Suihkuvirtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piirros suihkuvirtauksen mittasuhteista ja pohjoisen pallonpuoliskon polaarisuihkuvirtauksesta Pohjois-Amerikan yllä

Suihkuvirtaus on ylhäällä troposfäärissä kulkeva putkimainen nopean tuulen vyöhyke. Kovimman tuulen alue on kapea, mutta tuuli heikkenee laajalla alueella suihkuvirtauksen ympärillä. Suihkuvirtauksen keskustan nopeus on 30-120 m/s. Suihkuvirtaus voi vauhdittaa tai hidastaa lentokonetta. Lentäjät kutsuvat suihkuvirtausta slangissaan monesti nimellä jetti.

Yläpilvet muuttuvat nauhamaiseksi suihkuvirtauksissa. Suihkuvirtaus kulkee matalapaineen säärintamien yllä ja on siis karkeasti ottaen aina huonon sään alueella. Joillain alueilla suihkuvirtaus heikkenee vienommaksi tuuleksi.

Suihkuvirtaus sijaitsee suunnilleen matalapaineen reitillä ja ilmamassojen rajalla. Suihkuvirtaus kiemurtelee käärmemäisesti. Tässä aaltoilussa on sekä lyhyitä että pitkiä aaltoja. Lyhyet aallot vastaavat matalapaineita. Pitkät, hitaat aallot määräävät suursäätilan. Jos suihkuvirtaus kulkee Suomesta pohjoiseen, täällä on lämmintä, jos etelään, täällä on kylmempää. Jos suihkuvirtaus kulkee meidän ylitsemme, huono sää on tavallista.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Suihkuvirtaus

Voimakkain on polaarinen suihkuvirtaus polaarisen ja keskileveysasteiden ilmamassojen rajalla, joka kiemurtelee suunnilleen leveyspiirien 45° ja 65° ilmamassojen rajalla. Kun Euroopan ja Suomen alueella puhutaan suihkuvirtauksesta, tarkoitetaan monesti juuri tätä suihkuvirtausta.

Suihkuvirtaus näkyy monesti nauhamaisina keski- ja yläpilvinä. Tyypillinen suihkuvirtauksen merkki on kuituinen untuvapilvi tai verhopilvi, joka ulottuu horisontista toiseen. Suihkuvirtaus näkyy monesti satelliittikuvissa selvänä nauhamaisena pilvimuodostumana.

Suihkuvirtauksen leveys on 300–500 kilometriä ja paksuus korkeintaan noin 3 kilometriä. Keskimääräinen nopeus on 30–60 m/s (jopa 50–70 m/s, ennätys 120 m/s), voimakkaampi talvella.

Heikompia ovat subtrooppinen suihkuvirtaus keskileveysasteiden ja trooppisen ilmamassan rajalla (leveyspiirin 30° paikkeilla) ja arktinen suihkuvirtaus polaarisen ja arktisen ilmamassan rajoilla (suunnilleen leveyspiirillä 70°).

Suihkuvirtaukset puhaltavat keskimäärin lännestä itään, mutta tekevät käärmemäisiä mutkia. Suihkuvirtauksen sijainti kullakin hetkellä on tärkeää tietoa pitkän matkan lentojen suunnittelussa, sillä kovaan vastatuuleen lentäminen haaskaa polttoainetta.

Jos tarkastellaan ylätuulen nopeuskarttaa, huomataan suihkuvirtauksen nopean tuulen alueen olevan hyvin katkonainen, ja näin ollen virtausreitti ei hahmotu aina helposti. Suihkuvirtaukset ovat olemassa lähes aina, ja kiertävät periaatteessa koko maapallon, Mutta joissakin kohdissa virtaus leviää niin laajalle alalle, että tuulennopeus maksimikohdassakin pienenee alle suihkuvirtauskriteerien - vertaa jokeen, joka virtaa kapeikoissa lujaa ja leveämmissä uoman kohdissa rauhallisemmin. Toisissa kohdin on taas nopeumia, englanniksi jet streak (jet max, jet surge)[1][2][3]. Jos suihkuvirtauksen nopeusmaksimi on matalapaineen oikealla puolelle, matalapaine heikkenee. jos se on vasemmalla puolella, matalapaine vahvistuu. Matalapaine näkyy esimerkiksi 500 millibaarin yläkartassa aaltona[1].

[muokkaa] Historiaa

Suihkuvirtauksia selittävää teoriaa kirjoitti suomalainen Erik Palmén. Suihkuvirtausten päivittäistä sijaintia maapallolla mitataan radioluotausten avulla.

Japanilainen meteorologi Wasaburo Ooishi teki ensimmäisiä havaintoja suihkuvirtauksista ilmapalloillaan Fuji-vuorella jo 1920-luvulla.[4]. Hänen tutkimuksensa jäivät länsimaissa lähes huomiotta. Yhdysvaltalainen lentäjä Wiley Post saa osin kiittää suihkuvirtauksia ensimmäisestä onnistuneesta yksinlennosta maailman ympäri. Lennon aikana hän huomasi useamman kerran mittarien näyttävän maanopeuden olevan huomattavasti ilmanopeutta korkeampi.[5] Saksalainen H. Seilkop selitti suihkuvirtaukset paperilla 1939[6]. Lopullisesti suihkuvirtauksien olemassaolo havaittiin länsimaissa toisen maailmansodan aikana, kun yhdysvaltalaislentäjillä oli vaikeuksia päästä kohteisiinsa Japanissa.

