Dust Bowl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pölymyrsky Spearmanissa, Texasissa vuonna 1935.

Dust Bowl (suom. ”pölykulho”) oli nimi, jolla kutsuttiin Yhdysvaltain läntisen lyhytheinäpreerian kuivuusaluetta Oklahoman itäosan seuduilla 1930-luvulla. Kuivuus alkoi vuonna 1930 ja paheni katastrofiksi 1933. Se autioitti monet tilat, koska vilja lakastui ja maa pölyyntyi niin, että tuulet kuljettivat pintamaan pois. Pölyksi muuttunut pintamaa kasaantui joillakin alueilla dyyneiksi. Monet tilat ajautuivat vararikkoon ja ihmisten oli muutettava pois aavikkomaiseksi muuttuneelta seudulta.

Monet päätyivät Kaliforniaan, jossa oli tilaa ja paikalliset asukkaat suhtautuivat yleensä saapuneisiin siirtotyöläisiin vihamielisesti. "Pölykulhosta" paenneet joutuivat tekemään nälkäpalkalla töitä muun muassa hedelmäviljelmillä ja muissa tilapäistöissä[1] ja asumaan hyvin huonoissa oloissa. Pölymyrskyt rasittivat aluetta erityisesti vuosina 1933–1936. 14. huhtikuuta 1934 koettiin todellinen musta sunnuntai, kun Wyomingista liikkeelle lähtenyt pölymyrsky muutti päivän yöksi[2]. Itse myrsky tappoi harvoja, mutta pelloille aiheutuneet vahingot olivat sitäkin suurempia. Hallitus alkoi 1930-luvun puolivälin tienoilla avustaa kuivuusalueen viljelijöitä taloudellisesti ja neuvoa heille tapoja, joilla voitiin estää pintamaan lentäminen tuulen mukaan. Kuivuus jatkui pahana vuosien 1938–1941 tienoille asti, jolloin sateet lopulta saapuivat eri seuduilla.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Dust Bowl

Dust Bowl tai ”dirty thirties” (”likainen 30-luku”) oli kausi, jolloin kuivuus tuhosi peltoja Yhdysvaltain Keskilännen preerian itäosissa. Kuivuutta kesti vuodet 1930–1936, joillain seuduilla vuosiin 1940–1941 asti. Aikakautta leimasivat pölymyrskyt, jotka veivät kuivuneen pintamaan mennessään. Noin 100. pituuspiirin länsipuolella oleva kuivuusalue oli alkujaan High Plains -ylätasangolla kasvavaa lyhytheinäpreeriaa ennen peltojen raivaamista.

Pölymaljan alue New Mexicon koillisosan, Itä-Coloradon, Länsi-Kansasin ja luoteisen Oklahoman ja Pohjois-Texasin ”pannunkahvojen” alueella ollut yli neljän miljoonan neliökilometrin alue oli jo aluetta 1800-luvulla tutkineiden kartoittajien mielestä kolkkoa. Kuivuus tuhosi lopulta noin 400 000 km² eli 40 miljoonaa hehtaaria peltoa[3][4]. Jo vuoden 1895 tienoilla koettiin kuivuus, joka ajoi maanviljelijöitä seudulta pois. Tämä kuiva Yhdysvaltain sisäosien alue houkutteli silti maanviljelijöitä, koska sieltä sai ilmaista maata ja juuri käyttöön otetulla teräsauralla saattoi kyntää preerian kovaa maata. 1900-luvun alussa alue oli normaalia kosteampi, ja maanviljelijät saivat suuret sadot vehnää. 1800-luvun lopussa Keskilännessä sanottiin sateiden tulevan kyntämisen jälkeen. Luoneis-Texasin ja Luoteis-Oklahoman seutu alkoi kuivua 1920-luvulla jolloin sade aleni 200 millimetriin vuodessa[5] eli aavikon rajoille. Näin alueella vuorottelivat kuivat ja kosteat kaudet.

