Apollo 12

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Apollo 12
Lennon logo
Apollo 12 insignia
Tietoja lennosta
Lennon nimi: Apollo 12
Kutsunimet: Komentomoduulin nimi:
Yankee Clipper
Kuumoduulin nimi:
Intrepid
Miehistön
määrä:
3
Laukaisu: 14. marraskuuta 1969
16:22:00 UTC
Kennedy Space Center,
LC 39A
Kuuhun
laskeutuminen:
19. marraskuuta 1969
06:54:35 UTC
Oceanus Procellarum
(Myrskyjen valtameri)
3° 0' 44.60" E,
23° 25' 17.65
Kuukävelyn
kesto:
1.: 3 t 56 min 03 s
2.: 3 t 49 min 15 s
Yht.: 7 t 45 min 18 s
Kuun pinnalla: 31 t 31 min 11.6 s
Kuunäytteiden
massa:
34,35 kg
Laskeutuminen
maahan:
24. marraskuuta 1969
20:58:24 UTC
15° 47' E - 165° 9' L
Lennon kesto: 10 pv 4 t 36 min 24 s
Kierroksia
Kuun ympäri:
45
Kuun
kiertoradalla:
88 t 58 min 11.52 s
Massa (kg): Komentomoduuli: 28 838
Kuumoduuli: 15 235
Miehistö
Apollo 12:n miehistö: Armstrong, Collins ja Aldrin)

Vasemmalta: Conrad, Gordon ja Bean
Apollo 12:n mehistö
Edellinen lento:

Apollo 11

Seuraava lento:

Apollo 13

Apollo 12 oli toinen miehitetty Kuuhun laskeutumislento. Se oli todellinen tarkkuuslaskeutuminen Surveyor 3 -kuuluotaimen lähelle. Tämä kuudes Apollo-ohjelman miehitetty lento onnistui, vaikka lähdön alla kantorakettiin iski salamoita. Tällä kertaa astronautit tekivät jo kaksi melko pitkää kuukävelyä. Ensimmäisellä kuukävelyllä Charles "Pete" Conrad ja Alan Bean pystyttivät miehittämättömän tutkimusaseman ALSEP:n Kuun pinnalle ja ottivat kivinäytteitä. Toisella kävelyllä astronautit hakivat osia Surveyor 3 -kuuluotaimesta.

Apollo 12[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen Kuuhun laskeutuminen sujui paljon paremmin kuin Apollo 11:n kohdalla.

Apollo 12:n komentomoduuli oli nimeltään Yankee Clipper ja kuumoduuli Intrepid. Laukaisu tapahtui Kennedy Space Centeristä 14. marraskuuta 1969 kello 16:22:00 UTC. Paluu tapahtui 24. marraskuuta 1969 kello 17:00:54 UTC. Lento kesti 10 päivää, 4 tuntia, 36 minuuttia ja 24 sekuntia.

Pian laukaisun jälkeen rakettiin iski kaksi salamaa. Kaikki varoitusvalot alkoivat vilkkua. Gordon kysyi salamaniskun jälkeen: "Mikä helvetti se oli?"[1]. Bean onnistui käynnistämään polttokennot uudestaan ensimmäisen rakettivaiheen irrottua noin 70 km:n korkeudessa. Conrad hihitteli tyytyväisenä, mutta valvontakeskuksessa pelättiin, että komentoalus ja/tai kuualus olisi vaurioitunut salaman iskusta. Parin tunnin kuluessa selvisi, että vakavia vaurioita ei ollut tullut. Lento saattoi jatkua normaalisti. Maa-asema ei kertonut miehistölle mahdollisuudesta, että jos salamaisku olisi vaurioittanut komentoaluksen huipun lähellä olevaa laskuvarjojen laukaisumekanismia, miehistö kuolisi joka tapauksessa Maahan palatessaan[2]. Apollon paluulennolla ei nimittäin ollut edes mahdollisuutta jarruttautua Maan kiertoradalle.

Aluksen päämääränä oli tarkka laskeutuminen Surveyor 3 -kuuluotaimen lähelle. Apollo 11 oli joutunut sivuun kurssistaan ja laskeutunut 6,5 km suunnitellusta laskeutumispaikasta, mikä oli melkein aiheuttanut kuualuksen murskautumisen Kuun pintaan.

Tällä kertaa automaattiohjaus ohjasi alusta suunnitelmien mukaan[3]. Vielä muutaman kilometrin korkeudessa Conrad ei tunnistanut lumiukon muotoista kraatterihahmoa. Miehet näkivät jo laskeutuessaan Surveyor 3 -kuuluotaimen ja lensivät aluksella hieman luotaimen ohi. Maasto oli erittäin epätasaista. Conrad kytki automaattiohjauksen pois päältä ja löysi kraatterin reunalta sopivan tasaisen laskeutumispaikan. Kun moottorit alkoivat nostaa suihkuillaan kuun pinnasta pölyä, ei miehistö nähnyt laskeutuuko alus suuren kiven vai tasaisen kohdan päälle[4]. Kiven kohdalle laskeutuminen olisi voinut olla vaarallista. Kun kosketusvalo syttyi, Bean taputti Conradia selkään sanoen: "Loistava laskeutuminen, Pete. Upeaa!"

Charles Conrad ja Alan Bean kävelivät Kuussa kaksi kertaa, kummallakin kerralla melkein neljä tuntia. Kun Charles Conrad astui ulos kuualuksesta, hän sanoi: "Jihuu! Saattoi olla Neilille lyhyt askel, mutta minulle pahuksen pitkä" ja kiljui riemusta huomatessaan, että Surveyor 3 -kuuluotain oli vain vajaan 200 metrin päässä. Puheista poissa oli ensimmäisen kuulennon jäykkä arvokkuus[5]. Conrad oli lyönyt italialaisen kirjailijan Oriana Fallacin kanssa vetoa siitä, että hän saa sanoa mitä haluaa, kun astuu ulos kuualuksesta, eikä sitä, mitä NASA määrää[6].

