Bret Hart

Bret Hart
Henkilötiedot
Syntynyt	2. heinäkuuta 1957 Calgary, Alberta
Kansalaisuus	Kanada
Showpainija
Kehänimet	Bret Hart Buddy Hart
Aktiivisena	1978–2000 2010–2011
Pituus	183 cm
Paino	107 kg
Kouluttajat	Hartin painisuku, Harry Smith, Stu Hart, Katsui Adachi, Kazuo Sakurada, Harley Race
Aiheesta muualla
www.brethart.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Bret Sergeant Hart (s. 2. heinäkuuta 1957) on kanadalainen show-painija ja eräs alansa kuuluisimmista ja menestyneimmistä. Hänen uransa aikana hänet tunnettiin parhaiten nimellä Bret "The Hitman" Hart. Hän myös käytti mottoja "The Excellence of Execution" viitaten hänen ylivertaiseen suorittamiseen liikkeissä (execution tarkoittaa tässä tapauksessa liikkeen suorittamista "execute" a move), "The Pink and Black Attack" (Pinkki ja Musta hyökkäys, käytetty yleensä yhdessä Jim Neidhart nimisen painijan kanssa) ja ehkä eniten kuulluin ja tunnetuin "The best there is, the best there was, the best there ever will be" (Paras joka on, paras joka oli, paras joka tulee olemaan, joka on otettu elokuvasta The Natural - Voittajan Paluu, jonka pääosassa on Robert Redford).

Bret Hart oikeuttaa viimeisen moton käytön kolmella faktalla: Hän ei koskaan vakavasti vahingoittanut vastustajaansa, häneltä jäi vain kaksi ohjelmaa väliin pitkän uransa aikana (molemmat ruuhka- ja lento-ongelmien takia) ja hän ei koskaan kieltäytynyt häviämästä käsikirjoitettua ottelua. Bret Hartia pidettiin yhtenä sukupolvensa lahjakkaimmista show-painijoista. Bret Hart voitti uransa aikana seitsemän Maailman Raskaansarjan mestaruutta.

Ura

Varhaisvaiheet

Bret Hart syntyi Calgaryssa Albertan osavaltiossa. Hän on entisen showpainipromoottori Stu Hartin kahdeksas lapsi. Hänen seitsemän veljeään olivat joko painijoita tai muuten vapaapainin liiketoiminnassa mukana ja hänen kaikki neljä siskoaan menivät naimisiin painijoiden kanssa. Kahdesta hänen langostaan, Jim Neidhart ja Davey Boy Smith, tuli myös kuuluisia vapaapainijoita. Myös hänen pikkuveljestään tuli oikeutetusti kuuluisa painija ennen kuolemaansa vuonna 1999.

Kun puhutaan kehän sisäisistä taidoista, Hart tunnettiin sulavista tekniikkaliikkeistään ja notkeudestaan. Kerran häntä on kutsuttu "parhaimmaksi tarinan kertojaksi painin liiketoiminnassa" Vince McMahonin myötä, hän pystyi luomaan jännitystä ja viihdyttäviä matseja. Gene Okerlund myös asetti hänet viiden parhaimman teknisen painijan joukkoon.

Bret Hart tutustui vapaapainiin todella nuoressa iässä. Hän usein todisti kun hänen isänsä koulutti tulevaisuuden painijoita harjoittelusalissaan, joka sijaitsi hänen kotinsa kellarissa. Lukiossa Bret alkoi kerätä kokemusta amatööripainin kautta ja hän voitti monta lukion mestaruutta, vaikka Bret on kuvaillut teiniruumiinrakenteensa olleen pelkää "luuta ja nahkaa".