[muokkaa] Pölymyrskyjen ja maaperän tuhon syy

Kun tuli kuivaa, syvälle kynnetty maa muuttui pölyksi, joka saattoi helposti kulkea tuulen mukana pois pölymyrskyinä. Luonnostaan ei läntiselläkään kuivalla lyhytheinäpreerialla juuri esiintynyt pölymyrskyjä, koska luonnollinen ruohokasvillisuus sitoi maata kuivanakin kautena. Kun ihmiset aurasivat preeriaa pelloksi, he hävittivät luonnollisen kasvillisuuden suurimmasta osasta preeriaa ja kylvivät vehnää ja muuta viljaa tilalle. Kynnetty vehnäinen maaperä oli kuivatessaan pelkkää multatomua. Kuivuuden tappama vehnä ei pystynyt sitomaan sitä paikoilleen, kun nousi myrsky, joka oli kuivuuden aikana kuiva ja pölyä ilmaan nostava. Toisilta alueilta hävisi maa-aines, ja toisille tuli pölyä jo kuivuuden tappamien kasvien päälle. Joillain seuduilla pölydyynit valtasivat pellot. Näin pelloista tuli viljelykelvottomia. Näin tuulen aiheuttama kuivan maaperän kuluminen, tuulieroosio riistäytyi hallinnasta. Tuulet kuljettivat paljon viljelykelpoista pintamaa-ainesta pölynä kauas Atlantin valtamerelle. 1930-luvun alussa ei preerialla osattu vuoroviljelyä, jossa käytetään osin maa-ainesta sitovia kasveja.

[muokkaa] Kuivuuden syy

Tietokonemalleillaan ilmastoja tutkineet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kuivuus johtui Atlantilta sateita kuljettavan suihkuvirtauksen kääntymisestä pohjoisen sijasta länteen päin. Tämä taas johtui Atlantin ja Tyynenmeren olojen muutoksista. Atlantti lämpeni, ja Tyynimeri jäähtyi. Tyynellä merellä vallitsi La Niña-vaihe[6][7], kun subtrooppisella Atlantilla oli tavallista lämpimämpää. Ilmassa leijunut pöly muutti ilmakehän säteilytasapainoa ja säätä ja pahensi kuivuutta.[8]

[muokkaa] Kuivuus ja pölymyrskyt

Aavikoksi muuttunut tila Dallasin lähellä vuonna 1936.

Sato tuhoutui monin paikoin jo 1931[9]. Ensimmäiset pölymyrskyt alkoivat Luoteis-Texasissa talvella 1931–1932 melko pienellä alueella aiheuttaen vain pientä vahinkoa. Niitä seurasivat keväällä ja kesällä kaatosateet ja raekuurot, jotka tuhosivat sadon[9]. Pölymyrskyistä käytettiin tuolloin nimiä Black Blizzard "Musta lumimyrsky" ja Black Roller "Musta jyrä" koska ne alensivat näkyvyyden muutamaan metriin. Pölymyrskyjen määrä alkoi kasvaa vuonna 1932. Paha pölymyrskykausi tuli vasta vuosiksi 1933–1936[10].

Vuoden 1933 joulukuussa alkoi luoteistuulten kausi, joka kesti maaliskuuhun 1934 asti[11]. Siihen liittyvät myrskyt veivät maaperän ja siihen kylvetyt siemenet mennessään. Varastosäiliöt tyhjenivät vedestä ja täyttyivät pölyllä. Tuuli riipi puiden lehdet. Kuivuus levisi Pohjois-Texasin tienoilta Arkansasiin asti[12]. Samoihin aikoihin vasta valtaan nousseen Rooseveltin hallitus yritti tukea lainsäädännöllä vaikeuksiin joutuneita maanviljelijöitä, jottei pankit veisi heidän tilojaan pois.

