Humbucker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvan vasemmassa reunassa sähkökitaran kielten alla näkyy humbucker-mikrofoni sekä kaksi kappaletta yksikelaisia mikrofoneja (keskellä ja oikealla)
EMG 81 ja 85 -humbuckermikrofonit Gibson Explorer -kitarassa. Tätä yhdistelmää kutsutaan ns. Zakk Wylde -setiksi, jota hän käyttää nimikkokitaroissaan
Stack-humbucker purettuna. Kuvassa näkyy kaksi päällekäistä kelaa jotka ovat kupariteipillä eristetty Faradayn häkeiksi

Humbucker oli alkujaan Gibsonin Les Paul -kitaroista yleistynyt kitaramikrofonityyppi.

Englanninkielinen nimi tullee fraasista buck the hum, joka voitaneen kääntää vapaasti muotoon hurinan estäminen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrofonin rakenteen keksi Seth Lover[1] etsiessään ratkaisua häiriöäänelle, jota ympäristön muut verkkosähköä käyttävät laitteet aiheuttavat. Periaatteeltaan humbucker on kaksi vierekkäin olevaa, sähköisesti sarjaankytkettyä yksikelaista mikrofonia. Mikrofoneissa magneetit on asennettu napaisuudeltaan vastakkaisiksi, jolloin kitarankielen eri mikrofoineihin indusoimat jännitteet ovat keskenään vastakkaisvaiheisia. Sen vuoksi toisen mikrofonin käämin navat kytketään ristiin, mikä kääntää signaalit samanvaiheisiksi, jolloin ne vahvistavat toisiaan. Mahdollinen matalataajuinen hurinsasignaali taas kytkeytyy molempiin käämeihin samanvaiheisena mutta koska toisen käämin napaisuus on käännetty mikrofoneihin kytkeytyneet häiriösignaalit kumoavat toisensa. Lopputuloksena on voimakas signaali ja vaimentunut hurina.

Gretsch-yhtiöllä oli samanaikaisesti kehitteillä mikrofoni, joka tuli merkin kitaroihin nimellä Filtertron.[2] Mikrofonin kehitti yhtiölle Ray Butts kitaristi Chet Atkinsin ehdotuksesta.[3]

Lover haki keksinnölleen patenttia, ja tästä alkuvaiheen sarjatuontantomikrofonit saivat tunnetuksi tulleen nimityksen P.A.F. Tämä oli lyhennös englannin kielen sanoista "Patent applied for", "patenttia haetaan".

Humbucker-mikrofonien tuottama ääni ei ole täysin samanlainen kuin yksikelaisissa, sillä kieli ei värähtele täysin samalla tavalla molempien mikrofonien yllä. Ero riippuu muun muassa otteen korkeudesta, mutta yleisesti ottaen ääni on hieman pehmeämpi.[4] Jos mikrofoniin on asennettu väliulosotto, voidaan toinen kela kytkeä pois toiminnasta jolloin mikrofoni toimii kuten yksikelainen.

Stack-humbuckerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humbucker-mikrofonin kaksi kelaa voivat olla kytkettynä myös päällekkäin (engl. stacked humbucker) tai ahdettuna saman kokoiseen tilaan kuin yksikelainen mikrofoni. Kelojen poikkeavilla asetteluilla on haettu kitaraan samanlaista soundia kuin humbuckerissa. Silloin mikrofonin muodosta on mahdotonta tietää, onko kyseessä humbucker vai tavallinen yksikelainen mikrofoni.

Kytkentä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humbucker tarjoaa useita sähköisiä kytkentämahdollisuuksia joilla mikrofonista saadaan haluttaessa monipuolinen äänensävyvalikoima valintakytkimiä käyttämällä.

Kitaran elektroniikka voidaan toteuttaa niin, että häiriön poisto ilman humbuckeria saadaan yhdistelemällä yksikelaisia mikrofoneja sopivasti kytkimien avulla. Tällöin saatetaan käyttää ilmaisua "hum cancelling position". Eräs tapa on käyttää yhtä magneettiselta napaisuudeltaan muiden kanssa vastakkaista mikrofonia. Näin se voi toimia humbucker-kytkennän toisena osana.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

  1. Denyer s.53
  2. Kutchin ym. s.55
  3. gretschpages
  4. Ala-Kuha ym.s116
  5. Riffi-lehti 5/2011 Vintage Icon VS6MRMA testi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]