Luova tuho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taloustieteen termi Luova tuho tarkoittaa sitä, miten yhteiskunnassa ja etenkin taloudessa vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien, parempien ja tuottavampien tieltä. Näin työntekijät, raaka-aineet ja rahoitus vapautuvat hyödyllisempään käyttöön ja tuottavuus ja yhteiskunnan elintaso nousevat.[1]

Hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnat, jotka antavat luovan tuhon toimia, tulevat tuottavammiksi ja rikkaammiksi. Niillä on varaa korkeampaan elintasoon, lyhyempiin työviikkoihin, parempiin ja uusiin tuotteisiin ja työpaikkoihin. [1]

Luova tuho eli yritysdynamiikka tuottaa monessa kehittyneessä valtiossa 20–30 % tuottavuuden kasvusta. Tuoreiden tutkimusten mukaan luova tuho ei huononna työtyytyväisyyttä. [2]

Suomen yrityssektorin työpaikoista katoaa yli 10 % vuodessa mutta tilalle tulee yhtä paljon uusia. Evan tutkimuksen mukaan tämä luova tuho on tarpeen, jotta innovaatiot ja teknologinen kehitys muuttuisivat tuottavuuden kasvuksi. Tämän vuoksi työpaikkoja ei pitäisi suojella vaan pitäisi auttaa työntekijöitä löytämään uusia työpaikkoja. [3]

Merkitys talouskasvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luova tuho eli tuottamattomimpien yritysten kato markkinoilta vaikuttaa huomattavasti talouskasvuun. Muuten kansantalouden tuottavuus voisi jopa laskea huonojen yritysten markkinaosuuden kasvun vuoksi, vaikka jokaisen yrityksen tuottavuus kasvaisi. Yritystuet voivat pönkittää huonoimpia yrityksiä. [4]

Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silti luovassa tuhossa joidenkin tilanne yleensä huononee, etenkin tilapäisesti. Esimerkiksi rautateiden, autojen ja lentokoneiden tulo teki useimmista vaununtekijöistä ja sepistä työttömiä. Yhdysvaltain rautateilläkin työskenteli vuonna 1920 kymmenkertainen määrä ihmisiä 2000-lukuun verrattuna. Kaukopuheluiden kymmenkertaistuessa 1970-luvulta työntekijämäärä putosi kolmannekseen uuden teknologian myötä. Sama ilmiö on tapahtunut teollisuudenalalla toisensa jälkeen. [1]

Nokian (nopea nousu ja) alamäki voidaan myös nähdä esimerkkinä luovasta tuhosta.[5] Ensin Nokia syrjäytti muita yrityksiä ja imi itseensä resursseja, nyt muut tekevät asiakkaiden mielestä vieläkin parempia tuotteita ja Nokialta vapautuu resursseja muuhun käyttöön.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska haitat näkyvät heti ja yhteiskunnan hyödyt vasta vähitellen, luovaa tuhoa on usein vastustettu poliittisesti, mikä pitkittää luovan tuhon haittoja ja eliminoi sen hyötyjä, lannistaa tekemästä uusia tuotteita, vääristää markkinoiden hintainformaatiota ja kannustimia sekä tulee kalliiksi veronmaksajille. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Luovan tuhon" teorian loi taloustieteilijä Joseph Schumpeter, joka piti yrittäjyyttä ja kilpailua luovan tuhon tärkeimpinä polttoaineina,[1], joskin jo Marx käytti termiä hieman samantapaisessa merkityksessä.

Pohjoismainen luova tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etlan johtavien tutkijoiden ja professorin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa luovan tuhon on annettu toimia vapaammin kuin muualla. Kannattamattomien yritysten ja alojen on annettu hävitä. Tästä syystä näissä maissa tuottavuuden kasvu näyttää olleen huomattavasti nopeampi kuin luovaa tuhoa vaimentaneissa maissa. [4]

Tutkijoiden mukaan kilpailu myös johtaa siihen, että tuottavuuskasvun hyödyt jäävät enimmäkseen palkansaajille ja yrittäjille. He korostavat, että työpaikkojen suojeleminen esimerkiksi tukemalla yrityksiä tai vaikeuttamalla irtisanomista haittaa luovaa tuhoa. [4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Creative Destruction, The Concise Encyclopedia of Economics, luettu 25.3.2012
  2. Luova tuho ei tuhoa työtyytyväisyyttä, Edvard Johansson, etla.fi, Ajankohtaista taloudessa ja tutkimuksessa 1/2011
  3. Evan selvitys: Työpaikkojen tuho luo uutta kasvua, HS.fi 8.3.2011
  4. a b c Luova tuho kuuluu pohjoismaiseen malliin, Mika Maliranta, Niku Määttänen. Maliranta on Etlan tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun osa-aikainen professori. Määttänen on Etlan tutkimusohjaaja. Helsingin Sanomat 22.2.2013.
  5. Onko Nokian ahdinko katastrofi vai luova tuho?, Vihreä lanka, 17.2.2011