Stampede Wrestling

19-vuotiaana Bret Hart alkoi työskennellä isänsä "Stampede Wrestling" -promootiossa, jossa hänen isänsä toimi hänen valmentajanaan. Ensin Bret työskenteli tuomarina promootion otteluissa, mutta yhtenä iltana yksi "Stampede Wrestling" -painijoista ei voinut työskennellä loukkaantumisen takia, mikä pakotti Stu Hartin pyytämään poikaansa toimimaan sijaisena. Tämä päätös oli hyvin tärkeä Bretin tulevaisuuden takia ja se laatoitti tietä hänen ensimmäiseen viralliseen otteluunsa Saskatoon, Saskatchewan:issa.

Tärkeimmän painikokemuksen Bret Hart sai japanilaisilta "Stampede"-painijoilta nimeltä "Mr. Hito" ja "Mr. Sakurada" ja myöhemmin Hart on pitänyt heitä tärkeimpinä kouluttajinaan. Ennen pitkää Bret Hart ällistytti katsojia upeilla ja ilmavilla otteluillaan The Dynamite Kidin kanssa.

Bret Hart voitti "Stampede Wrestling" -promootion kaikki vyöt ainakin kerran. Hän myös kävi Japanissa ottelemassa "Tiger Mask" -painijaa vastaan (Eddie Guerrero) ja pysyi yhtenä kuuluisimmista "Stampede Wrestling" -painijoista, kunnes World Wrestling Federation osti promootion elokuussa 1984.

World Wrestling Federation

Bret Hart aloitti WWF:ssä Cowboy ("Cowboy" Bret Hart) teemalla, jonka Bret Hart pyysi lopetettavan, kunnes Hart yhdistettiin Jim Neidhart -nimisen painijan kanssa, jota valmensi Jimmy Hart. Joukkuetta kutsuttiin nimellä "The Hart Foundation" , koska jokaisen jäsenen sukunimi päättyi sanaan "Hart". Bret Hart sai kuuluisuutta voittamalla Neidhartin kanssa WWF-joukkuemestaruuden kaksi kertaa.

Hävittyään joukkuemestaruutensa Wrestlemania VII:ssä joukkue hajosi ja Bret Hart lähti voittamaan lisää kuuluisuutta. Hän voitti kaksi kertaa "WWF Intercontinental" -vyön. Ensimmäisellä kerralla Bret sai "Mr. Perfect:in" luovuttamaan lopetusliikkeellään "Sharpshooter" ja toisella kerralla hän pinnasi "Rowdy" Roddy Piper:in Wrestlemania VIII:ssa samana vuonna.

Vuonna 1992 turnauksessa "SummerSlam" Bret Hart hävisi "Intercontinental"-vyön langolleen Davey Boy Smithille, mikä päästi Hartin nousemaan pääottelutasolle ja pääsi haastamaan painijoita maailmanmestaruudesta. Bret Hart voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Ric Flair:lta Saskatoonissa, ottelussa jossa Bretin yksi sormi meni pois paikoiltaan mutta ottelun keskeytymisen estämiseksi hän väänsi sormen luun takaisin paikoilleen väkisin. Vuonna 1994 Hart ja Lex Luger jakoivat Royal Rumblen voiton, koska kumpikin tippuivat yhtä aikaa ulos kehästä. Ottelun jälkeen Hart ja Luger vaativat että ottelu käytäisiin uudestaan 1 vs 1 periaatteella, mutta tuomarit hylkäsivät ehdotuksen.

Bret Hart hävisi maailmanmestaruuden "Yokozuna"lle Wrestlemania IX:ssä. Tämän jälkeen Hart osallistui ensimmäiseen King of the Ring -turnaukseen voittaen Razor Ramon:in, Mr. Perfect:in ja finaalissa Bam Bam Bigelow:n.

Voitettuaan maailmanmestaruusvyön kolmannen kerran Bret Hart hävisi sen Shawn Michaels:ille Wrestlemania XII:sta 60 minuutin "Iron-Man" ottelussa. Ottelun jälkeen Shawn huusi Hartille "get the fuck out of my ring", joka oli Bretin mielestä liikaa ja tästä uskotaan syntyneen pitkä viha Shawn Michaelsin ja Bret Hartin välille. Samaan aikaan WWF oli alkanut hävitä taistelua World Championship Wrestling -promootiolle.

