Stevie Nicks

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stevie Nicks
Stevie Nicks 2.jpg
Stevie Nicks vuonna 2008
Syntynyt 26. toukokuuta 1948 (ikä 66)
Kotipaikka Phoenix, Yhdysvallat
Aktiivisena 1967–
Tyylilajit rock
Soittimet laulu, tamburiini
Yhtyeet Fleetwood Mac

Stephanie Lynn "Stevie" Nicks (s. 26. toukokuuta 1948, Phoenix, Arizona) on yhdysvaltalainen rocklaulaja ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan Fleetwood Mac -yhtyeen laulajana ja soolourastaan, jotka yhteensä ovat tuottaneet yli 40 Top 50 -hittiä ja yli 140 miljoonaa myytyä levyä.

Nicks aloitti uransa 1960-luvun loppupuolella Kaliforniassa. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli nimeltään Fritz. Yhtyeen hajottua 1971 hän muodosti duon nimeltä Buckingham Nicks kitaristi Lindsey Buckinghamin kanssa. Duo julkaisi albumin vuonna 1973, mutta ei menestynyt. Vuonna 1975 Nicks ja Buckingham liittyivät Fleetwood Mac -yhtyeeseen, joka nosti Nicksin pian maailmanmaineeseen. Nicks laulaa edelleen Fleetwood Macissa, mutta hän on julkaissut myös useita sooloalbumeja, joista ensimmäinen, Bella Donna (1981) nousi listaykköseksi.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicks syntyi Phoenixissa perheeseen, joka muutti isän urakehityksen myötä usein osavaltiosta ja kaupungista toiseen. Hänellä on pikkuveli Christopher. Nicks sai lempinimensä Stevie jo pikkulapsena, sillä hän lausui Stephanie-nimensä "tiidii"[1]. Stevie oppi äidiltään rakkauden satuihin ja fantasiaan, ja hänen countrylaulaja-isoisänsä Aaron opetti hänet laulamaan ja soittamaan kitaraa.[2][3] Stevie aloitti esiintymisen jo nelivuotiaana, kun Aaron alkoi ottaa hänet mukaansa laulamaan kuppiloihin. Seuraavana vuonna Aaron halusi ottaa Stevien jopa mukaansa kiertueille, mutta Stevien vanhemmat kielsivät sen. Tämä aiheutti välirikon Aaronin ja Nicksin perheen välillä, mikä oli silloin raskas isku isoisänsä kanssa läheiselle tytölle.[4]

Vuonna 1963 perhe muutti Los Angelesin esikaupunkialueelle.[3] High schoolissa Nicks oli värikäs ja erikoinen ilmestys mutta pidetty. Hän lauloi usein koulussa, folk-yhtyeiden kanssa ja koulun iltapäiväkerhoissa. Hän harrasti myös balettia, mutta ei mennyt balettikouluun, koska piti sitä liian rajoittavana itseilmaisulleen. Ensimmäisen kitaransa hän sai syntymäpäivälahjana vanhemmiltaan. Nicks oli aina kirjoittanut runoja, ja nyt hän alkoi myös säveltää omia laulujaan.[5]

Nicksit muuttivat 1966 Los Angeleista San Mateoon. Nicks värjäsi hiuksensa hopeanvärisiksi, mistä hän joutui kuudeksi viikoksi kotiarestiin.[6]

Fritz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicks liittyi yhtyeeseen Changing Times, joka otti vaikutteita The Mamas and the Papasilta. Lukion viimeisellä luokalla hän tapasi itseään vuotta nuoremman Lindsey Buckinghamin, kun tämä lauloi "California Dreaming" -laulua opiskelijoiden illanvietossa.[2][7] Buckingham kuului Fritz-nimiseen yhtyeeseen, joka oli perustettu 1966. Vuosi Nicksin ja Buckinghamin tapaamisen jälkeen Fritz etsi uutta laulajaa, ja Buckingham ehdotti Nicksiä. Nicks pyydettiin koelauluun ja hyväksyttiin yhtyeeseen loppukesällä 1967.[8]

Nicks meni San Jose State Collegeen opiskelemaan puheviestintää ja joutui usein matkustelemaan kotikaupunkiinsa bändin harjoituksiin ja konsertteihin. Fritz esiintyi muun muassa Janis Joplinin, Jimi Hendrixin ja Creedence Clearwater Revivalin lämmittelijänä vuodesta 1968 alkaen. Näistä etenkin Joplin jätti Nicksiin pysyvän vaikutuksen esiintymisellään.[2][7]

