Fleetwood Mac

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fleetwood Mac
(1967– )
Fleetwood Mac vuonna 2009. Vasemmalta John McVie, Stevie Nicks, Lindsey Buckingham, Mick Fleetwood
Fleetwood Mac vuonna 2009. Vasemmalta John McVie, Stevie Nicks, Lindsey Buckingham, Mick Fleetwood
Tiedot
Tyylilaji: rock
pop
blues rock (aluksi)
Kotipaikka: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Jäsenet
Lindsey Buckingham kitara, laulu
Mick Fleetwood rummut
Christine McVie kosketinsoitin, laulu
John McVie basso
Stevie Nicks laulu
Entiset jäsenet
Bob Brunning basso
Peter Green kitara, laulu
Danny Kirwan kitara, laulu
Jeremy Spencer kitara, laulu
Dave Walker kitara, laulu
Bob Welch kitara
Bob Weston kitara
Billy Burnette kitara
Rick Vito kitara
Bekka Bramlett laulu
Dave Mason kitara
Levy-yhtiöt
Warner  

Fleetwood Mac on brittiläis-amerikkalainen vuonna 1967 perustettu pop/rock -yhtye. Yhtye aloitti 1960-luvulla blues-yhtyeenä, mutta siirtyi 1970-luvulla kokoonpanomuutosten myötä melodiseen rockiin. Yhtyeen levyjä on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta[1], ja sen myydyin levy Rumours (1977) oli pitkään yksi maailman kymmenestä myydyimmästä levystä kautta aikain. Nykyisen kokoonpanon muodostavat perustajajäsenet Mick Fleetwood ja John McVie, Christine McVie sekä vuonna 1975 yhtyeeseen liittyneet Lindsey Buckingham ja Stevie Nicks.

Perustaminen ja blues-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleetwood Macin perustivat vuonna 1967 John Mayall & the Bluesbreakers -yhtyeen jäsenet Peter Green (kitara), John McVie (basso) ja Mick Fleetwood (rummut), ja pian mukaan liittyi myös Jeremy Spencer (kitara). Ennen sen toista levyä yhtyeeseen liittyi myös kitaristi Danny Kirwan.[2]

Alkuvuosinaan Fleetwood Mac esitti blues-klassikoita ja Greenen kirjoittamia blueskappaleita ja solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa vuonna 1967. Yhtye nousi nopeasti suosituksi Britanniassa ja sen debyyttialbumi pysyi brittilistojen kärjen tuntumassa 13 viikon ajan. Sen tunnetuimpiin hitteihin 1960-luvun lopulta kuuluvat "Black Magic Woman" ja instrumentaalikappale "Albatross", joka nousi listaykköseksi.[3]

1970-luvun alku ja kokoonpanovaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 Peter Green lähti yhtyeestä, ja siihen liittyi kosketinsoittaja Christine Perfect, minkä myötä yhtyeen tyyli siirtyi kohti melodista rockia. Perfect oli esiintynyt Fleetwood Macin levyllä aikaisemminkin, mutta sopimuksellisista syistä nimettömänä. Perfect oli mennyt naimisiin John McVien kanssa ja otti pian miehensä sukunimen.[3]

Greenin lähdön jälkeen Fleetwood Mac koki uusia kokoonpanomuutoksia: Jeremy Spencer lähti vuonna 1971 ja hänen tilalleen lauluntekijäksi tuli kitaristi Bob Welch. Pian Kirwan erotettiin henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi, ja yhtyeeseen liittyivät lyhyeksi aikaa Bob Weston (kitara) ja Dave Walker (laulu). Lähdettyään pian yhtyeestä tämä kaksikko antoi uudelle yhtyeelleen myös nimen Fleetwood Mac, minkä seurauksena oikea Fleetwood Mac joutui oikeusriidoiltaan pitämään keikkataukoa vuonna 1974.[3]

Uusi kokoonpano ja supertähteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleetwood Mac suosionsa huipulla 1977

