Spectres

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Spectres
Blue Öyster Cult
Studioalbumin Spectres kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  heinäkuu-syyskuu 1977
 Julkaistu marraskuu 1977
 Tuottaja(t) Murray Krugman
Sandy Pearlman
David Lucas
Blue Öyster Cult
 Tyylilaji hard rock
progressiivinen rock
AOR
 Kesto 40.29
 Levy-yhtiö Columbia Records
Listasijoitukset

Yhdysvaltain lippu 43. (joulukuu 1977)[1]
Ruotsin lippu 47.
Kanadan lippu 58.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 60.

Blue Öyster Cultin muut julkaisut
Agents of Fortune
1976
Spectres
1977
Some Enchanted Evening
1978

Spectres on Blue Öyster Cultin kuudes albumi, ja se julkaistiin marraskuussa 1977. Albumia on kritisoitu kaupallisemman ja radioystävällisemmän materiaalin johdosta, mutta se sisältää kuitenkin yhtyeen suosituimpiin kuuluvan "Godzilla"-kappaleen ja lisäksi albumi on myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän Yhdysvalloissa.[2]

Taustaa ja albumin sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1976 julkaistu Agents of Fortune-albumi ja siltä irrotettu singlehitti "(Don't Fear) The Reaper" nostivat Blue Öyster Cultin ison yleisön tietoon. Albumilla yhtye oli yhdistellyt onnistuneesti heavy metal-soundiaan ja uusia, kaupallisempia vaikutteita. Menestyksen myötä yhtye teki isoja kiertueita ja seuraavan albumin teko venyi vuoden 1977 loppupuolelle.

Yhtye yritti kovasti tehdä uutta "The Reaperin" kaltaista hittiä ja suunta muuttui vielä edellistä albumia kevyemmäksi.[3] Tuotantotiimi pysyi samana ja kaikki yhtyeen jäsenet ovat kirjoittaneet albumin kappaleita. Sanoituksellisesti albumi luotasi enemmän maanläheisiin aiheisiin yhtyeelle tyypillisistä sci-fi/mystiikka-aiheisista teksteistä.

Albumin avaavasta "Godzilla"-kappaleesta on tullut vuosien saatossa yksi yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Sen tarina perustuu samannimiseen japanilaiseen kultti-hirviöön. Musiikillisesti kappale on albumin raskainta osastoa Donald Roeserin tunnetun riffin myötä. Yhtyeen rumpalin Albert Bouchardin mukaan kappaleen inspiraationa toimi "Go Go Gorilla"-niminen laulu.[2] Basisti Joe Bouchard on kertonut kappaleen basso-breikin olevan kunnianosoitus Stanley Clarkelle.[2] Nirvana-yhtyeen menestyskappaleen "Smells Like Teen Spirit"in pääriffissä on sanottu olevan yhtäläisyyksiä "Godzilla"-kappaleen riffin kanssa.[4]

Moottoripyöräjengeistä kertova "Golden Age of Leather"-kappale alkaa kuorolaulu-introlla ja alkuosa menee rock-henkisen riffin myötä. Puolivälissä kappale nopeutuu ja muuttuu proge-vaikutteiseksi monivivahteisen riffin myötä.

Balladi-osastoa albumilla ovat rumpali Albert Bouchardin laulama ja säveltämä "Death Valley Nights" ja Roeserin tunnelmallinen, vampyyrinaisesta kertova[5] "I Love the Night". AOR-vaikutteista kevyempää linjaa edustavat "Fireworks", "Celestial the Queen", Eric Bloomin ja Ian Hunterin yhteissävellys "Goin' Through the Motions" ja sanaleikin mukaan nimetty "R.U. Ready 2 Rock", josta tuli avauskappale yhtyeen konsertteihin albumin kiertueella.

Kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanierin tekemä "Searchin' for Celine" kulkee funkmaisen riffin ja kompin myötä jota Lanierin piano säestää. Lanier oli demonnut ja laulanut kappaleen alunperin jo edelliselle Agents of Fortune-albumille.[2] Kappaleen inspiraationa on ollut narkolepsiasta kärsinyt ranskalaiskirjailija Louis Ferdinand Celine.[6]

Albumin päättää basisti Joe Bouchardin ja lyyrikko Helen Wheelsin dracula-aiheinen, synkkätunnelmallinen "Nosferatu", jossa mellotron luo kappaleeseen "aavemaisen" ja "kauhuelokuvamaisen" tunnelman. Kappaleen sanat pohjautuvat samannimiseen elokuvaan.[5]

Albumin julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spectres julkaistiin marraskuussa 1977. Albumin kannessa yhtye on kuvattu tummansävyisessä kirjastomaisessa huoneessa pukeutuneena 1920-luvun gangsteri-henkisiin vaatteisiin. Modernimman vivahteen kuvaan antavat siinä näkyvät laser-efektit.