Vuoden 1996 lopusta alkaen World Championship Wrestling oli alkanut kiinnostua Bret Hartin palveluksista tarjoten hänelle yhdeksän miljoonan/kolmen vuoden sopimusta josta Bret ensin kieltäytyi hyväksyen WWF:n sopimuksen, josta hän ansaitsi vähemmän rahaa mutta sopimus oli 20-vuotinen. Mutta nopeasti tämän jälkeen Vince McMahon pyysi Bret Hartia ottamaan uudestaan yhteyttä WCW promootioon ja hyväksymään heidän sopimuksensa, kun samalla WWF oli huonossa taloudellisessa tilanteessa. Vuoden 1997 SummerSlamissa Bret voitti WWF-mestaruuden viidennen kerran selättäen mestarin The Undertakerin. Matsissa spesiaalituomarina toimi Shawn Michaels.

Nämä tapahtumat johtivat vuoden 1997 Survivor Seriesin tapahtumiin, josta on tullut yksi vapaapainimaailman puhutuin aihe. Ottelussa Shawn Michaels vastaan Bret Hart, joka käytiin maailmanmestaruusvyöstä, Michaels laittoi Hartin "Sharpshooter"iin ja, vaikka Bret ei luovuttanut, tuomari, joka toimi Vince McMahonin käskyjen alaisena, käski ottelun olevan ohitse ja Michaelsin voittaneen maailmanmestaruuden. Tämän jälkeen Bret sylkäisi kehän viereen tullutta Vinceä naamaan ja alkoi tuhota kehän vieressä olevia selostuspöytiä. Tapahtumien jälkeen muut WWF-painijat käskivät Vince McMahonin pyytämään anteeksi Bret Hartilta, jolloin Bret löi Vincen silmän mustaksi.

World Championship Wrestling

Yhden päivän jälkeen Survivor Seriesin tapahtumien WCW-promoottori Eric Bischoff ilmoitti julkisesti Bret Hartin sopimuksesta WCW:n kanssa ja samalla ilmoitti hänen liittyneen New World Order -joukkueeseen. Hart kuitenkin "petti" Bischoffin ja liittyi WCW:n joukkoon.

Ensi esiintymisensä Bret Hart WCW:ssä teki StarCade-turnauksessa tuomarina ja samana iltana hän ratkaisi WCW-maailmanmestaruusottelun. Parin kuukauden jälkeen hän muuttui pahaksi ja lopullisesti liittyi Hulk Hoganin nWo-joukkueeseen, minkä takia Bret laitettiin otteluihin "WCW United States" -vyöstä maailmanmestaruuden sijaan, jonka hän voitti urallaan neljästi.

24. toukokuuta 1999 Owen Hart kuoli epäonnistuneessa stuntissa "WWF Over The Egde" -tapahtumassa. Kuullessaan veljensä kuolemasta Bret Hart oli matkalla vieraaksi Jay Lenon isännöimään ohjelmaan. Bretin esiintyminen peruttiin heti. 4. lokakuuta 1999 WCW järjesti Bret Hartin pyytämän ottelun, jossa vastustajaksi Bret valitsi Chris Benoitin. Ottelu tapahtui samalla areenalla, jossa Owen Hart kuoli kuukausia aiemmin. Myöhemmin samana vuonna Bret Hart voitti WCW:n maailmanmestaruusturnauksen, täten voittaen ensimmäisen kerran maailmanmestaruuden WCW-yhtiössä.

Kun Bret Hart voitti toisen mestaruuden WCW-promootiossa hänen täytyi puolustaa mestaruutta Bill Goldbergia vastaan vuoden 1999 "Starcade"-tapahtumassa. Tässä ottelussa Bret Hart kärsi vakavan aivotärähdyksen Bill Goldbergin potkusta. Loukkaantumisen takia WCW maksoi Bret Hartin ulos yhtiöstä.

