Digitaalinen vallankumous
Digitaalinen vallankumous tarkoittaa tieto- ja viestintäteknologian avulla tapahtuvaa muutosta yhteiskunnan hallinnon, ihmisten välisen tiedonvaihdon välineiden sekä niin teollisen kuin toimistotyön muodoissa. Yleiskäyttöisenä teknologiana on tietotekniikka synnyttänyt samankaltaista vallankumouksellista muutosta kuin höyrykoneet, polttomoottorit ja sähkötekniikka ovat tuottaneet.[1] Digitaalisen vallankumouksen voidaan katsoa alkaneen 1970-luvulla integroitujen piirien valmistuksen tuottaessa kohtuuhintaisia kuluttajatuotteita, kuten taskulaskimia ja kotitietokoneita sekä teollisten tuotantojärjestelmien ohjaukseen ohjelmoitavia logiikoita. Vauhtiin digitaalinen vallankumous pääsi 1980-luvulla tietoliikennetekniikan kehityksen tuottaessa tehokkaita tietoverkkoja ja mahdollistaessa siten tietokoneiden välisen tiedonvälityksen laajentumisen.[2] Digitaalinen vallankumous muuttaa ihmisten työtehtäviä ja ajankäyttötapoja aiheuttaen Joseph Schumpeterin visioimaa luovaa tuhoa.
Tieto- ja viestintätekniikan kehitys digitaaliseksi vallankumoukseksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tekniikan historian näkökulmasta tietotekniikan kehitys on alkanut helmitaulusta ennen ajanlaskun alkua ja jatkui ensin mekaanisten laskentavälineiden, kuten astronomisten kellojen, laskutikun ja 1800-luvun alussa nauhaohjatun Jacquard-kutomakoneen avulla. tietokoneiden historia katsotaan alkavan 1830-luvulla Charles Babbagen ja Ada Lovelacen yhteistyöstä tietokoneen kehittämiseksi, joka löydettiin 1940-luvulla, kun kehitettiin laskentakoneita sodankäynnin avuksi tykistölle ja salaustekniikoiden murtamiseen. Tehokkaiden sähköisten tietokoneiden rakentamisessa kulmakivi oli transistorin keksiminen 1947. Vuonna 1958 Jack Kilby esitteli yhdelle piikiekon sirulle integroituja vastuksia ja transistoria (integroitu piiri).[3] 1970-luvun alussa useampi yritys otti askeleita kohti mikroprosessoria, joista Intel 4004 mainitaan usein ensimmäisenä.[4] 1960-luvun puolivälissä tehtiin Mooren laiksi kutsuttu havainto komponenttien määrän kasvamisesta, joka on pitänyt paikkansa noin 40 vuoden ajan.[5][6] 2010-luvulla transistoreja on mikropiirillä miljardeja, mutta piipohjaisen tekniikan lähestyessään rajojaan prosessorien tehokkuuden kasvu on hidastunut. Prosessorien hinnan lasku on johtanut siihen, että niitä löytyy paitsi tietokoneista, niin myös lähes kaikista koneista, kuten kodinkoneista ja autoistakin.[2]
Tiedon tallennuksessa suuria datamääriä edustavat ääni- ja kuvatallenteet, jotka tallennettiin magneettinauhoille, kuten C-kasetille tai videonauhalle, alkoivat siirtymään digitaaliseen muotoon 1980-luvun alussa CD-levyn tullessa markkinoille.[2]
Sähköisesti maailman tietoliikenteen yhdisti lennätin 1800-luvun lopulla. Kuvia kyettiin siirtämään kaapelia pitkin ennen puhelimen keksimistä. Modeemien avulla kyettiin yhdistämään digitaalisia tietokoneita keskenään 1960-luvulta lähtien. Puhelinliikenteen digitalisoituminen alkoi 1970-luvulla digitaalisten puhelinkeskusten, kuten Nokia DX 200-keskus, avulla. Digitaalinen puhelintekniikka mahdollisti nopeampia tietoliikenneyhteyksiä, joista ensin tuli ISDN ja sitten ADSL.