Preerian pölyä satoi maaliskuussa 1934 punaisena kaukana idässä ja koillisessa lumena Chicagossa ja New Englandin osavaltiossa. Preerian pöly huomattiin New Yorkissa ja Washingtonissa asti[11]. 9. toukokuuta vuonna 1934 koettiin valtava neljä päivää kestänyt jättimyrsky, joka pysäytti lentoliikenteen ja rautatieliikenteen Chicagossa asti idässä. Pölyä satoi Valkoisen talon päälle ja väittämän mukaan sitä tuli presidentin työpöydälle asti[13]. Heinä-elokuussa 1934 pitkään jatkunut luoteistuuli kääntyi lounaaseen ja nostatti kuumuuden niin valtavaksi, 43 asteeseen, että kalkkarokäärmeitä kuoli[11]. 40 miljoonaa hehtaaria viljelymaata tuhoutui[10]. Läntinen Oklahoma muuttui vuonna 1934 aavikoksi nimeltä "Dust Bowl", "Pölymalja"[14].

[muokkaa] Musta sunnuntai

14. huhtikuuta 1935 koettiin ”Musta sunnuntai”, jolloin pahat pölymyrskyt pyyhkivät taas preeriaa muuttaen päivän yöksi ja aiheuttaen pahoja vaurioita maaperälle. Myrsky näytti saapuessaan yli 300 metriä tai jopa kolme kilometriä korkealta ruskealta tai mustalta kumpuilevalta, pyörteilevältä pilveltä. Jopa 95 km/h tuuli uhkasi repiä taloja hajalle. Pöly tunkeutui sisään rakennuksiin kaikkialle. Erään Nebraskan perheen syötävät tärveltyivät uunissa olleita sämpylöitä lukuun ottamatta, kun pöly tuli sisälle. Dodge Cityssä oli ilmassa olevan pölyn takia pimeää puoli tuntia, ja likaisenruskea hämärä loppupäivän[10]. Pöly aiheutti ihmisille keuhkosairauksia, joihin kuoli satoja tai tuhansia ihmisiä. Sairaudet ja väärä ravitsemus tappoivat nimenomaan Kansasissa ja Oklahomassa. Hallitus jakoi naamareita suojaksi pölyä vastaan.

[muokkaa] Autioituminen ja pakolaisia

Pankki otti monissa tapauksissa maatilan haltuunsa, kun viljelijä ei pystynyt enää olemattomien satojen tuotoilla maksamaan lainojaan pois. Ja vaikkei näin käynytkään, kuivuuden pitkittyessä elinmahdollisuuden seudulle pienenivät nollaan. Eräs myrskyistä repi 356 taloa maan tasalle.[9]. Erityisesti Oklahomasta muutti 200 000 Kaliforniaan [15].

Muuttajat, joista kaikista käytettiin nimeä "Okie", lähtivät Oklahomasta, Kansasista, New Mexicosta ja Texasista. Tutkimuksen mukaan suinkaan kaikki poismuuttajat eivät olleet maanviljelijöitä.lähde? Maaseudulta muutti 2,5–3 miljoonaa ihmistä kaupunkeihin, ja näistä satoja tuhansia muualle, esimerkiksi Kaliforniaan. Lopulta noin 15 % Oklahoman väestöstä lähti pois.lähde? Kanadan preeria-alueen Palliserin kolmion asukkaat joutuivat hallituksen ja yhteiskunnan avustettaviksi siellä päin tapahtuneiden raekuurojen, kuivuuden ja muun poikkeuksellisen sään, muttei niinkään pölymyrskyjen takia.