Elämä vapaapainin jälkeen

2002 aivoinfarkti

Kesäkuussa 2002 Bret Hart kärsi aivoinfarktin pyöräilyonnettomuudessa. The Calgary Herald -lehden mukaan Hart ajoi kuoppaan, lensi pyörän sarvien ylitse ja laskeutui takaraivo edellä maahan. Vaikka Hart kärsii äkkinäisistä tunnetilojen vaihteluista, on sanottu että hän on täysin terve.

Bret Hartin tarina

Bret Hartin ja Vince McMahonin suhde alkoi parantua vuoden 2000 jälkeen ja kun Bret kärsi aivoinfarktin, ensimmäinen ihminen joka otti häneen yhteyttä oli Vince. Suhteiden parantumisen kautta Bret Hart on ollut mukana monissa WWE -videopeleissä ja samalla Bret on sanonut halunneensa painia Kurt Anglen kanssa. Marraskuun 15. päivänä 2005 WWE julkaisi kolmen DVD:n kokoelman, jossa on seitsemän tunnin Bret Hartin haastattelu ja hänen itse valitsemiaan otteluita.

WWE Hall Of Fame

Huhtikuun 1. päivänä 2006 Bret Hart valittiin WWE Hall Of Fameen jonne hänet esitteli Stone Cold Steve Austin. Vince McMahon pyysi Bret Hartia osallistumaan otteluun Vinceä vastaan Wrestlemania 22:teen, mutta Bret kiittäen kieltäytyi sanoen, että hän on löytänyt hyvän paikan elämässään.

Paluu WWE:hen 2010

Bret Hart palasi 4.1.2010 WWE RAW:n Guest Hostina. Hän on kirjoittanut lyhyen ajan sopimuksen WWE:n kanssa. Guest Host:ina hän sopi riitansa Shawn Michaelsin kanssa, ja joutui Vince McMahonin potkaisemaksi. 1.3.2010 McMahon ja Hart sopivat heidän välisensä ottelun Wrestlemaniaan. WrestleMania 26:ssa Hart ja McMahon siis kohtasivat No Holds Barred Lumberjack -ottelussa, jonka Bret voitti helposti (Sharpshooter-luovutusliikkeellä). 17.5.2010 Bret voitti WWE United States Championshipin The Miziltä no disqualification -matsissa David Hart Smithin ja Tyson Kidin avulla. 24. toukokuuta Bret nimettiin Rawin uudeksi toimitusjohtajaksi, minkä johdosta hän joutui luopumaan Yhdysvaltain mestaruudestaan, jonka R-truth voitti myöhemmin ottelussa The Miziä vastaan.

21.6.2010 Bret sai potkut toimitusjohtajan virasta.

Yksityiselämä

Bret Hartilla on neljä lasta, Jade Michelle Hart (s. 31. maaliskuuta 1983), Dallas Jeffery Hart (s. 11. elokuuta 1984), Alexandra Sabina Hart (s. 18. toukokuuta 1988) ja Blade Coleton Hart (s. 4. kesäkuuta 1990), jotka hän sai entisen vaimonsa Julie Smadu-Hartin (s. 25. maaliskuuta 1960) kanssa. Bret meni naimisiin Cinzia-nimisen italialaisen naisen kanssa 15. syyskuuta 2004. Pari on sittemmin eronnut.

Mestaruudet koko uralla

Stampede Wrestling:

North American Heavyweight Title (6), International Tag Team Title (5), British Commonwealth Mid-Heavyweight Title (2)

World Wrestling Federation (nyk. World Wrestling Entertainment):

Tag Team Title (2), Intercontinental Title (2), WWF Champion (5) Royal Rumble 1994 (Lex Luger Ja Bret Hart tiputtautuivat samaa aikaan joten seuraavana päivänä Raw:issa Lex Luger ja Bret Hart ottelivat Royal Rumblen voitosta, jonka Bret Hart voitti.)

