Agents of Fortune

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Agents of Fortune
Blue Öyster Cult
Studioalbumin Agents of Fortune kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Record Plant, NY
19751976
 Julkaistu 21. toukokuuta 1976
 Tuottaja(t) Murray Krugman
Sandy Pearlman
David Lucas
 Tyylilaji hard rock
progressiivinen rock
heavy metal
 Kesto 36.21
 Levy-yhtiö Columbia Records
Listasijoitukset

Ruotsin lippu 10.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 26.
Kanadan lippu 28.
Yhdysvaltain lippu 29.

Blue Öyster Cultin muut julkaisut
On Your Feet or on Your Knees
1975
Agents Of Fortune
1976
Spectres
1977

Agents of Fortune on Blue Öyster Cultin neljäs studioalbumi ja samalla läpimurtoalbumi, joka julkaistiin vuonna 1976. Se sisältää yhtyeen suurimman hitin ”(Don't Fear) The Reaper”, joka nousi top-20:een niin Yhdysvalloissa kuin Isossa-Britanniassakin. Muita tunnettuja kappaleita albumilla ovat muun muassa ”E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence)” ja ”This Ain't the Summer of Love”. Albumilla yhtye yhdisteli onnistuneesti heavy metal-soundiaan kaupalliseen, pinnalle albumin julkaisun aikoihin nousseeseen amerikkalaiseen AOR-musiikkiin. Albumi möi platinalevyn (yli miljoona kappaletta) arvoisesti Pohjois-Amerikassa[1] ja nosti BÖC:n isojen areenoiden yhtyeeksi.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1976 mennessä BÖC oli julkaissut kolme studioalbumia ja yhden livealbumin. Lopullinen läpimurto ei kuitenkaan ollut vielä tullut, vaikkakin albumit saivat positiivista kritiikkiä ja yhtyettä pidettiin hyvänä livebändinä. Agents of Fortune-levyä valmistellessa yhtye käytti aikaa aiempaa enemmän albumin tuottamiseen ja erilaisiin studiotekniikoihin. Lisäksi kukin yhtyeen jäsen hankki 4-raitanauhurin, joihin kukin demosi omia biisi-ideoitaan.[2] Yhtye otti uusiin sävellyksiin myös vaikutteita tuolloin pinnalle nousseesta, kaupallisemmasta ja radioystävällisestä AOR-musiikista. Albumilla vierailivat mm. sanoittajina rock-lyyrikot Helen Robbins ja Patti Smith, joista jälkimmäinen myös laulaa albumilla. Myös yhtyeen manageri Sandy Pearlman ja tuottaja Murray Krugman ovat osallistuneet kappaleiden tekoon. Albumin kappaleiden teemat liittyvät yhtyeen perinteisesti suosimiin salaperäisiin, synkkiin sekä mystisiin teemoihin, esim. yliluonnolliset ja tieteisaiheiset ilmiöt sekä myös maanläheisempiin asioihin kuten kuolema ja rakkaus. Kaikki jäsenet, lukuun ottamatta vokalisti-kitaristi Eric Bloomia, ovat olleet säveltämässä kappaleita.

Albumin sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin avaa raskaampaa puolta edustava "This Ain't the Summer of Love", joka kulkee raskaan riffin ja kompin myötä. Kappale oli alun perin sitä säveltämässä olleen Don Wallerin ex-yhtye Imperial Dogsin materiaalia.[3] Myös raskaampaa suuntausta albumilla edustavat nopeatempoinen "Tattoo Vampire" sekä yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluva, southern rock-vaikutteisen riffin myötä kulkeva "E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence)". "E.T.I" tunnettiin alun perin nimillä "No Traffic", "Punishment Park" ja "Des Pot Soup" ennen lopullista versiota.[4] Kappaleen sanat käsittelevät UFO-aiheita ja niihin liittyviä myyttejä.[5]

Kevyempää, pop-henkistä puolta albumilla ovat kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanierin säveltämät "True Confessions" ja "Tenderloin", joista ensin mainitussa Lanier itse laulaa (hänen ainoa "virallinen" päävokalisointi yhtyeen historiassa) ja Breckerin veljekset soittavat puhallinsoolot, sekä rumpali Albert Bouchardin ja Helen Robbinsin säveltämä "Sinful Love", joka kulkee kevyen pianonsoiton ja Donald Roeserin tunnelmallisen kitaroinnin myötä.

Mystisempää ja progressiivisempaa osastoa käsittelee "The Revenge of Vera Gemini", jossa Patti Smith on toisena laulajana ja kirjoittajana. Sanoitus pohjautuu tarun mukaan Albert Bouchardin ja Smithin tuttavan Bob Dylanin samaan syntymäpäivään (24. toukokuuta), molempien ollessa kaksosia horoskoopiltaan (kaksonen = gemini).[5]

Progressiivisia vaikutteita sisältää myös basisti Joe Bouchardin salapoliisi-henkinen, hämärä-tunnelmallinen "Morning Final". Kappale perustuu todellisuudessa tapahtuneeseen murhaan New Yorkin metroaseman pysäkillä.[5] Kappaleen bassot soittaa Allen Lanier.[4]

Albumin varsinainen balladi on sen päättävä "Debbie Denise", jota säestetään mellotronilla. Patti Smithin kirjoittamat sanat käsittelevät lesbo-rakkautta ja tiettävästi "Debbie" ja "Denise"-nimiset bändärit olivat olemassa 1970-luvulla ja pyörivät yhtyeen piirissä.[6]

