Apollo-komento- ja huoltomoduuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Apollo 15 -komento/huoltomoduuli.
Apollon rakennepiirros.

Apollo-komento- ja huoltomoduuli oli North American Aviationin NASAlle valmistama yhdysvaltalainen avaruusalus. Se koostui kahdesta osasta: huoltomoduulista ja komentomoduulista. Kuulennoilla siihen telakoitiin kuuhun laskeutuva kuumoduuli.

Alun perin Apollo-avaruusaluksista rakennettiin kahta eri versiota: Block I ja Block II, joista ensimmäinen oli tarkoitettu testilentoihin. Yksikään Block I ei kuitenkaan lentänyt miehitettynä Apollo 1:n onnettomuuden takia.

Skylab-aseman lyhyen käyttöajan aikana oli varalla myös "Skylab Rescue"-kapseli. Tarpeen tullen aluksessa olisi laukaisussa ollut kaksihenkinen miehistö. Kapseli olisi voinut tuoda maahan pelastusmiehistön ja kolme asemalla oleskellutta. Alus oli nopeassa laukaisuvalmidessa Skylabin ollessa miehitetty.

Tilattujen Block II -kapselien jälkeen NASA siirtyi käyttämään avaruussukkulaa. Sukkula ei kuitenkaan osoittautunut edulliseksi ja nopeasti uudelleenkäytettäväksi alukseksi, jollaiseksi se suunniteltiin. Lisäksi kahden sukkulan menetys onnettomuuksissa johti uuden avaruuslentokoneen perumiseen ja sukkulaohjelman ennenaikaiseen lopettamiseen. Uuden Orion-aluksen (aikaisemmin CEV) odotettiin lentävän enimmäisen lentonsa 2010. Projekti on kuitenkin pahasti myöhässä. Orion muistuttaa Apollo-avaruusalusta, mutta on kooltaan suurempi. Orion kykenee kuljettamaan kuuden hengen miehistön.

Apollot laukaistiin avaruuteen Saturn IB- tai kuulennoilla Saturn V -kantoraketeilla.

Rakenne ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komentomoduuli sisältä

Komentomoduuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komentomoduuli (Command Module, CM) oli muodoltaan kartio, jonka halkaisija oli 3,9 metriä ja korkeus 3,2 metriä. Sen elossapitojärjestelmä pystyi pitämään kolme astronauttia hengissä viisi päivää. Vain komentomoduulissa oli lämpösuoja, sillä ennen laskeutumista huoltomoduuli irrotettiin ja sen annettiin palaa maan ilmakehässä. Komentomoduulin etupäässä oli telakointiportti.

Komentomoduulissa vallitseva paine oli noin kolmasosa merenpinnan paineesta ja lämpötila noin 24 °C. Ylimääräisen hiilidioksidin poistoon ilmasta käytettiin litiumhydroksidia. Astronautit nukkuivat vuorotellen kahdessa makuupussissa. Ruoka, vesi, vaatteet ja muut varusteet oli pakattu lokeroihin aluksen seinille.

Komentomoduulissa oli viisi ikkunaa, kaksi eteenpäin näyttävää telakoinnin avuksi ja kolme yleiseen tarkkailuun.

Huoltomoduuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoltomoduuli

Huoltomoduuli (Service Module, SM) oli paineistamaton aluksen osa, johon oli sijoitettu tukijärjestelmiä. Se oli sylinterin muotoinen ja tehty alumiinimetalliseoksesta. Alus sai virtansa polttokennoista. Huoltomoduulissa oli pää- ja asennonsäätömoottorien ajoainesäiliöt, happi- ja vetysäiliöt polttokennoille sekä heliumsäiliöt tyhjenevien tankkien paineistukseen.

Huoltomoduuliin sijoitettu päämoottori käytti hypergolista hydratsiinin ja UDMH:n sekoitusta polttoaineena ja typpitetraoksidia hapettimena. Se kykeni tuottamaan 91 kN:n työntövoiman. Päämoottorin lisäksi huoltomoduulissa oli 16 neljään neljän moottorin ryppääseen sijoitettua 445 N:n asennonsäätömoottoria. Ne polttivat monometyylihydratsiinia ja typpitetraoksidia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.