Tuulieroosio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tuulieroosio eli eoliaaninen eroosio on tuulen aiheuttamaa maaston rapautumista. Tuulen lennättämä hiekka voi muokata kallioita (esimerkiksi Egyptin sienikalliot). Nopein tuulieroosion muoto on hiekka-aavikoiden tai hiekkarantojen dyynien jatkuva muodonmuutos. Tuulieroosiota esiintyy eniten alueilla, joilla on vähän tai ei yhtään kasvillisuutta, varsinkin kuivilla seuduilla. Tuuli kuluttaa kuljettamalla (lössimaa), hiomalla (sienikalliot), lajittelemalla sekä kasaamalla (dyynit) ainesta. [1]

Tuulieroosiota esiintyy eniten alueilla, joilla on vähän tai ei yhtään kasvillisuutta, varsinkin kuivilla seuduilla. Tuulieroosio on tehokkainta sellaisilla alueilla, missä kasvipeite ei suojaa maanpintaa, esimerkiksi aavikoilla, kylmillä kasvittomilla alueilla, rannoilla sekä paikoilla, joista ihmisen toiminnan takia kasvipeite on hävinnyt. Saharan autiomaa on pääosin niin sanottua puhallettua kivikenttää. [1]. Tuulen aiheuttama kulutus on voimakkainta aavikoilla, missä kuljetettavana on paljon hiekkaa, sekä muuta kuivaa maa-ainesta. [2]

Tuulieroosion vaikutuksia mitataan käyttäen apuna muun muassa ilmakuvia ja kenttätutkimusta, sekä kasvipeitteen muutoksia voidaan seurata myös käyttämällä aikaisempia tietoja, ilma- ja satelliittikuvia.[3]








Lähteet:

[1] http://www.kotiaine.com/getessay191.html

[2] Maapallomme 2003. Mattelmäki.P. (toim.) s.95,96. Suomi, Tampere

[3] http://www.lgt.lt/geoin/doc.php?did=cl_wind







Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]