Afrikan muinaiskulttuurit

Afrikan muinaiskulttuurit olivat Afrikan muinaisia kulttuureita. Sekä paleoliittinen että neoliittinen kivikausi olivat Afrikassa pitkä, kun taas pronssikaudesta on löydetty tuskin mitään jälkiä lukuun ottamatta Egyptiä, missä se oli korkealle kehittynyt ja jatkui uuden valtakunnan ajalle saakka. Muualla Afrikassa rautakausi näyttää seuranneen välittömästi kivikauden jälkeen.

Afrikan esihistorialliset löydöt jakautuvat kahdelle suurelle alueelle, joista toinen ulottuu Pohjois-Afrikasta Guinean rannikolle ja Kongoon, toinen Afrikan eteläkärjestä Zambezille. Paleoliittiselle kivikaudelle ovat ominaisia pääasiassa piikivestä, kvartsiitista ja muista kivilajeista valmistetut iskokset, joita on löydetty paljon Algerista ja Oranista, Egyptistä ja Somalimaasta sekä Zambezin eteläpuolelta. Löydöt viittaavat siihen, että ihmisen kehityshistorian alkuvaiheessa Euroopan ja Afrikan välillä olisi ollut tiiviitä yhteyksiä; mm. vuonna 1921 eräästä luolasta Broken Hillissä Zimbabwessa löydettiin ihmisen pääkallo, joka muistuttaa suuresti La Chapelle-aux-Saintsin neandertalinihmisen kalloa. On väitetty jopa, että neandertalinihmisiä olisi elänyt vielä pitkään Afrikassa sen jälkeen, kun laji kuoli sukupuuttoon Euroopassa.

Paleoliittisen kivikauden jälkipuoliskolla Pohjois-Afrikassa kehittyi monessa suhteessa omalaatuinen kulttuuri, jota nimitetään löytöpaikan mukaan Capsan kulttuuriksi. Sille ovat tyypillisiä lähinnä mikroliittiset tuotteet, huolellisesti hiotut piikiviset geometriset pikkuesineet. Suurin osa Saharasta, Sudanista ja trooppisesta Afrikasta löydetyistä kiviesineistä on kuitenkin vasta neoliittiselta kivikaudelta. Nuolenkärjet, lastut, iskokset ja erilaiset työkalut ovat yleisiä Saharassa ja Pohjois-Afrikan länsirannikolla; hiottuja kirveitä on tavattu koko Pohjois-Afrikassa, mutta erityisesti Guinean rannikolla.

Marokossa, Algeriassa ja niiden itäpuolella on tuhansittain megaliittihautoja, jotka ovat kiviröykkiöiden tai -ympyröiden muotoisia, yksittäisiä pystykiviä tai ns. triliittejä: yksi vaakasuoraan asetettu kivi kahden pystyyn nostetun varassa. Pohjois-Afrikassa on myös erilaisia kallio- tai luolahautoja. Nubiassa ja sen eteläpuolella on niin ikään paljon omalaatuisia kivihautoja.

Pohjois-Afrikan megaliittihaudat muistuttavat ulkonäöltään Länsi-Euroopan vastaavia hautalöytöjä. Saharan etelärajalla on ns. berberihautoja, kivirakennelmia, joiden etelä- ja pohjoispäässä on usein iso kivi. Nigerin tasangolla ja Sudanissa esiintyvät kiviröykkiöt ja valtavat maakummut, jotka ovat päälliköiden hautoja, ovat todennäköisesti peräisin vielä paljon myöhäisemmältä ajalta. Algeriasta Saharan Ahaggariin ulottuvalla alueella on myös lukuisia kalliopiirroksia, jotka kuvaavat osin toisiinsa liittyviä tapahtumia. Yleensä ne esittävät eri eläimiä, joista jotkin, kuten suurisarvinen Syncerus antiquus -nautaeläin, ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Piirrokset ovat ilmeisesti peräisin neoliittisen ajan alusta. Kalliopiirroksia ja -maalauksia on löydetty myös Etelä-Afrikasta, missä niitä pidetään khoisanien esivanhempien tekeminä, sekä Itä-Afrikasta ja Niilin laaksosta Assuanin luota.

Afrikan pisimmälle kehittyneitä muinaiskulttuureja muinaisen Egyptin ulkopuolella edustavat Suur-Zimbabwen rauniot Zimbabwessa. Siellä graniitista rakennettujen kehämuurien sisäpuolella on pyöreitä rakennuksien perustuksia ja raskastekoisia, kartionmuotoisia kiviasuntoja, jotka kaikki sijaitsevat helposti puolustettavalla graniittikukkulalla. Raunioita on väitetty jopa foinikialaisten rakentamiksi tai ne on liitetty myytteihin kuningas Salomon kultakaivoksista, mutta nykyisin on vallalla käsitys, jonka mukaan sekä asumukset että linnoitukset ovat 900–1400-luvun paikallisten päälliköiden työtä.

Afrikan muinaiskulttuureita edustavat myös 1500- ja 1600-luvuilla Beninin kuningaskunnassa valetut pronssiesineet sekä norsunluu- ja puuveistokset, joista lukuisia englantilaiset saivat haltuunsa valloittaessaan kuningaskunnan vuonna 1897.

Lähteet

• Uusi tietosanakirja A-Arb, s. 165-166.