Oriana Fallaci

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iranin presidentti Abolhassan Banisadr ja Oriana Fallaci.

Oriana Fallaci (29. kesäkuuta 1929 Firenze Italia15. syyskuuta 2006 Firenze Italia) oli italialainen toimittaja ja kirjailija. Hän asui viime vuodet ennen kuolemaansa New Yorkissa, mutta kuoli kotiseuduillaan Firenzessä, Italiassa 77 vuoden ikäisenä. [1] [2]

Fallaci nousi maineeseen toimittajana, jonka haastatteluista ei kukaan uskaltanut kieltäytyä. Hän oli uransa alkupuolella sotakirjeenvaihtajana Vietnamissa ja Libanonissa. Libanonista hän kirjoitti myös laajan kirjan. Fallaci on myös kirjoittanut uutistapahtumien ympärille kietoutuvia esseitä ja romaaneja.

Hänen haastattelemiaan maailmanpolitiikan huippunimiä olivat Israelin pääministeri Golda Meir, palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat, Iranin ajatollah Ruhollah Khomeini, Yhdysvaltojen ulkoministeri Henry Kissinger ja Argentiinan sotilasjuntan johtaja Leopoldo Galtieri. [2]

Uransa alkupuolella Fallaci kävi Suomessa markkinoimassa kirjaansa.[2]

Islamin vastainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirryttyään eläkkeelle Fallacista tuli äänekäs Islamin vastustaja. Fallacin tavaramerkiksi muodostunut rohkeus sai uusia ulottuvuuksia ja uusia kuulijoita, kun hän vuosia hiljaisuuden jälkeen alkoi puhua Islamin vaaroista.[1] Muutama viikko New Yorkin World Trade Centerin tuhon jälkeen, syksyllä 2001 hän julkaisi pamfletin La rabbia e l'orgoglio (Raivo ja ylpeys). Kirjaa myytiin Italiassa yli miljoona kappaletta, mutta se herätti syytöksiä rasismista ja vihan lietsonnasta muslimeja vastaan.[2] [3]Pamfletissa Fallaci kirjoitti että Muslimit "lisääntyvät kuin rotat" ja sanoi että "Allahin lapset viettävät aikaansa takapuoli pystyssä, rukoillen viisi kertaa päivässä". [3]

Vuonna 2004 ilmestyi kirja La forza della ragione (Järjen voima), jossa Fallaci lanseerasi käsitteen "Eurabia" ja sanoi, että maanosa on myynyt itsensä ja myy itseään viholliselle kuin prostituoitu.[2][1] Italiassa ja Sveitsissä Fallacia syytettiin kiihottamisesta uskonryhmä vastaan. [1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I sette peccati di Hollywood, 1956
  • Il sesso inutile, 1961
  • Penelope alla guerra, 1962
  • Gli antipatici, 1963
  • Se il sole muore, 1965
  • Niente e così sia, 1969
  • Quel giorno sulla luna, 1970
  • Intervista con la storia, Rizzoli 1974.
  • Lettera a un bambino mai nato, Rizzoli 1975. (Suom. Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt)
  • Un uomo, Rizzoli 1979. (Suom. Mies)
  • Insciallah, Rizzoli 1990. (Suom. Ishallah)
  • La rabbia e lorgoglio, Rizzoli 2001.
  • La forza della ragione, Rizzoli 2004.
  • Oriana Fallaci intervista Oriana Fallaci, Rizzoli 2004
  • Oriana Fallaci intervista sé stessa - L'Apocalisse, Rizzoli 2005.
Englanniksi käännettyjä teoksia
  • A Man, (1979)
  • The Seven Sins of Hollywood alkusanat Orson Welles, (1958).
  • The Useless Sex: Voyage around the Woman, (1961).
  • Penelope at War (1962).
  • Limelighters (1963)
  • The Egotists: Sixteen Surprising Interviews (1963)
  • Inshallah.
  • If the Sun Dies.
  • Interview With History, (1976).
  • Letter to a child never born.
  • Nothing, and so be it.
  • The Rage and The Pride (La Rabbia e lOrgoglio, (2001)
  • The Force of Reason (2004)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ian Fisher: Oriana Fallaci, Incisive Italian Journalist, Is Dead at 77 New York Times. 16.10.2006. Viitattu 24.12.2011. Englanti
  2. a b c d e Helena Kinnunen: Oriana Fallaci HS. 2006. Viitattu 24.12.2011. Suomi
  3. a b Alessandra Rizzo: Combative Writer Oriana Fallaci Dies Washington Post. 15.10.2006. Viitattu 24.12.2011. Englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]