Kaliforniassa muuttajat joutuivat monesti asumaan pahvilaatikkohökkeleissä ja korjaamaan yhteistiloilta viinirypälesatoja ja tekemään muita töitä pienillä palkoilla, ja kaiken lisäksi paikalliset asukkaat suhtautuivat tulijoihin vihamielisesti. Ihmiset näkivät suoranaista nälkää. Tästä kertoo muun muassa John Steinbeckin romaani Vihan hedelmät. Vaikeudet johtuivat pääosin siitä, että pakolaisia oli niin suuri määrä, että heille oli vaikeaa järjestää inhimilliset olot varojen, työpaikkojen, asuntojen ja muiden resurssien puutteessa. Muutenkin elettiin suurta lamaa, jolloin työttömyys oli korkealla. Tämä selittänee kalifornialaisten vihan. Mutta osasyynä saattoi olla suoranainen inhimillinen penseyskin. Pakolaisia saapui Kaliforniaan, vaikka oli levinnyt tietoa surkeista, epäinhimillisistä oloista siellä.

[muokkaa] Vastatoimet ja sateiden paluu

Jotkut jäivät paikoilleen ja he selvisivät loppujen lopuksi paremmin kuin pois lähteneet, sillä hallitus alkoi avustaa heitä. Hallitus neuvoi maaperää säästäviä viljelymenetelmiä, mikä auttoi viljelijöitä, muttei kuivuus loppunut. Jo vuonna 1933 hallitus perusti maaperän eroosiota vastustavan viraston. Hintojen vakauttamiseksi kuusi miljoonaa sikaa teurastettiin, suurin osa jätteeksi. Ruokatarvikkeita alettiin jakaa.

Vuonna 1935 Yhdysvaltain kongressi määräsi maaperän suojelulain, joka pani maanviljelijät töihin pintamaan säilyttämiseksi. Istutettiin puita, ja kynnettiin syviä vakoja poikittain tuulen suuntaan, ja pystytettiin samana vuonna kahta eri viljelykasvia ja viljeltiin vuorovuosina eri kasveja. Ylimääräinen karja piti hävittää ja siitä sai korvauksen, mikä auttoi viljelijöitä tulemaan toimeen kun liha ei mennyt kaupaksi markkinoilla riittävän korkealla hinnalla. Hallituksen määräyksiä alettiin panna toimeen vaikka nuristenkin vuosina 1937–1938. Tuulen mukana kulkeva pöly oli vuonna 1938 vähentynyt vastatoimien ansioista 65 %, mutta maa oli yhä viljelykelvotonta. Joillain seuduilla kuivuus alkoi hellittää jo 1938. Vuosina 1940–1941 sade saapui lopulta Pölymaljan alueelle. Entinen tomuinen autiomaa-alue muuttui taas tuottavaksi peltomaaksi.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. Valitut palat, Kun luonto näyttää voimansa, Luku Musta myrsky, sivu 43
  2. Armoton luonto, Valitut palat, Ensimmäinen painos 1993, ISBN 951-584-001-5, sivu 186
  3. http://www.pbs.org/wgbh/amex/dustbowl/maps/images/dustbowlmap.gif
  4. http://media.maps101.com/SUB/STATE_THEMATIC/sdhist3.gif
  5. Kun luonto näyttää voimansa, sivu 48
  6. http://www.nasa.gov/centers/goddard/news/topstory/2004/0319dustbowl.html
  7. http://www.ldeo.columbia.edu/res/div/ocp/drought/dustbowl.shtml
  8. Did dust storms make the Dust Bowl drought worse?
  9. a b c Pbs.org Timeline of the Dust Bowl. (englanniksi)
  10. a b c Kun luonto näyttää voimansa, sivu 42
  11. a b c Lee Davis, Natural Disasters, Facts on File, 1992. ISBN 0-8160-2034-5, Famines and Droughts, sivu 89
  12. Armoton luonto, sivu 188
  13. Kun luonto näyttää voimansa, sivu 43
  14. http://www.americaslibrary.gov/cgi-bin/page.cgi/es/ok/dustbowl_1
  15. Worster, Donald (1979). Dust Bowl: The Southern Plains in the 1930's. Oxford University Press. 

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dust Bowl.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä