Tämä on lupaava artikkeli.

Diomedesaaret

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Diomeden saaret)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Diomedesaaret
Saarten profiili pohjoisesta.
Saarten profiili pohjoisesta.
Diomedesaarten sijainti
Diomedesaarten sijainti
Maantiede
Muut nimet Diomedeensaaret, Gvozdevinsaaret, engl. Diomede Islands, ven. Oстрова Диомида, Ostrová Diomída
Sijainti 65°47′N, 169°01′W
Merialue Beringinsalmi
Saaria yht. 2
Suurin saari Venäjä Iso-Diomede
Muita saaria Yhdysvallat Pieni-Diomede
Pinta-ala (n. 35,7 km2)[1][2] km²
Valtio
Valtio  Venäjä
 Yhdysvallat
Asutuskeskukset Yhdysvallat Diomede, 115 (2010)[3]
Beringinsalmi satelliittikuvassa. Diomedesaaret sijaitsevat salmen keskellä.

Diomedesaaret[4] tai Diomedeensaaret[5] eli Gvozdevinsaaret[5] (engl. Diomede Islands, ven. Oстрова Диомида, Ostrová Diomída tai Oстрова Гвоздева, Ostrova Gvozdeva) on kaksi saarta käsittävä saariryhmä keskellä Beringinsalmea. Saarista läntisempi Iso-Diomede kuuluu Venäjälle ja itäisempi Pieni-Diomede Yhdysvalloille. Pienellä-Diomedellä sijaitsee noin 115 asukkaan Diomeden kaupunki. Ison-Diomeden väestö siirrettiin mantereelle toisen maailmansodan jälkeen. Saarten välissä sijaitsevasta salmesta kulkee Venäjän ja Yhdysvaltain valtakunnanraja sekä kansainvälinen päivämääräraja.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso ja Pieni-Diomede. Diomeden asutuskeskus on Pienen-Diomeden länsikärjessä.

Diomedesaaret ovat jäänne jääkaudelta,[6] jolloin ne olivat osa nykyisen Beringinsalmen kohdalla ollutta, Euraasian ja Alaskan yhdistänyttä Beringian maakannasta.[7] Saaret sijaitsevat keskellä Beringinsalmea pohjoisen Tšuktšimeren ja eteläisen Beringinmeren välissä ja niiden välistä kulkee Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen valtakunnanraja.[8] Saarten välinen salmi on noin neljä kilometriä leveä,[1] ja siitä kulkee myös kansainvälinen päivämääräraja.[9] Pieni-Diomede on pinta-alaltaan noin 7,2 km².[2] Saaren yläosa on muodoltaan laakea ja sen rinteet ovat jyrkät ja kallioiset.[8] Iso-Diomede on pinta-alaltaan noin neljä kertaa suurempi (n. 28,5 km²),[1] mutta pinnanmuodoiltaan se on samanlainen.[8] Fairway Rock on pieni ja asumaton luoto, joka sijaitsee noin 19 kilometriä Pienestä-Diomedestä kaakkoon.[6]

Saarista ainoastaan Yhdysvalloille kuuluva Pieni-Diomede on vakituisesti asuttu, ja sen väestö on keskittynyt saaren länsireunalla sijaitsevaan Diomeden kaupunkiin.[2] Diomeden asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa yhteensä 115.[3] Asukkaat ovat pääosin alkuperäisväestöä ja harjoittavat etupäässä luontaiselinkeinoja.[2] Isolla-Diomedellä sijaitsee venäläinen sääasema.[10]

Kesän keskilämpötilat Diomedessä ovat +4 ja +10 celsiusasteen välillä ja talven –23 ja –14 asteen välillä.[2] Vuosittainen sademäärä on 25 cm ja lunta sataa noin 75 cm.[2] Tuuli käy säännönmukaisesti pohjoisesta, keskinopeudella 27 kilometriä tunnissa.[2] Beringinsalmi on jäässä noin puolet vuodesta, jolloin on mahdollista kävellä Diomedesaarelta toiselle.[2][11] Saarilla elää muun muassa suuria lunni- ja merimetsoyhdyskuntia.[12]

Diomedesaaria on ehdotettu välipysäkiksi Beringinsalmen halki kulkevaksi kaavaillulle tunnelille tai sillalle.[13][14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Muirin piirros 1880-luvulta.