Pankit ottivat tietokoneet ensimmäisinä käyttöönsä 1960-luvulla, koska raha on sopimus ja digitalisoitavissa. Tätä seurasi yritysten kirjanpito ja tuotannonohjaus. Logistiikassa suuren harppauksen sai aikaan 1970-luvulla tapahtunut viivakoodien, joista merkittävin on EAN-13 ja organisaatioiden välisen tiedonsiirron standardin EDIn käyttöönotto. Valmistustekniikassa numeerisesti ohjatut työstökoneet ja prosessiteollisuuden tietokoneohjausjärjestelmät muuttivat ihmisten työtehtäviä 1970-luvulta alkaen. Teollisuusrobottien määrä on kasvanut 1980-luvulta lähtien melko tasaisesti. Digitaalista valmistusta tukee 3D-CAD eli kolmiulotteisia malleja käyttävä tietokoneavusteinen suunnittelu, joista voidaan myös tulostaa suoraan lopullinen kappale.[2]
Kuluttajille digitaalitekniikan toi 1970-luvulta alkaen kotiin ensimmäisinä taskulaskimet, pelikonsolit ja kotitietokoneet. 1980-luvun alussa markkinoille tullut IBM PC loi yhtenäisen alusta, jota muutkin tietokonevalmistajat alkoivat käyttämään. Matkapuhelimista saatiin voimaan digitaalinen standardi GSM 1990-luvun alussa, jonka jälkeen puhelimien määrä lähti rajuun kasvuun. Matkapuhelimiin yhdistyi digitaalikamera ja satelliittipaikannusjärjestelmä ja siitä kehittyi Internetiin yhdistetty älypuhelin. 2010-luvulla puhelinliittymien määrä ylittää ihmisten määrän, vaikka kaikilla ei ole puhelinta, sillä suuri osa uusista liittymistä liittyy koneiden väliseen tiedonsiirtoon.[2]
Internet kehittyi useista ARPANETin ratkaisuista kansainväliseksi tietoverkoksi.[7] TCP/IP-tietoliikenneprotokollaa Internet yhdisti 1990-luvulla tietokoneet, laajensi sähköpostien käyttäjien määrää ja loi uudet markkinat tietoverkon kautta saataville palveluille. Näitä tarjoavat yhtiöt, kuten Google ja sen hakukone sekä sosiaalinen median yhtiöt, kuten Facebook ovat kasvaneet nopeasti maailman suurimpien yritysten joukkoon.[2]
Digitaalinen vallankumous ja sen luoma tietoyhteiskunta verkottumisineen luo helposti harhaa, että oltaisiin siirtymässä vähemmän materiaaliseen virtuaalimaailmaan. Vaikka maailman tasolla materiaalinen kasvu on laajinta Kiinan kaltaisissa nopeasti kehittyvissä maissa, niin myös vanhat teollisuusmaat kasvavat yhä taloudellisesti ja tavaran määrä kodeissa kasvaa.[8] Transistorin keksimisestä on 70 vuotta, mutta vielä on vaikea sanoa missä vaiheessa digitaalinen vallankumous on. Digitaalisen automaation leviäminen 1980-luvulta alkaen niin teollisuustuotannossa, konttoreissa kuin kaupankäynnissä on jo muokannut ihmisten työtehtäviä ja luonut laajasti sosiaalisia ongelmia aiheuttavia uudelleen koulutustarpeita vanhoissa teollisuusmaissa. Toisaalta uutta markkinaa on 2000-luvun alusta luoneet erilaiset verkon kautta saavutettavat palvelut.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kolmas teollinen vallankumous
- Teollisuus 4.0
- Digitaalinen kuilu
- Digitalisaatio
- Digitaalipiirit
- Manuel Castells
- Heinz R. Pagels
- Jakamistalous
- Tietokonetekniikan historia
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nielsen, Lotte Juul (päätoim.): Tiedon maailma; Digitaalinen vallankumous. Tieteen kuvalehden julkaisusarja, Bonnier Publications International AS, 2010. ISBN 978-82-535-3011-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lehti, Matti; Kulvik, Martti; Kulvik, Silja: Suuri hämmennys, työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa, s. 6–10. Taloustieto oy, 2012. ISBN 978-951-628-559-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.10.2016).
- ↑ a b c d e f Tiedon maailma, Digitaalinen vallankumous
- ↑ Jack S. Kilby computer.org. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Ken Shirriff: The Surprising Story of the First Microprocessors spectrum.ieee.org. 30.8.2016. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Gordon E. Moore: Cramming more components onto integrated circuits (PDF) hasler.ece.gatech.edu. 19.4.1965. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Adam Dove: Moore’s Law is ending. What’s next? engineering.cmu.edu. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
- ↑ The Creation and Administration of Unique Identifiers, 1967-2017 (PDF) icann.org. Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Ampuja, Marko: Teknologian historiaa, mutta kapeasti; Kuinka viestintäteknologiasta keskustellaan nykyisessä aikalaisdiagnostisessa yhteiskuntateoriassa. Tekniikan Waiheita 2/13, 2013, s. 24–39. Tekniikan historian seura.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rebooting IT-revolution, a call to action (Arkistoitu – Internet Archive)