Kun Conrad purki laitteita kuumoduulista, hänen lauleskelunsa "Dum-dii-dum-dii" jatkui niin pitkään, että maa-asemalla ajateltiin Conradin saaneen liikaa happea tai vastaavaa.

Astronauteilla oli ensi kertaa Kuussa mukana värillinen TV-kamera. Mutta kun Bean suuntasi kameran kohti aurinkoa, kuvaputki tuhoutui ja värillistä TV-kuvaa ei lennolta saatu.

Conradia nauratti, kun lennon varamiehistö oli jättänyt tarkistuslistan väliin terveisiksi Playboy-lehdestä otettuja pieniä alastomien naisten kuvia ja kehotuksen tarkata pinnanmuotoja[6].

Miehistö asensi ensimmäisellä kuukävelyllä Apollo 11:n EASEP-asemaa kehittyneemmän miehittämättömän ALSEP-tutkimusaseman Kuuhun. Se toimi ydinpariston avulla vuosia, ja siinä oli muun muassa Maan ja Kuun tarkan etäisyyden mittauksen mahdolliseksi tekevä laserheijastin.[5]. Miehistö otti toisella kuukävelyllä mukaan joitain Surveyor 3:n osia, ja Surveyor 3:n kameran sisältä löytyi hengissä säilyneitä, mutta vaarattomia streptokokkeja, bakteereja jotka alkoivat taas lisääntyä ravintoliuoksessa. Lennolla löytyi niin sanottu KREEP-kiviaines, jossa on yllättäen runsaasti kaliumia, fosforia ja harvinaisia raskaita maametalleja rikastumina. Conrad ja Bean keräsivät 69 kivinäytettä (yhteensä 34,3 kg). Samaan aikaan Gordon kiersi "Yankee Clipperillä" Kuuta ja otti pinnasta monispektrisiä valokuvia. Kun Bean sanoi Conradin asiaa kysyttyä pelkäävänsä ettei nousuosan moottori käynnisty, Conrad vitsaili että silloin heistä tulee kuulennon muistomerkkejä.

Kun Kuussa käyneet palasivat, Gordon sanoi, ettei pölyisissä avaruuspuvuissa ollut tulemista komentoalukseen. Tämän takia Conrad ja Bean riisuuntuivat alastomiksi ja lipuivat painottomuudessa komentoalukseen pelkät mikrofonit päällään[6].

Miehistö vietti kiertoradalla ylimääräisen vuorokauden kuvien ottoa varten. Alus kiersi Kuuta laskeutumisen jälkeen 11 kierrosta.

Komentomoduulin paluu Maahan onnistui. Beanin huono tuuri kameroiden kanssa jatkui, kun hän unohti pistää kameran istuimen alle, vaan pisti sen ikkunan varaan ja kun alus loiskahti mereen, kamera tipahti Beanin päähän tehden pienen haavan. Lentotukialus USS Hornet poimi komentomoduulin ja miehistön merestä. Alus laskeutui noin 800 km:n etäisyydelle Amerikan Samoasta.

Apollo 12:n lennon aikoihin kävi selväksi, että Apollo-ohjelmaa supistetaan. Päättäjät ja yleisö menettivät mielenkiintonsa kuulentoihin, kun kuukilpailu Neuvostoliiton kanssa oli voitettu. Mutta tiedemiehiä harmitti se, ettei Kuussa käydessä oltu tehty niin laajoja tieteellisiä tutkimuksia kuin pystyttiin. Myöhemmin Kuussa käynyt geologi Harrison Schmitt ajoi Apollo-lentojen kehittämistä enemmän geologisia tutkimustuloksia saaviksi.

Miehistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuukävely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EVA - Extra-vehicular activity

  • EVA 1 Lähtö: 19. marraskuuta 1969 11:32,35 UTC: ALSEP-aseman pystytys
    • Conrad - EVA 1
    • Astui Kuuhun: 11:44,22 UTC
    • Takaisin kuumoduuliin: 15:27,17 UTC
    • Bean - EVA 1
    • Astui Kuuhun: 12:13,50 UTC
    • Takaisin kuumoduuliin: 15:14,18 UTC
  • EVA 1 Päättyi: 19. marraskuuta 15:28,38 UTC
  • Kesto: 3 tuntia, 56 minuuttia ja 3 sekuntia
  • EVA 2 Lähtö: 20. marraskuuta 1969 03:54,45 UTC mm osien nouto Surveyor-kuuluotaimesta
    • Conrad - EVA 2
    • Astui Kuuhun: 03:59,00 UTC
    • Takaisin kuumoduuliin: 07:42,00 UTC
    • Bean - EVA 2
    • Astui Kuuhun: 04:06,00 UTC
    • Takaisin kuumoduuliin: 07:30,00 UTC
  • EVA 2 Päättyi: 20. marraskuuta 07:44,00 UTC
  • Kesto: 3 tuntia, 49 minuuttia ja 15 sekuntia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juhani Westman: Vanha ja uusi Kuu. Ursan julkaisuja 55. Helsinki: Ursa, 1995. ISBN 951-9269-78-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen Kuvalehti, 10/2009, s. 70–71.
  2. Tieteen Kuvalehti, 10/2009, s. 71.
  3. http://www.nasm.si.edu/collections/imagery/apollo/AS12/a12sum.htm
  4. Tieteen Kuvalehti, 10/2009, s. 72.
  5. a b Westman: Vanha ja uusi Kuu, s. 137
  6. a b c Tieteen Kuvalehti, 10/2009, s. 73.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]