Radioluotaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sääpallo ja heijastin
GPS:ää käyttävä radiosondi

Radioluotaus on menetelmä, jolla mitataan ilmakehän pystyrakennetta: lämpötilan, kosteuden, tuulen ja joskus joidenkin kemiallisten aineiden kuten otsonin pitoisuuden profiileita.

Luotain, jota kutsutaan myös radiosondiksi, on noin puolen litran vetoinen rasia, jossa on kiinni lämpötila-, kosteus- ja paineanturit, radiolähetin ja paristo. Radiosondi painaa tavallisesti noin 300 g.

Luotaimen sijainti määritetään 1-2 sekunnin välein, ja liikkeestä voidaan laskea tuuli (jos luotain liikkui vaakasuunnassa 70 m, tuuli on 35 m/s). Paikannus perustuu joko suunta- ja korkeuskulmaan, luotaimen lähettämään GPS-sijaintiin, LORAN-C -navigointijärjestelmään tai tutkaseurantaan.

Luotain sidotaan heliumilla tai vedyllä täytettyyn palloon, joka nostaa sen noin 30 kilometrin korkeuteen noin 5 m/s nopeudella. Silloin pallo on laajentunut niin suureksi, että se hajoaa ja luotain putoaa maahan. Joissakin luotaimissa on laskuvarjo.

Suurin luotainten valmistaja on Vilho Väisälän perustama Vaisala Oyj Vantaalla.

Suomessa Ilmatieteen laitos tekee päivittäin radioluotauksia kolmella asemalla Jokioisissa, Jyväskylässä ja Sodankylässä.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmakehä-ABC Ilmatieteen laitoksen sivusto. Viitattu 2011-7-23.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Radioluotaus.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.