E. Y. Pehkonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eero Yrjö Pehkonen (28. toukokuuta 1882 Liminka, Ala-Temmes27. helmikuuta 1949 Oulu) oli suomalainen maalaisliittolainen poliitikko, niin sanotun itsenäisyyssenaatin jäsen ja Oulun läänin maaherra 1925–1948. Hän sai valtioneuvoksen arvonimen 1948.

Pehkosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Pehkonen ja Maria Kaakinen. Vuonna 1911 hän avioitui Saimi Kosken (9.10.1881 Kuopio – 12.3.1949 Oulu) kanssa. Pehkonen suoritti ylioppilastutkinnon 1902 Oulun lyseosta, keskeytyneiden yliopisto-opintojen jälkeen hän opiskeli Mustialan maanviljelysopistossa agronomiksi 1905. (Ennen korkeimman maataloudellisen opetuksen siirtymistä Helsingin yliopistoon). Sen jälkeen hän toimi Peltosalmen maanviljelyskoulun opettajana Iisalmessa 1905–1907 ja Kuopion maanviljelysseuran sihteerinä ja konsulenttina 1907–1918. Suomen maatalousseurojen keskusliiton sihteeri v. 1917.Opintomatkat Skandinaviaan hän oli suorittanut vuosina 1913 ja 1914. Eduskuntaan hänet valittiin 1914 ja 1917 |maalaisliiton listalla Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Hän toimi Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa maataloustoimituskunnan apulaispäällikkönä 27. marraskuuta 1917 ja edelleen Paasikiven senaatissa 17. elokuuta 1918 asti samassa tehtävässä. Pehkosen samoin kuin maalaisliittolaisen puoluetoverin Kyösti Kallion eron syynä Paasikiven senaatista oli kiista valtiomuodosta. Maalaisliittolaiset kannattivat ehdottomasti tasavaltaista valtiomuotoa, kun taas keisarilliseen Saksaan liittoutumisen myötä oikeistopuolueet olivat kääntyneet kuningasvallan suuntaan. E. Y. Pehkonen toimi vielä 1920-1921 Erichin hallituksessa vuoden verran maatalousministerinä.

Pehkonen toimi syksystä 1918 Jokioisten kartanon hoitokunnan jäsenenä ja toimitusjohtajana aina vuoteen 1925, jolloin hänet valittiin Oulun läänin maaherraksi, ja sitä tehtävää hän hoiti 23 vuotta 17. joulukuuta 1948 asti. Toiminta oli merkittävää laajassa läänissä johon kuului Lappi vuoteen 1938 saakka. - Maataloustuottajien keskusliiton valtuuskunnan puheenjohtajana Pehkonen toimi 1929 - 1949, Oulun läänin talousseuran puheenjohtajana 1926 - 1948 sekä Pohjois-Savon meijeriliiton ja Pohjois-Savon hevosliiton sihteerinä eri aikoina, Kuopion karjanmyyntiosuuskunnan jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Kuopion kotiteollisuusyhdistyksen sihteerinä. Pehkonen toimi myös Oulun lyseon vanahempainneuvoston puheenjohtajana sekä Suomen Punaisen Ristin neuvoston jäsenenä v. 1940.

Pehkonen oli Maataloushallituksen ja sen alaisten laitosten uudelleen järjestämiskomiteassa 1917 - 1919. Pehkosen keskeisin tehtävä v. 1917 oli valmistella esitys torpparivapautuslaiksi. Lakiesitys tuotiin eduskuntaan v. 1918 alussa eikä se ennättänyt ratkaiseviin käsittelyihin ennen sisällissotaa. Sodan jälkeen kesällä 1918 lakiesitys lievennettynä hyväksyttiin.

Pehkonen vaikutti maaherrana ollessaan muun muassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton perustamisen hyväksi ja toimi hallituksen puheenjohtajana vuosina 1931–1949 liiton perustamisesta lähtien. Maakunta oli laaja, käsittäen vuoteen 1938 saakka myös Lapin alueen, jolloin Lapin läänin perustettiin.

Maaherra Pehkonen oli pariinkin kertaan ehdokkaana hallituksen muodostajaksi. Maaliskuussa 1937 presidentti Kyösti Kallion astuessa virkaansa Pehkonen toimi hallituksen muodostajaehdokkaana. Häntä ei kuitenkaan hyväksytty pääministeriksi maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyöhallitukseen, vaan pääministeriksi valittiin kompromissina metsähallituksen ylijohtaja Aimo Cajander Vuoden 1940 lopulla Pehkonen oli jälleen pääministeriehdokkaana; tällä kertaa presidentti Rytin toimesta. Pehkonen ei kuitenkaan onnistunut muodostamaan hallitusta eräiden vasemmistolaisten vastustuksesta johtuen. Hallituksen muodosti sittemmin pankinjohtaja Jukka Rangell. (Kts. Edvin Linkomies, Vaikea aika, s. 79-80: Silloisissa oloissa herätti ikävää huomiota, että Ryti antoi tehtävän maaherra Pehkoselle ottamatta etukäteen selvää, oliko tällä onnistumisen mahdollisuuksia.-- Kts. pääministeritunnustelusta Sakari Virkkunan, Ryti Myrskyajan presidentti, ss. 64, 66 ja 68) Kun edesmenneelle presidentti Kalliolle etsittiin seuraajaa, Pehkosen nimi oli vahvasti esillä.

Henkilökohtaisesti raskas isku oli ainoan lapsen, dipl.ins., paperitehtaan insinööri, luutnantti Ossi Pehkosen kaatuminen talvisodassa v. 1940.

Merkittävien ansioidensa johdosta presidentti Paasikivi myönsi Pehkoselle itsenäisessä Suomessa harvinaisen valtioneuvoksen arvon joulukuussa 1948.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuopion maamiesseuran toiminta vuosina 1861–1911, Kuopio 1911
  • Taloudelliset olot Pohjois-Suomessa sekä eräitä ehdotuksia toimenpiteiksi niiden parantamista varten, Oulu 1928

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E. Y. Pehkonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • E. Y. Pehkonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  • Eero Yrjö Pehkonen Kirjasto Virma. Viitattu 16.7.2012.
  • Pellervo-lehti 1942:4, E. Y. Pehkonen 60 v. Henkilötietoja ja tilakuvauksia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
  • Artikkeli SKS:n Kansallisbiografiassa, kirj. Riitta Mäkinen, julk. 2006.
  • Helle, Hemmi (1950). E. Y. Pehkonen jokiläänin uudistajana. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja XIX, 127–157.
  • Kylli, Ritva: Maakunta on matkassamme. Pohjois-Pohjanmaan Maakuntalitto 1931-1993 ja Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto 1969-1993. Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisu A:48, Kalevaprint Oulu 2009.
  • Kuka kukin oli, henkilötietoja 1900-luvulla kuolleista julkisuuden suomalaisista, Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjapaino Keuruu 1961.
  • Talonpoika VIII Pohjois-Pohjanmaa, WSOY, alkusanat 1931. Pohjois-Pohjanmaan asutus,sen maatalousolot ja niiden kehitys, kirj. E. Y. Pehkonen, s. 19 - 32.
Edeltäjä:
Kyösti Kallio
Suomen maatalousministeri
19201921
Seuraaja:
Kyösti Kallio