Mooren laki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Transistorien lukumäärän kasvu prosessoreissa.

Mooren laki on alun perin Gordon E. Mooren tekemä havainto, jonka mukaan transistorien lukumäärä halvasti toteutettavissa mikropiireissä kaksinkertaistuu noin kahden vuoden välein.

Moore loi "lakinsa" vuonna 1965. Hän kiinnitti huomiota piireissä käytettyjen komponenttien määrän suurin piirtein kaksinkertaistuvan vuoden ajanjaksossa ja päätteli, että kehitys jatkuisi ainakin seuraavan 10 vuoden ajan. Vuonna 1975 hän muutti tarvittavan ajan kahdeksi vuodeksi.

Mooren lakiin viitataan usein virheellisesti; sen kerrotaan kuvailevan tietokoneen laskutehon kaksinkertaistumista 18 kuukauden välein. Mooren Intel-kollegan päättelemä aika 18 kuukautta on kuitenkin seuraus sekä Mooren laista että transistorien nopeutumisesta. Transistorien määrän kasvu yksinään ei välttämättä johda laskutehon kaksinkertaistumiseen, vaan siihen vaikuttavat lukuisat muut tekijät.

Kestääkö Mooren laki?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooren lain arvellaan pätevän läpi 2010-vuosikymmenen Intelin kerrottua (2012), että se pystyy melko varmasti tuottamaan 5 nanometrin transistoreita. Vuonna 2012 pienimmät suorittimissa käytetyt transistorit olivat 22-nanometrisiä[1] ja vasta vuoden 2014 lopulla Intel siirtyi 14 nanometrin valmistukseen. 10 nanometrin viivanleveyteen siirtyminen on luvassa vasta vuonna 2017, jonka jälkeen mahdollisesti nähdään vielä 7 ja 5 nanometrin valmistustekniikat jollakin aikataululla.[2]

Prosessorivalmistaja AMD:n pääsuunnittelija John Gustafson esitti vuonna 2013, että Mooren laki kestää enää kymmenen vuotta, kehitys on hidastumassa.[3] Myös DARPAn mikrojärjestelmien johtaja Robert Colwell arveli, että Mooren laki pysähtyy vuonna 2022 noin 5-7 nanometrin kohdalla.[4] Sen jälkeen kehitys olisi hidasta, 2040-luvulla teho olisi ehkä vain 50-kertainen eikä 3500-kertainen.[4] Toisaalta vuonna 2012 kehitettiin teknologia, jolla peräti vain 1 atomin kokoisia transistoreja voisi tuottaa massoittain, tosin toistaiseksi vain -200 asteen lämpötilaan.[5]

On esitetty monia teknologioita, joilla transistoreja voitaisiin pienentää, mutta Colwellin mielestä niistä vain 2-3 on lupaavia eivätkä nekään kovin lupaavia.[4] Toisaalta epäilyjä on esitetty aiemminkin, ja ne ovat osoittautuneet ylipessimistiksi teknologian kehittyessä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.