World Championship Wrestling:

World Heavyweight Title(2), United States Heavyweight Title (Nykyinen) (4), Tag Team Title

Lopetusliikkeet (Finishers)

• Sharpshooter
• Piledriver

Aiheesta muualla

• BretHart.com
• Bret Hart News

WWE:n mestarit

1960-luku: Buddy Rogers (1963) Bruno Sammartino (1963–1971)

1970-luku: Ivan Koloff (1971) Pedro Morales (1971) Stan Stasiak (1973) Bruno Sammartino (1973) Billy Graham (1977) Bob Backlund (1978–1979)

1980-luku: Iron Sheik (1983–1984) Hulk Hogan (1984–1988) André the Giant (1988) Randy Savage (1988–1989) Hulk Hogan (1989–1990)

1990-luku: The Ultimate Warrior (1990–1991) Sgt. Slaughter (1991) Hulk Hogan (1991) The Undertaker (1991) Hulk Hogan (1991) Ric Flair (1992) Randy Savage (1992) Ric Flair (1992) Bret Hart (1992–1993) Yokozuna (1993) Hulk Hogan (1993) Yokozuna (1993–1994) Bret Hart (1994) Bob Backlund (1994) Diesel (1994–1995) Bret Hart (1995–1996) Shawn Michaels (1996) Sycho Sid (1996–1997) Shawn Michaels (1997) Bret Hart (1997) Sycho Sid (1997) The Undertaker (1997) Bret Hart (1997) Shawn Michaels (1997–1998) Stone Cold Steve Austin (1998) Kane (1998) Stone Cold Steve Austin (1998) The Rock (1998) Mankind (1998–1999) The Rock (1999) Mankind (1999) The Rock (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) The Undertaker (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) Mankind (1999) Triple H (1999) Vince McMahon (1999) Triple H (1999) Big Show (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Triple H (2000) The Rock (2000) Triple H (2000) The Rock (2000) Kurt Angle (2000–2001) The Rock (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Kurt Angle (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Chris Jericho (2001–2002) Triple H (2002) Hollywood Hulk Hogan (2002) The Undertaker (2002) The Rock (2002) Brock Lesnar (2002) Big Show (2002) Kurt Angle (2002–2003) Brock Lesnar (2003) Kurt Angle (2003) Brock Lesnar (2003–2004) Eddie Guerrero (2004) John Layfield (2004–2005) John Cena (2005–2006) Edge (2006) John Cena (2006) Rob Van Dam (2006) Edge (2006) John Cena (2006–2007) Randy Orton (2007) Triple H (2007) Randy Orton (2007–2008) Triple H (2008) Edge (2008) Jeff Hardy (2008–2009) Edge (2009) Triple H (2009) Randy Orton (2009) Batista (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Sheamus (2009–2010)

2010-luku: John Cena (2010) Batista (2010) John Cena (2010) Sheamus (2010) Randy Orton (2010) The Miz (2010–2011) John Cena (2011) CM Punk (2011) Rey Mysterio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) CM Punk (2011–2013) The Rock (2013) John Cena (2013) Daniel Bryan (2013) Randy Orton (2013–2014) Daniel Bryan (2014) John Cena (2014) Brock Lesnar (2014–2015) Seth Rollins (2015) Roman Reigns (2015) Sheamus (2015) Roman Reigns (2015–2016) Triple H (2016) Roman Reigns (2016) Seth Rollins (2016) Dean Ambrose (2016) AJ Styles (2016–2017) John Cena (2017) Bray Wyatt (2017) Randy Orton (2017) Jinder Mahal (2017) AJ Styles (2017–2018) Daniel Bryan (2018–2019) Kofi Kingston (2019) Brock Lesnar (2019–2020)

2020-luku: Drew McIntyre (2020) Randy Orton (2020) Drew McIntyre (2020–2021) The Miz (2021) Bobby Lashley (2021) Big E (2021-2022) Brock Lesnar (2022) Bobby Lashley (2022) Brock Lesnar (2022) Roman Reigns (2022-)