Alvin Lee

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alvin Lee
Alvin Lee.jpg
Syntynyt 19. joulukuuta 1944
Nottingham
Kuollut 6. maaliskuuta 2013 (68 vuotta)
Espanja
Kansallisuus britannia
Ammatti blueskitaristi
Puoliso Evi
Lapset Jasmin
Kotisivu www.alvinlee.com

Graham Barnes eli Alvin Lee (19. joulukuuta 1944 Nottingham, Englanti6. maaliskuuta 2013 Espanja[1][2]) oli englantilainen blues/rock-kitaristi, joka tunnetaan urastaan yhtyeissä Ten Years After ja Ten Years Later.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvin Lee syntyi Nottinghamissa ja aloitti kitaransoiton 13-vuotiaana.[2] Soiton aloituksen aikoina Lee sai vaikutteita vanhempiensa jazz- ja bluesäänitteistä mutta myöhemmin Rock and rollin tullessa kuvioihin hän alkoi todella kiinnostua soittamisesta. Kitaristit kuten Chuck Berry ja Scotty Moore olivat hänen suuria innoittajiaan.

Leen varhainen kokoonpano The Jaybirds oli suosittu kotikulmilla ja saavutti menestystä myös The Beatlesin jalanjäljissä Hampurissa, Saksassa vuonna 1962. Mutta yhtyeen muutettua Lontooseen ja vaihdettuaan nimekseen Ten Years After vuonna 1966, suosio alkoi todella kasvaa. Yhtye sai kutsun Windsor Jazz & Blues Festivalille, jonka seurauksena he saivat ensimmäisen levytyssopimuksensa. Ensimmäinen levy, Ten Years After, sai yllättäen soittotilaa San Franciscossa Kalifornian underground-radiokanavavilla saavuttaen kuuntelijoiden ja erityisesti promoottori Bill Grahamin innokkaan hyväksynnän. Graham kutsui yhtyeen kiertueelle Yhdysvaltoihin kesällä 1968. Leen omaperäinen, nopea ja energinen soittotyyli teki vaikutuksen Yhdysvaltojen yleisöihin. Ten Years After kiersi Yhdysvaltoja 28 kertaa seitsemässä vuodessa eli enemmän kuin yksikään englantilainen yhtye siihen mennessä.

Ten Years After -yhtyeen tunnetuin esiintyminen tapahtui Woodstockissa vuonna 1969. Festivaalin ja siitä tehdyn dokumenttielokuvan myötä yhtyeen suosio kasvoi entisestään.[2]

Ten Years After saavutti suurta suosiota ja teki kymmenen levyä yhdessä mutta vuonna 1973 Lee tunsi soittonsa rajoitetuksi yhtyeessä ja erosi. Hän levytti countryrock-tyylisen On The Road To Freedom -levyn yhdessä Yhdysvaltalaisen gospel-laulaja Mylon LeFevren ja muiden kuuluisuuksien kuten George Harrisonin, Steve Winwoodin, Ron Woodin ja Mick Fleetwoodin kanssa.[2] Vuotta myöhemmin Lee esiintyi Alvin Lee & The Company- nimellä Lontoossa ja esiintyminen taltioitiin ja julkaistiin nimellä In Flight. 1970-luvun loppuun mennessä hän julkaisi vielä kaksi levyä; Pump Iron ja Let It Rock sekä kiersi Ten Years Later-yhtyeen kanssa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ten Years Later -kokoonpano julkaisi myös kaksi levyä Rocket Fuel (1978) Ride On (1979).

Lee lähti reunion-kiertueille Ten Years Afterin kanssa vuosina 1992, 1997 ja 1999, mutta jatkoi myös sooloesiintymisiä ja levytyksiä. Esimerkiksi vuonna 1992 ilmestyi albumi Zoom. Hänen kiertuekokoonpanoissaan ovat soittaneet mm. Steve Gould, Mick Taylor ja Pete Pritchard. 2004 Alvin Lee teki rockabilly-levyn yhdessä Scotty Mooren kanssa "In Tennessee". Neljänneksitoista ja viimeiseksi julkaistuksi levyksi jäi elokuussa 2012 julkaistu Still on the Road to Freedom.[2]

Soitin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvin Lee soitti usein punaisella rauhanmerkein koristellulla Gibson ES-335 kitaralla, jossa kahden humbucker-mikrofonin välissä oli yksi yksikelainen mikrofoni. Gibson tuottii myöhemmin ES-335:sta erityisen Alvin Lee -mallin.[3]

Lee Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Alvin Lee esiintyi Ten Years Afterin kitaristina Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1969 sekä Järvenpään Puistobluesissa vuonna 1997.[4][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kitaristiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.