Japanilaiset käyttivät suihkuvirtauksia hyväkseen toisessa maailmansodassa lähettämällä tuhansia pommein varustettuja ilmapalloja valtameren yli Yhdysvaltoihin. Operaatio ei onnistunut toivotusti. Suurin osa palloista löydettiin, ja lännessä operaatio onnistuttiin salaamaan. Yksi löytämättä jääneistä pommeista aiheutti kuolonuhrin vielä sodan jälkeen[7].

[muokkaa] Suihkuvirtaukset ja matalapaine

Matalan keskus on pohjoisella pallonpuoliskolla polaaririntaman suihkuvirtauksen pohjoisen osoittavan aallon länsipuolella hieman ylhäällä[8]. Suihkuvirtauksen kohdalla yläkartassa näkyvä matala on maanpintamatalasta koilliseen[9]. Suihkuvirtaus kulkee ylhäällä lämpimän rintaman reunan takana, ja kylmän rintaman reunan edessä[10]. Suihkuvirtauksen nopea ydin on matalapaineessa suunnilleen rintamien kohdalla. Lämpimässä rintamassa suihkuvirtaus puhaltaa suunnilleen untuvapilvien päällä rintaman suuntaisesti, ja se riepottelee untuvapilviä. Kylmässä rintamassa suihkuvirtaus puhaltaa noin 400-500 km maanpintarintaman jälkeen.

Matalapaineen suihkuvirtaukset havaitaan nauhamaisina ja kuitumaisina yläpilvimuotoina, esimerkiksi Cirrus radiatus, ja joskus myös aaltomaisina untuvapilvinä, cirrus undulatus. Suihkuvirtaus voi joskus ruokkia ukkospilveä.

[muokkaa] Suihkuvirtaus ja suursäätyyppi

Viileän polaari-ilman ja lämpimän keskileveysasteiden ilman välillä oleva suihkuvirtaus on matalapaineiden reitti. Joskus se muuttuu hyvin mutkaiseksi.
Pääartikkeli: Suursäätila

Suihkuvirtaus on matalapaineiden reitti ja kulkee ilmamassojen rajalla. Koska suihkuvirtauksen niin sanotut pitkät aallot ovat hitaita, suihkuvirtaus määrää jopa viikkoja samana pysyvän suursäätilan esim Euroopan kokoisella alueella. Jos suihkuvirtaus kulkee kesällä kaukaa havaintopaikan pohjoispuolelta, on lämmintä ja ollaan keskileveysasteiden ilmassa. Mutta jos se kulkeekin etelään, on viileää ja ollaan polaarisessa ilmamassassa. Jos suihkuvirtaus kulkee kohdalta, huonoa säätä on usein. Sää on usein melko viileää mutta päivien kuluessa hyvin vaihtelevaa pilvisyydeltä, sateilta, lämpötilalta ja niin edelleen. Matalapaineet tulevat toisensa jälkeen. Tällöin sään ennustaminen on vaikeaa.

Euroopan leveyksillä ylhäällä sijaitseva matalapaine syntyy suihkuvirtauksen etelään päin osittavaan mutkaan, ja korkeapaine pohjoiseen päin osoittavaan mutkaan[11]. Jos suihkuvirtaus kulkee miltei leveyspiirien suunnassa, se on 'zonaalinen', mutta jos siinä on suuria mutkia, se on meridionaalinen. Suihkuvirtauksen mutkia sanotaan Rossbyn aalloiksi.

[muokkaa] Alatroposfäärin suihkuvirtaus

On olemassa myös pienialaisia lyhytkestoisia alatroposfäärin suihkuvirtauksia, joiden nopeus on 15-30 m/s. Nämä liittyvät usein matalapaineen rintamarakenteeseen (syöttövirtaus). Myös korkeapaineessa inversion yhteydessä kitkan vaikutuksen katkeaminen ja tiheysero voivat saada aikaan inversion ylärajalle yöllisen alatroposfäärin suihkuvirtauksen.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ a b http://www.theweatherprediction.com/habyhints/256/ JET STREAK WIND AND JET STREAK MOVEMENT
  2. ↑ http://www.theweatherprediction.com/charts/300/, THE 300 / 200 MB CHART, METEOROLOGIST JEFF HABY]
  3. ↑ Jet Streaks, wind speed maxima within the jet stream
  4. ↑ http://www.csulb.edu/~mbrenner/balloon.htm
  5. ↑ [1]
  6. ↑ /gkv/history/Lewis-on-Phillips98.pdf
  7. ↑ [2]
  8. ↑ Paltonen - Puhakka: Sääoppi, Otava 1984. sivu 123, kuva 78 ja kuva 77, sivu 131
  9. ↑ Sääoppi, sivu 1341
  10. ↑ Sääoppi, sivut 121, 122, 123 ja 129
  11. ↑ Suomalainen sääopas, sivu 39

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suihkuvirtaus&oldid=10339490
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä