Carl-Gustaf Rossby

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carl-Gustaf Arvid Rossby (1898-1957) oli ruotsalainen matemaatikko ja fyysikko, josta tuli dynaamisen meteorologian uranuurtaja Norjassa ja Yhdysvalloissa.

Ruotsissa ja Norjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossby syntyi ja kasvoi Tukholmassa ja suoritti siellä maisterin tutkinnon 19-vuotiaana, päääaineinaan matematiikka, mekaniikka ja tähtitiede. Valmstuttuaan hän lähti Bergeniin Vilhelm Bjerknesin johtamaan meteorologiseen tutkimusryhmään, jossa tutkittiin "ilmakehän liikkuvia epäjatkuvuuksia" (joita myöhemmin alettiin kutsua rintamiksi).[1]

Vuonna 1921 Rossby oli Saksassa aerologisella leija-asemalla tutkimassa ylemmän ilmakehän ilmiöitä, ja totesi tarvitsevansa lisää teoreettisia opintoja. Hän palasti Tukholman yliopistoon ja suoritti siellä lisensiaattitutkinnon 1925.[2]

Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossby-aaltoja yläilmakehän suihkuvirtauksessa.

Seuraavana vuonna hän lähti stipendiaatiksi Yhdysvaltoihin. Hänen ensimmäisessä työpaikassaan Weather Bureaussa modernit eurooppalaiset ajatukset ilmakehän epäjatkuvuuksista, polaaririntamasta ja ilmamassoista eivät olleet suosiossa, mutta onneksi Guggenheimin säätiö alkoi kehittää lentosääpalvelua, ja Rossby siirtyi sinne. Saman säätiön tuella hän siirtyi Massachusetts Institute of Technologyyn eli MIT:hen, ja alkoi vetää siellä Yhdysvaltojen ensimmäistä meteorologian akateemista koulutusohjelmaa.[3] Yhdessä opiskelijoidensa kanssa hän kehitti meteorologian perustavia laskentamenetelmiä: instabiilisuuden aiheuttaman nousuliikkeen laskentamenetelmiä termodynaamisten diagrammien avulla, ja ilmakehän turbulenssiin ja kitkaan liittyviä teorioita.[4] Meteorologian lisäksi Rossby tutki meritiedettä, merivirtoja ja niiden vaikutusta ilmakehään.[5] Ennen lähtöään MIT:stä 1930-luvun lopussa Rossby julkaisi klassiset paperinsa absoluuttisen vorticityn säilymisestä ja länsivirtaukseen kehittyvistä pitkistä aalloista.[6]

Rossby siirtyi Chicagon yliopistoon ja jatkoi ilmakehän yleisen kiertoliikkeen ja suurikokoisten sääjärjestelmien tutkimista. Sodan jälkeen hänen ympärilleen kertyi lahjakkaita jatko-opiskelijoita ja johtavia eurooppalaisia tiedemiehiä, joista nimekkäin oli Erik Palmen Suomesta. He tutkivat yhdessä suihkuvirtauksia ja niiden aaltoja. Rosby osallistui myös numeerisen säänennustamisen kehitystyöhön.[7]

MIT myöntää vuosittain parhaasta väitöskirjasta Rossby-palkinnon.[8] Myös Amerikan Meteorologinen sSeura myöntää vuosittain Rossby-palkinnon.[9]

Paluu Ruotsiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossby palasi Ruotsiin 1940-luvun lopussa, ja Tukholman yliopistoon perustettiin meteorologian laitos. Aikaisempien toimien jatkamisen lisäksi Rosby paneutui siellä myös ilmakemiaan.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Byers, Horace: Carl-Gustav Arvid Rossby, A Biographical Memoir, s. 247-270. Washington DC: National Academy of Sciences., 1960. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.5.2012).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Byers s. 250
  2. Byers s.252
  3. Byers, s. 254
  4. Byers s. 256
  5. Carl-Gustaf Arvid Rossby Encyclopedia Britannica
  6. Byers s. 258
  7. Byers s. 259-260
  8. Carl-Gustaf Rossby Prize MIT Program in Atmospheres, Oceans and Climate
  9. The Carl-Gustaf Rossby Research Medal American Meteorological Society
  10. Byers s.260