Vuodesta 1974 vuoteen 1980 Fleetwood Macilla ei ollut ulkopuolista manageria. Vuonna 1974 yhtye muutti Kaliforniaan, ja Bob Welch lähti yhtyeestä vuonna 1975. Etsiessään uutta tuottajaa Mick Fleetwood kuuli kalifornialaisen duon Buckingham-Nicks levyn ja tarjosi kitaristi Lindsey Buckinghamille paikkaa Fleetwood Macissa. Buckingham sai Fleetwoodin ottamaan yhtyeeseen myös Stevie Nicksin, joka oli duon toinen osapuoli ja Buckinghamin silloinen tyttöystävä.[3][2]

Yhtyeen lauluja kirjoittivat nyt Christine McVien lisäksi myös Buckingham ja Nicks. Uusi kokoonpano osoittautui menestyksekkääksi, sillä vuonna 1975 julkaistu Fleetwood Mac myi 5 miljoonaa kappaletta. McVien pariskunta erosi vuonna 1976, ja myös Buckinghamin ja Nicksin suhde päättyi. Näistä tapahtumista sai innoituksensa Fleetwood Macin arvostetuin ja myydyin albumi Rumours (1977), joka voitti parhaan levyn Grammy-palkinnon ja on myynyt 40 miljoonaa kappaletta.[3] Rumours oli vielä 2000-luvulle asti kaikkien aikojen kymmenen myydyimmän levyn joukossa.[2]

Rumoursin myötä Fleetwood Mac aloitti suuren maailmankiertueen. Vuonna 1979 he julkaisivat Buckinghamin taiteellisella johdolla kokeellisen tuplalevyn Tusk, joka ei kuitenkaan menestynyt Rumoursin tavoin.[3][2]

1980-luku ja jäsenten soolourat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla yhtyeen jäsenet alkoivat tehdä soolouraa: tässä heistä menestyksekkäin oli Stevie Nicks, mutta myös Lindsey Buckingham saavutti arvostusta soolotuotannollaan.[3]

Yhtye julkaisi 1980-luvulla kaksi levyä: Mirage (1982) ja Tango in the Night (1987), joista jälkimmäinen nosti heidät takaisin listojen kärkeen. Yhtyeessä oli kuitenkin sisäisiä ongelmia: Stevie Nicks kärsi lääkeriippuvuudesta, Mick Fleetwood meni henkilökohtaiseen konkurssiin, ja tyytymätön Lindsey Buckingham jätti yhtyeen ennen Tango in the Night -kiertuetta. Hänen tilalleen yhtyeeseen otettiin Billy Burnette ja Rick Vito.[3]

1990-luku ja kokoonpanomuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Fleetwood Mac julkaisi uudella kokoonpanollaan levyn Behind the Mask, ja seuraavien vuosien aikana sekä Vito että Burnette lähtivät yhtyeestä. Vuonna 1993 Buckingham palasi esiintymään yhtyeeseen presidentti Bill Clintonin virkaanastujaisjuhlissa, mutta pian Nicks ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä. Hänen tilalleen otettiin Dave Mason ja Bekka Bramlett, ja yhtye julkaisi levyn Time (1995), joka ei kuitenkaan menestynyt. Vuonna 1997 Fleetwood Mac palasi Rumoursin aikaiseen kokoonpanoonsa tekemään live-levyn The Dance ja maailmankiertueen.[3] Christine McVie lähti yhtyeestä 1998.[4]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Fleetwood Mac nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen. Yhtye on sen jälkeen jatkanut nelihenkisenä: heidän toistaiseksi viimeinen levynsä on Say You Will (2003), ja viimeinen kiertueensa Unleashed (2009)[5].[3] Vuonna 2012 Stevie Nicks kertoi CBS:n haastattelussa Fleetwood Macin suunnittelevan soittavansa yhdessä taas vuonna 2013.[6] Christine McVie palasi yhtyeeseen vuoden 2014 tammikuussa.[4]

