1990: Columbia, 37946, CD, US
  • 199?: Columbia, 466841 2, CD, UK/EU
  • lokakuu 2012: Sony Legacy, 193634, CD (osana 17-levyn The Columbia Albums Collection-boksia)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]