Fritz ei onnistunut saamaan levytyssopimusta. Nicksin mukaan bändin miespuoliset jäsenet olivat kateellisia hänen saamastaan huomiosta, eivätkä Fritz-vuodet olleet Nicksille kovin onnellista aikaa.[2][7]

Buckingham Nicks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fritz hajosi vuonna 1971. Nicks alkoi seurustella Buckinghamin kanssa, ja pariskunta muutti Los Angelesiin jättäen opintonsa kesken. He saivat levytyssopimuksen Polydor Recordsin kanssa ja levyttivät albumin Buckingham Nicks (1973). Levy myi huonosti ja pariskunnalta loppuivat rahat. Nicks teki töitä tarjoilijana 1,50 dollarin tuntipalkalla ja hänen vanhempansa yrittivät suostutella häntä hillitsemään laulajanurahaaveitaan.[2]

Fleetwood Mac ja supertähteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stevie Nicks esiintymässä Fleetwood Macin mukana 1977 Frankfurtissa.

Vuonna 1975 Mick Fleetwood kuuli Buckingham Nicks -levyn etsiessään levytysstudiota, ja pyysi Buckinghamia liittymään Fleetwood Maciin. Buckingham vaati myös Nicksin mukaan, mikä tapahtuikin.[3] Nicks hankki kaikki Fleetwood Macin levyt ja löysi niistä mystiikkaa, jota ryhtyi itsekin tavoittelemaan esiintymisessään.[2] Kauniista Nicksistä tulikin suosittu keulakuva Fleetwood Macille ilmavine esiintymisasuineen ja tansseineen. Konsertointi kuitenkin rasitti hänen ääntään jo tuolloin.[3] Stevien laulut olivat menestyksiä, kuten "Landslide", "Rhiannon" ja "Dreams", vaikka hän olikin katkera Buckinghamista kirjoittamansa "Silver Springs" -kappaleen jäämisestä yhtyeen singlen B-puoleksi. Laulu julkaistiin lopulta singlen A-puolena vuonna 1997.[2]

Vuonna 1977 Nicksin suhde Buckinghamiin oli ohi, mutta he jatkoivat yhdessä Fleetwood Macissa. Tuohon aikaan Nicksillä oli lyhyt suhde myös Mick Fleetwoodiin, Don Henleyyn ja Joe Walshiin, jonka hän sanoo olleen elämänsä rakkaus.[7][3][9]

Soololevyjen aika ja päihdeongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolouransa Nicks aloitti vuonna 1981 julkaisemalla albumin Bella Donna. Single "Stop Draggin' My Heart Around" oli yhteistyö Tom Petty & the Heartbreakersin kanssa ja pääsi Billboard Hot 100 -listalla kolmanneksi. Vuonna 1990 albumi oli jo myynyt viisinkertaista platinaa.

Vuonna 1982 seurasi uusi Fleetwood Mac -albumi, ja seuraavana vuonna taas soololevy The Wild Heart (1983).[3]

Vuonna 1983 Nicks meni naimisiin leukemiaan kuolleen ystävänsä lesken kanssa vain voidakseen elättää näiden vastasyntynyttä poikaa. Liitto kesti kolme kuukautta, ja Nicks on katunut sitä jälkeenpäin.[10]

Vuonna 1985 Nicks julkaisi soololevyn Rock A Little, mutta se ei menestynyt entisten tapaan. Nicksillä oli tuohon aikaan vakavia päihdeongelmia: kokaiinin käyttö aiheutti hänelle savukkeenmentävän reiän hänen nenänsä sisäseinään, mikä vaikutti Nicksin mukaan hänen ääneensäkin[7]. Vuonna 1986 hän pääsi huumeista eroon Betty Ford -klinikan avulla, mutta ryhtyi psykiatrinsa kehotuksesta käyttämään rauhoittavaa lääkettä nimeltä Klonopin. Nicks tuli lääkkeestä riippuvaiseksi ja se teki hänestä väsyneen, tahdottoman, vetäytyneen ja ylipainoisen moneksi vuodeksi.[3][9]