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Fleetwood Mac on esiintynyt Kulttuuritalolla Helsingissä 22.11.1968, 31.3.1969 ja 11.11.1969[7]. Marraskuussa 1969 yhtye soitti samana iltana kaksi konserttia, joista jälkimmäisessä kuultiin kappaleet "Homework", "Man Of The World", "Like It This Way", "Only You", "I Believe My Time Ain't Long", "Stranger Blues", "Got A Mind To Give Up Living", "Oh Well", "Comin' Your Way", "Shake Your Money Maker", "Albatross", "Great Balls Of Fire" sekä "Jenny Jenny".[8]

Fleetwood Macin oli tarkoitus esiintyä Helsingin Hartwall-areenalla 25.10.2013 osana Euroopan-kiertuettaan, mutta konsertti peruttiin.[9]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Greenin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Green's Fleetwood Mac (Blue Horizon, 1968) Albumin alkuperäinen nimi on Fleetwood Mac, nimitystä käytetään sekannuksien välttämiseksi vuoden 1975 albumin kanssa.
  • Mr. Wonderful (Epic, 1968)
  • English Rose (Epic, 1969 - vain USA:ssa)
  • The Pious Bird Of Good Omen (Blue Horizon 1969 - vain Britanniassa)
  • Then Play On (Reprise, 1969)
  • Fleetwood Mac In Chicago/Blues Jam In Chicago vols 1 & 2 (Blue Horizon, 1969)

"Siirtymäkauden aika"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kiln House (Reprise, 1970)
  • Future Games (Reprise, 1971)
  • Bare Trees (Reprise, 1972)
  • Penguin (Reprise, 1973)
  • Mystery to Me (Reprise, 1973)
  • Heroes Are Hard to Find (Reprise, 1974)

Supertähteyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fleetwood Mac (Reprise, 1975)
  • Rumours (Warner, 1977)
  • Tusk (Warner, 1979)
  • Mirage (Warner, 1982)
  • Tango in the Night (Warner, 1987)
  • Behind the Mask (Warner, 1990)
  • Time (Warner, 1995)
  • Say You Will (Reprise, 2003)

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fleetwood Mac 'Live' (Br. Music)
  • Live (Warner, 1980)
  • Live at the BBC (Castle Communications, 1995)
  • The Dance (Reprise, 1997)
  • Fleetwood Mac: Live in Boston (Warner, 2004)

Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Greatest Hits (Warner, 1988)
  • 25 Years - The Chain [Box set] (Warner, 1992)
  • The Very Best of Fleetwood Mac (Warner, 2002)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bruce R. Miller: Mac's Back 9.7.2004. Burnish.net. Viitattu 31.12.2007.
  2. a b c d Rock and Roll Hall of Fame: Fleetwood Mac Biography Viitattu 23.8.2012.
  3. a b c d e f g h i j Evan Serpick: Fleetwood Mac Rolling Stone. Viitattu 23.8.2012.
  4. a b Todd Leopold: Christine McVie rejoining Fleetwood Mac 14.1.2014. CNN.com. Viitattu 15.1.2014.
  5. Fleetwood Mac Unleashed Tour Dates Lindsey Buckingham. Viitattu 23.8.2012.
  6. Stevie Nicks: Fleetwood Mac reunion in 2013 11.7.2012. CBS. Viitattu 23.8.2012.
  7. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.
  8. Cousin-Mike: Fleetwood Mac - Helsinki, Finland (1968-1969) Viitattu 23.8.2012.
  9. Fleetwood Mac perui Suomen-keikkansa, mutta julkaisi kuitenkin ensimmäisen uuden levynsä kymmeneen vuoteen 1.5.2013. Rytmi. Viitattu 20.5.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mick Fleetwood ja Stephen Davis: Fleetwood – My Life and Adventures in Fleetwood Mac. William Morrow and Company, 1990. ISBN 0-688-06647-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fleetwood Mac.