Singlenä julkaistu ja myös yhtyeen tunnetuin kappale on Donald Roeserin säveltämä "(Don't Fear) The Reaper". Tehdessään kappaleesta kotidemon, Roeser itsekin arveli kappaleessa olevan "sitä jotain", eli kaikki hitin ainekset.[2] Kappale kulkee melodisen, tarttuvan kitarakuvion myötä lehmänkelloa hyödyntävän nopeahkon kompin myötä. Kappaleen on väitetty käsittelevän itsemurhaa, mutta Roeserin mukaan sanoitus kertoo "kuoleman väistämättömyydestä ja ettei sitä tarvitse pelätä".[7]

Albumin remasteroidussa versiossa julkaistiin bonuksina kappaleen "Fire of Unknown Origin" alkuperäinen, julkaisematta jätetty versio, joka poikkeaa huomattavasti vuoden 1981 julkaistusta versiosta, sekä Albert Bouchardin "Sally", jonka hänen The Brain Surgeons-yhtyeensä myöhemmin julkaisi. Kaksi muuta bonus-raitaa olivat Allen Lanierin kotidemo kappaleesta "Dance the Night Away", jonka Jim Carroll myöhemmin levytti sekä Donald Roeserin kotidemo "(Don't Fear) The Reaper"ista.

Albumin julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agents of Fortune julkaistiin toukokuussa 1976. Sen kannessa on maalattu kuva agenttimaisesta henkilöstä, joka pitää tarot-kortteja kädessään. Korttien (Kuolema, Kuningatar, Kuningas ja Aurinko) on sanottu tulevan todellisesta yhtyeelle pidetystä tarot-ennustusluennasta.[4] Sisäkannessa on kuva yhtyeestä casino-pelipöydän äärellä.

"(Don't Fear) The Reaper" julkaistiin editoituna singlenä ja siitä tuli iso hitti nousten sijalle 12. Billboardin listoilla. Kappaleesta tuli myös vakionumero ns. FM-radio-listoille, mitä se on vielä tänäkin päivänä. Singlemenestyksen myötä myös albumi, sisältäen aiempaa kaupallisempaa materiaalia, nousi top-30:neen Yhdysvalloissa ja möi parissa vuodessa platinaa.[1] Menestys oli hyvää myös Britanniassa ja Euroopassa, joissa albumi sai myös hyviä listasijoituksia.

Myös kriitikot ottivat albumin hyvin vastaan. Amerikkalainen Rolling Stone-lehti kehui albumia "loistavaksi" piti yhtyeen uudistumista onnistuneena[8] ja myös arvostetut NME- ja Village Voice-lehdet nostivat albumin top-10:neen "vuoden albumi"-äänestyksissään. Suomalaisen Soundi-lehden arvostelija piti albumia hyvänä vaikkakin hieman "taiteellisena".[9] Myöhemmin, vuonna 1997, arvostettu Mojo-lehti nosti "(Don't Fear) The Reaper"in sijalle 80. "Kaikkien aikojen Top-100-singlet"-listassaan.[4]

Menestyksen myötä Blue Öyster Cultista tuli nyt isojen areenoiden bändi ja yhtye suurensi lavashowtaan ottaen laserit käyttöön.[2]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. This Ain't the Summer of Love – 02:20 (säv. M. Krugman/A. Bouchard/D. Waller)
  2. True Confessions – 02:57 (säv. A. Lanier)
  3. (Don't Fear) The Reaper – 05:09 (säv. D. Roeser)
  4. E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence) – 03:42 (säv. D. Roeser/S. Pearlman)
  5. The Revenge of Vera Gemini – 03:53 (säv. A. Bouchard/P. Smith)
  6. Sinful Love – 03:29 (säv. A. Bouchard/H. Robbins)
  7. Tattoo Vampire – 02:41 (säv. A. Bouchard/H. Robbins)
  8. Morning Final – 04:30 (säv. J. Bouchard)
  9. Tenderloin – 03:40 (säv. A. Lanier)
  10. Debbie Denise – 04:23 (säv. P. Smith/A. Bouchard)

Remasteroidun version bonuskappaleet:

  1. Fire of Unknown Origin – 03:30 (alkuperäinen versio, säv. A. Bouchard/P. Smith/D. Roeser/J. Bouchard/E. Bloom)
  2. Sally – 02:40 (demo, säv. A. Bouchard/P. Smith)
  3. (Don't Fear) The Reaper – 06:20 (demo, säv. D. Roeser)
  4. Dance The Night Away – 02:37 (demo, säv. A. Lanier/J. Carroll)

Singlejulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "(Don't Fear) The Reaper" (single edit) / "Tattoo Vampire" (kesäkuu 1976, Kanadan lippu 7. Yhdysvaltain lippu 12. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu (1978) 16.)
  • "Debbie Denise" / "This Ain't the Summer of Love" (1976)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Murray Krugman, Sandy Pearlman ja David Lucas - tuottajat
  • Shelly Yakus, Andy Abrams - nauhoitus
  • Tony Stevens - masterointi
  • John Berg, Andy Engel - kannen suunnittelu
  • Lynn Curlee - maalaukset

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toukokuu 1976: Columbia, PC 34164, US, LP
  • 1976: CBS, 81385, UK/EU, LP
  • 1986: Columbia, CK 34164, US, CD
  • 198?: Columbia, 468019 2, UK/EU, CD
  • 1998: Mobile Fidelity Sound Lab, UDCD 697, US, CD (remasteroitu)
  • 2001: Columbia / Legacy, CK 85479, US, CD (remasteroitu + bonus-raitoja)
  • 2001: Columbia / Legacy, 502237 2, UK/EU, CD (remasteroitu + bonus-raitoja)
  • marraskuu 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia (sama kuin 2001-vuoden versio)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]