Albumi nousi Billboardin listalle sijalle 43. ja singlenä julkaistiin kappaleet "Goin' Through the Motion" ja "Godzilla", mutta kumpikaan ei saanut singlemenestystä. Kriitikoilta albumi sai kohtalaista palautetta, mm. Rolling Stone-lehti sanoi yhtyettä "heavy metallin Fleetwood Maciksi" ja Creem-lehti kirjoitti yhtyeen "kulta-aikojen olevan valmis alkamaan" albumin myötä.[1] Fanien vastaanotto oli ristiriitainen: osa piti albumista sen monipuolisen kappalevalikoiman ansiosta, mutta monet vanhat yhtyeen fanit ovat kritisoineet liian "siloiteltua" tuotantoa ja yhtyeen heavy-soundin hylkäämistä albumilla.[3]

Vaikkakin albumi möi kultaa ja "Godzilla"-kappaleesta tuli huonosta listamenestyksestä huolimatta klassikkokappale, olivat yhtyeen jäsenet pettyneitä albumin myyntilukuihin ja Columbia Recordsin promootiotyöhön.[3] Yhtyeen maine kovana liveyhtyeenä pysyi kuitenkin ennallaan ja konserteissa riitti yleisöä, ja seuraavana siirtona Spectres-kiertueen jälkeen yhtye julkaisikin live-albumin.

Spectres julkaistiin remasteroituna CD-versiona vuonna 2007 ja mukana oli bonus-raitoina neljä albumin sessioissa nauhoitettua ennenjulkaisematonta kappaletta.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Godzilla – 03:41 (säv. D. Roeser)
  2. Golden Age of Leather – 05:53 (säv. B. Abbott/D. Roeser)
  3. Death Valley Nights – 04:07 (säv. R. Meltzer/A. Bouchard)
  4. Searchin' for Celine – 03:35 (säv. A. Lanier)
  5. Fireworks – 03:14 (säv. A. Bouchard)
  6. R.U. Ready 2 Rock – 03:45 (säv. S. Pearlman/A. Bouchard)
  7. Celestial the Queen – 03:24 (säv. H. Wheels/J. Bouchard)
  8. Goin' Through the Motions – 03:12 (säv. E. Bloom/I. Hunter)
  9. I Love the Night – 04:23 (säv. D. Roeser)
  10. Nosferatu – 05:23 (säv. H. Wheels/J. Bouchard)

Remasteroidun version (2007) bonuskappaleet:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Night Flyer – 03:48 (säv. J. Bouchard/M. Krugman)
  2. Dial M for Murder – 03:11 (säv. D. Roeser)
  3. Please Hold – 02:47 (säv. A. Bouchard)
  4. Be My Baby – 03:01 (säv. J. Barry/E. Greenwich/P. Spector)

Singlejulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Goin' Through the Motions" / "Searchin' for Celine" (marraskuu 1977)
  • "Godzilla" / "Nosferatu"

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Newark Boys Chorus - laulu (kpl. 2)

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Murray Krugman, Sandy Pearlman, David Lucas ja BÖC - tuottajat
  • Shelly Yakus - nauhoitus ja miksaus
  • John Jansen, Corky Stasiak, Thom Panunzio ja Andy Abrams - nauhoitus
  • Gray Russell, Dave Thoener, Jay Krugman, Rod O’Brien ja Sam Ginsberg - avustavat nauhoittajat
  • Joe Brescio - masterointi
  • Roni Hoffman - kannen suunnittelu
  • Eric Meola - valokuvat
  • David Infante - laser-efektit ja valokuvat

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1977: Columbia Records, JC 35019, US, LP
  • 1977: CBS, 82371, EU, LP
  • 1977: CBS, 86050, UK, LP
  • 1987: Columbia, CK 35019, US, CD
  • 2007: Columbia / Sony / Legacy, 82796964082, EU, CD (remasteroitu + bonus-raitoja)
  • 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia (sama kuin 2007-versio)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b info albumista virallisella sivustolla
  2. a b c d http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_03.htm#03_01 BÖC Faq - "discography"
  3. a b c http://www.blueoystercult.com/History/history6.html yhtyeen historia 1976-1979 virallisella sivustolla
  4. http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_05.htm#05_07_05 BÖC FAQ - "musical inspirations"
  5. a b http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_05.htm#05_06 BÖC FAQ - "Song references"
  6. http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_04.htm#04_11 BÖC FAQ - "Frequently Asked Questions"