Stevie Nicks
Stephanie Lynn "Stevie" Nicks (s. 26. toukokuuta 1948, Phoenix, Arizona) on yhdysvaltalainen rocklaulaja ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan Fleetwood Mac -yhtyeen laulajana ja soolourastaan, jotka yhteensä ovat tuottaneet yli 40 Top 50 -hittiä ja yli 140 miljoonaa myytyä levyä. Fleetwood Macin ainoa Yhdysvaltain listaykkönen on Nicksin säveltämä ja sanoittama kappale ”Dreams”.
Sisällysluettelo |
Varhainen elämä [muokkaa]
Nicks syntyi Phoenixissa perheeseen, joka muutti isän urakehityksen myötä usein osavaltiosta toiseen. Hänellä on pikkuveli Christopher. Nicks oppi äidiltään rakkauden satuihin ja fantasiaan, ja hänen countrylaulaja-isoisänsä Aaron opetti hänet laulamaan ja soittamaan kitaraa.[1][2] Vuonna 1963 perhe muutti Los Angelesin esikaupunkialueelle.[2]
Fritz [muokkaa]
Nicks alkoi kirjoittaa omia lauluja 16-vuotiaana ja liittyi yhtyeeseen Changing Times, joka otti vaikutteita The Mamas and the Papasilta. Lukion viimeisellä luokalla ollessaan hän tapasi itseään vuotta nuoremman Lindsey Buckinghamin, kun tämä lauloi "California Dreaming" -laulua opiskelijoiden illanvietossa. Nicks perusti Buckinghamin ja kahden muun ystävänsä kanssa kolme vuotta myöhemmin Fritz-yhtyeen.[1][3]
Nicks meni San Jose State Collegeen opiskelemaan puheviestintää ja joutui usein matkustelemaan kotikaupunkiinsa bändin harjoituksiin ja konsertteihin. Fritz esiintyi muun muassa Janis Joplinin, Jimi Hendrixin ja Creedence Clearwater Revivalin lämmittelijänä vuodesta 1968 alkaen. Näistä etenkin Joplin jätti Nicksiin pysyvän vaikutuksen esiintymisellään.[1][3]
Fritz ei onnistunut saamaan levytyssopimusta. Nicksin mukaan bändin miespuoliset jäsenet olivat kateellisia hänen saamastaan huomiosta, eivätkä Fritz-vuodet olleet Nicksille kovin onnellista aikaa.[1][3]
Buckingham-Nicks [muokkaa]
Fritz hajosi vuonna 1971. Nicks alkoi seurustella Buckinghamin kanssa, ja pariskunta muutti Los Angelesiin jättäen opintonsa kesken. He saivat levytyssopimuksen Polydor Recordsin kanssa ja levyttivät albumin Buckingham-Nicks (1973). Levy myi huonosti ja pariskunnalta loppuivat rahat. Nicks teki töitä tarjoilijana 1,50 dollarin tuntipalkalla ja hänen vanhempansa yrittivät suostutella häntä hillitsemään laulajanurahaaveitaan.[1]
Fleetwood Mac ja supertähteys [muokkaa]
Vuonna 1975 Mick Fleetwood kuuli Buckingham-Nicks-levyn etsiessään levytysstudiota, ja pyysi Buckinghamia liittymään Fleetwood Maciin. Buckingham vaati myös Nicksin mukaan, mikä tapahtuikin.[2] Nicks hankki kaikki Fleetwood Macin levyt ja löysi niistä mystiikkaa, jota ryhtyi itsekin tavoittelemaan esiintymisessään.[1] Kauniista Nicksistä tulikin suosittu keulakuva Fleetwood Macille ilmavine esiintymisasuineen ja tansseineen. Konsertointi kuitenkin rasitti hänen ääntään jo tuolloin.[2] Stevien laulut olivat menestyksiä, kuten "Landslide", "Rhiannon" ja "Dreams", vaikka hän olikin katkera Buckinghamista kirjoittamansa "Silver Springs" -kappaleen jäämisestä yhtyeen singlen B-puoleksi. Laulu julkaistiin lopulta singlen A-puolena vuonna 1997.[1]
Vuonna 1977 Nicksin suhde Buckinghamiin oli ohi, mutta he jatkoivat yhdessä Fleetwood Macissa. Tuohon aikaan Nicksillä oli lyhyt suhde myös Mick Fleetwoodiin, Don Henleyyn ja Joe Walshiin, jonka hän sanoo olleen elämänsä rakkaus.[3][2][4]
Soololevyjen aika ja päihdeongelmat [muokkaa]
Soolouransa Nicks aloitti vuonna 1981 julkaisemalla albumin Bella Donna. Single "Stop Draggin' My Heart Around" oli yhteistyö Tom Petty & the Heartbreakersin kanssa ja pääsi Billboard Hot 100 -listalla kolmanneksi. Vuonna 1990 albumi oli jo myynyt viisinkertaista platinaa.