Nicks julkaisi ongelmistaan huolimatta 1990-luvun taitteessa levyjä niin sooloartistina kuin Fleetwood Macinkin kanssa. Hän pääsi Klonopinista vihdoin irti vuonna 1993 ja sai terveytensä ja energiansa takaisin.[3]

Nykyinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Nicks jätti Fleetwood Macin, mutta palasi takaisin vuonna 1997 ja on ollut mukana keskeytyksettä siitä lähtien, julkaisten yhä myös omia soololevyjään.[11] Stevie Nicks nimitettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1998 muun Fleetwood Macin mukana.[2]

Glee-televisiosarjan jaksossa Landslide esitettiin Nicksin lauluja, ja nimikappale nousi uudelleen listoille.[10]

Nicksin kappale "Edge of Seventeen" pääsi vuonna 2003 komediaelokuvaan School of Rock, ja se löytyy myös Grand Theft Auto IV:n yhdeltä radiokanavalta.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicks on naimaton ja lapseton. Hän harrastaa piirtämistä, runoutta ja lukemista, erityisesti vampyyrikirjallisuutta. Vuonna 2010 hän ei 62-vuotiaanakaan ollut aikeissa lopettaa laulajanuraansa.[10]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Albumi Sijoitus (Billboard 200) Sijoitus (UK Albums Chart) Lisätietoa
1981 Bella Donna 1 11 ensimmäinen sooloalbumi
1983 The Wild Heart 5 28 -
1985 Rock A Little 12 30 -
1989 The Other Side of the Mirror 10 3 -
1991 Timespace - The Best of Stevie Nicks 30 15 kokoelma
1994 Street Angel 45 16 -
1998 The Enchanted Works of Stevie Nicks 85 - kokoelma
2001 Trouble in Shangri-La 5 43 -
2007 Crystal Visions - The Very Best of Stevie Nicks 21 - kokoelma
2011 In Your Dreams 6 - -

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kappale Billboard Hot 100 Mainstream Rock Tracks chart Britannian singlelista Albumi
1981 "Stop Draggin' My Heart Around" (Tom Petty & the Heartbreakersin kanssa) 3 2 50 Bella Donna
1981 "Leather And Lace" (Don Henleyn kanssa) 6 26 - Bella Donna
1982 "Edge of Seventeen" 11 4 - Bella Donna
1982 "After the Glitter Fades" 32 - - Bella Donna
1983 "Stand Back" 5 2 - The Wild Heart
1983 "If Anyone Falls" 14 8 - The Wild Heart
1983 "Nightbird" 33 - - The Wild Heart
1985 "Talk To Me" 4 1 68 Rock a Little
1986 "I Can't Wait" 16 - 47 Rock a Little
1986 "Has Anyone Ever Written Anything For You?" 60 - - Rock a Little
1989 "Rooms On Fire" 16 1 16 The Other Side Of The Mirror
1989 "Long Way To Go" - 11 - The Other Side of the Mirror
1991 "Sometimes (It's a Bitch)" 56 7 40 Timespace: The Best Of Stevie Nicks
1994 "Maybe Love Will Change Your Mind" 57 36 42 Street Angel
1994 "Blue Denim" - - - Street Angel
2006 "Dreams" (Deep Dish, mukana Stevie Nicks) - - 14 -

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Howe 2014, s. 3.
  2. a b c d e f g h Martin ja Lisa Adelson: Stevie Nicks Biography 2002. FleetwoodMac.net. Viitattu 24.8.2012.
  3. a b c d e f g h Stevie Nicks biography 2012. biography.com. Viitattu 24.8.2012.
  4. Howe 2014, s. 5.
  5. Howe 2014, s. 6–10.
  6. Howe 2014, s. 11.
  7. a b c d e Sylvie Simmons: New Stevie Nicks Interview: Q Magazine May 2008 1.5.2008. Q Magazine. Viitattu 24.8.2012.
  8. Howe 2014, s. 13–14.
  9. a b Christine Lennon: Stevie Nicks: Wild at Heart 19.4.2011. Harper's Bazaar. Viitattu 24.8.2012.
  10. a b c Craig McLean: Stevie Nicks: The men, the music, the menopause 25.3.2011. The Guardian. Viitattu 24.8.2012.
  11. Stevie Nicks: Why is She famous askmen.com. Viitattu 24.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]