Diomedesaarten varhaiset asukkaat olivat läntisiä eskimoita, jupikkeja. Heillä oli kulttuuriyhteys itäisiin eskimoihin, inuitteihin. Jupikit pyydystivät mursuja, hylkeitä ja valaita ja käyttivät kalastuksessaan keihäitä ja harppuunoita.[15] Saarten asukkaat kävivät kauppaa molempien mantereiden välillä.[2]

Vitus Beringin tutkimusretkikunta kävi saarilla vuonna 1728 ja nimesi ne Pyhän Diomedeen mukaan, jonka ortodoksista muistopäivää vietettiin vierailupäivänä 16. elokuuta.[16] Venäläisen tutkimusmatkailijan Semjon Dežnjovin kuitenkin arvellaan käyneen saarilla jo vuonna 1648.[17]

Kun Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille vuonna 1867, valtioiden raja vedettiin Diomedesaarten väliin.[8] Yhdysvaltalainen John Muir vieraili Diomedesaarilla vuonna 1881 ja teki näkemästään muistiinpanoja.[16] Vuonna 1926 Diomedesaarilla tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löydettiin syöksyhampaista valmistettuja käyräviivaisin kuvioin koristeltuja esineitä. Niiden on uskottu olevan eskimoiden saapumista edeltäneeltä aikakaudelta ja edustavan kanadalaisen antropologi Diamond Jennessin määrittelemää vanhaa Beringinmeren kulttuuria.[18]

Toisen maailmansodan aikana Iso-Diomede toimi Neuvostoliiton sotilastukikohtana. Saaren väestö siirrettiin mantereelle ja kaikki liian lähelle tulleet Pienen-Diomeden asukkaat pidätettiin.[16] Vuonna 1948 viimeiset Ison-Diomeden alkuperäisasukkaat pakkosiirrettiin mantereelle.[19]

Maailmansodan jälkeen Diomedesaarten välissä kulki kylmän sodan osapuolten Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen raja, jota tuolloin kutsuttiin myös ”jääesiripuksi”.[20] Liennytyksen ja perestroikan kaudella yhdysvaltalainen uimari Lynne Cox ui 7. elokuuta 1987 saarten välisen salmen poikki Yhdysvalloista Neuvostoliittoon.[21] 17. elokuuta 2012, lähes tarkalleen 25 vuotta myöhemmin, kädetön ja jalaton ranskalaisuimari Philippe Croizon ui saarten välin uudestaan käyttämällä erikoisvalmisteisia tekojalkoja.[22][23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Viorel Badescu: Macro-Engineering Seawater in Unique Environments: Arid Lowlands and Water Bodies Rehabilitation, s. 756. Springer, 2010. ISBN 364214778X. Google Books (viitattu 2.1.2012). (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Diomede Alaska Division of Community and Regional Affairs. Arkistoitu 30.6.2006. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b Diomede City Census 2010 Data - Population cubitplanning.com. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Hakulinen, Kerkko: Maailman paikannimet. Oikeinkirjoitusopas. Otava, 1983.
  5. ↑ a b Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.
  6. ↑ a b Oliver, s. 180.
  7. ↑ R. W. McColl: Encyclopedia of world geography, Nide 1, s. 862. Infobase Publishing, 2005. ISBN 0816057869. Google Books (viitattu 4.1.2012). (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Alastair Scott: Tracks Across Alaska: A Dog Sled Journey, s. 223. Atlantic Monthly Press, 1994. ISBN 0871134705. Google Books (viitattu 3.1.2012). (englanniksi)
  9. ↑ The History of the International Date Line helium.com. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Diomede Islands britannica.com. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Alaska rusnet.nl. Arkistoitu 8.1.2012. Viitattu 6.1.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Chukotka: Labourdette, Jean-Paul; Auzias, Dominique, s. 112. Petit Futé, 2006. ISBN 5863942584. Google Books (viitattu 6.1.2012). (englanniksi)
  13. ↑ Oliver, s. 177.
  14. ↑ Proposal for a Trans Global Highway by Frank Didik transglobalhighway.com. 2006. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Yupik Britannica.com. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Community Profile: Little Diomede PBS: Public Broadcasting Service. Viitattu 27.11.2011. (englanniksi)
  17. ↑ About Semyon Dezhnev moscow-chukotka.com. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Bocstoce, John: The Archaeology of Cape Nome, Alaska, s. xvii. University of Pennsylvania Museum, 1979. ISBN 978-0934718271. (englanniksi)
  19. ↑ Pamela R. Stern: Historical dictionary of the Inuit, s. 28. Scarecrow Press, 2004. ISBN 0810850583. Google Books (viitattu 3.1.2012). (englanniksi)
  20. ↑ Peter A. Iseman: Lifting the Ice Curtain nytimes.com. 23.10.1988. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Penny Lee Dean: ”The Lure of Open Water”, Open water swimming. Human Kinetics, 1998. ISBN 0880117044. Google Books (viitattu 2.1.2012). (englanniksi)
  22. ↑ Limbless swimmer Philippe Croizon links continents BBC. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Limbless Frenchman plans swim from Alaska to Russia Alaska Dispatch. Viitattu 18.8.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Diomedesaaret&oldid=21970490”