Vuonna 1982 seurasi uusi Fleetwood Mac -albumi, ja seuraavana vuonna taas soololevy The Wild Heart (1983).[2]
Vuonna 1983 Nicks meni naimisiin leukemiaan kuolleen ystävänsä lesken kanssa vain voidakseen elättää näiden vastasyntynyttä poikaa. Liitto kesti kolme kuukautta, ja Nicks on katunut sitä jälkeenpäin.[5]
Vuonna 1985 Nicks julkaisi soololevyn Rock A Little, mutta se ei menestynyt entisten tapaan. Nicksillä oli tuohon aikaan vakavia päihdeongelmia: kokaiinin käyttö aiheutti hänelle savukkeenmentävän reiän hänen nenänsä sisäseinään, mikä vaikutti Nicksin mukaan hänen ääneensäkin[3]. Vuonna 1986 hän pääsi huumeista eroon Betty Ford -klinikan avulla, mutta ryhtyi psykiatrinsa kehotuksesta käyttämään rauhoittavaa lääkettä nimeltä Klonopin. Nicks tuli lääkkeestä riippuvaiseksi ja se teki hänestä väsyneen, tahdottoman, vetäytyneen ja ylipainoisen moneksi vuodeksi.[2][4]
Nicks julkaisi ongelmistaan huolimatta 1990-luvun taitteessa levyjä niin sooloartistina kuin Fleetwood Macinkin kanssa. Hän pääsi Klonopinista vihdoin irti vuonna 1993 ja sai terveytensä ja energiansa takaisin.[2]
Nykyinen ura [muokkaa]
Vuonna 1993 Nicks jätti Fleetwood Macin, mutta palasi takaisin vuonna 1997 ja on ollut mukana keskeytyksettä siitä lähtien, julkaisten yhä myös omia soololevyjään.[6] Stevie Nicks nimitettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1998 muun Fleetwood Macin mukana.[1]
Glee-televisiosarjan jaksossa Landslide esitettiin Nicksin lauluja, ja nimikappale nousi uudelleen listoille.[5]
Nicksin kappale "Edge of Seventeen" pääsi vuonna 2003 komediaelokuvaan School of Rock, ja se löytyy myös Grand Theft Auto IV:n yhdeltä radiokanavalta.
Yksityiselämä [muokkaa]
Nicks on naimaton ja lapseton. Hän harrastaa piirtämistä, runoutta ja lukemista, erityisesti vampyyrikirjallisuutta. Vuonna 2010 hän ei 62-vuotiaanakaan ollut aikeissa lopettaa laulajanuraansa.[5]
Diskografia [muokkaa]
Albumit [muokkaa]
| Vuosi | Albumi | Sijoitus (Billboard 200) | Sijoitus (UK Albums Chart) | Lisätietoa |
|---|---|---|---|---|
| 1981 | Bella Donna | 1 | 11 | ensimmäinen sooloalbumi |
| 1983 | The Wild Heart | 5 | 28 | - |
| 1985 | Rock A Little | 12 | 30 | - |
| 1989 | The Other Side of the Mirror | 10 | 3 | - |
| 1991 | Timespace - The Best of Stevie Nicks | 30 | 15 | kokoelma |
| 1994 | Street Angel | 45 | 16 | - |
| 1998 | The Enchanted Works of Stevie Nicks | 85 | - | kokoelma |
| 2001 | Trouble in Shangri-La | 5 | 43 | - |
| 2007 | Crystal Visions - The Very Best of Stevie Nicks | 21 | - | kokoelma |
| 2011 | In Your Dreams | 6 | - | - |
Singlet [muokkaa]
| Vuosi | Kappale | Billboard Hot 100 | Mainstream Rock Tracks chart | Britannian singlelista | Albumi |
|---|---|---|---|---|---|
| 1981 | "Stop Draggin' My Heart Around" (Tom Petty & the Heartbreakersin kanssa) | 3 | 2 | 50 | Bella Donna |
| 1981 | "Leather And Lace" (Don Henleyn kanssa) | 6 | 26 | - | Bella Donna |
| 1982 | "Edge of Seventeen" | 11 | 4 | - | Bella Donna |
| 1982 | "After the Glitter Fades" | 32 | - | - | Bella Donna |
| 1983 | "Stand Back" | 5 | 2 | - | The Wild Heart |
| 1983 | "If Anyone Falls" | 14 | 8 | - | The Wild Heart |
| 1983 | "Nightbird" | 33 | - | - | The Wild Heart |
| 1985 | "Talk To Me" | 4 | 1 | 68 | Rock a Little |
| 1986 | "I Can't Wait" | 16 | - | 47 | Rock a Little |
| 1986 | "Has Anyone Ever Written Anything For You?" | 60 | - | - | Rock a Little |
| 1989 | "Rooms On Fire" | 16 | 1 | 16 | The Other Side Of The Mirror |
| 1989 | "Long Way To Go" | - | 11 | - | The Other Side of the Mirror |
| 1991 | "Sometimes (It's a Bitch)" | 56 | 7 | 40 | Timespace: The Best Of Stevie Nicks |
| 1994 | "Maybe Love Will Change Your Mind" | 57 | 36 | 42 | Street Angel |
| 1994 | "Blue Denim" | - | - | - | Street Angel |
| 2006 | "Dreams" (Deep Dish, mukana Stevie Nicks) | - | - | 14 | - |
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e f g h Martin ja Lisa Adelson: Stevie Nicks Biography 2002. FleetwoodMac.net. Viitattu 24.8.2012.
- ↑ a b c d e f g h Stevie Nicks biography 2012. biography.com. Viitattu 24.8.2012.
- ↑ a b c d e Sylvie Simmons: New Stevie Nicks Interview: Q Magazine May 2008 1.5.2008. Q Magazine. Viitattu 24.8.2012.
- ↑ a b Christine Lennon: Stevie Nicks: Wild at Heart 19.4.2011. Harper's Bazaar. Viitattu 24.8.2012.
- ↑ a b c Craig McLean: Stevie Nicks: The men, the music, the menopause 25.3.2011. The Guardian. Viitattu 24.8.2012.
- ↑ Stevie Nicks: Why is She famous askmen.com. Viitattu 24.8.2012.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Viralliset sivut (englanniksi)
