İsmet İnönü

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustafa İsmet İnönü
Portrait of Ismet Inonu.jpg
Turkin 2. presidentti
11. marraskuuta 193822. toukokuuta 1950
Edeltäjä Mustafa Kemal Atatürk
Seuraaja Celal Bayar
Tiedot
Syntynyt 24. syyskuuta 1884
Izmir
Kuollut 25. joulukuuta 1973 (89 vuotta)
Ankara
Puolue Tasavaltalainen kansanpuolue
Puoliso Mevhibe İnönü
Ammatti sotilas
Uskonto islam
Arvonimet eversti, kenraali
Allekirjoitus İsmet İnönü Signature.svg

Mustafa İsmet İnönü (24. syyskuuta 188425. joulukuuta 1973) oli turkkilainen kenraali, valtiomies ja maan toinen presidentti 19381950. Hän oli myös pääministeri 19231924, 19251937 ja 19611965.[1]

İnönü syntyi Izmirissa kurdilaiseen perheeseen. Suku on alun perin Malatyasta, Itä-Turkista. Hänen isänsä oli Osmanien valtakunnan virkamies ja äitinsä Turkin–Venäjän sodan pakolaisia Bulgariasta. Isän ammatin vuoksi perhe muutti usein kaupungista toiseen. İsmet İnönü suoritti opintonsa Sivasissa. Hän valmistui sotilasakatemiasta 1903. Osmanien armeijassa hän kukisti kapinoita Rumeliassa ja Jemenissä. Balkanin sodan aikana hän palveli Bulgarian vastaisella rintamalla. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli Itä-Syyriassa ja myöhemmin länsirintaman komentajana. Hän työskenteli myös Mustafa Kemal Paššan kanssa Kaukasian rintamalla.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän liittyi turkkilaisnationalistiseen liitteeseen Anatoliassa ja tuli nimitetyksi Länsi-Turkin armeijan komentajaksi, minkä aseman hän piti koko Turkin itsenäisyyssodan ajan. Hänet ylennettiin prikaatikenraaliksi heti "İnönün taisteluiden" jälkeen, kun hän voitti Kreikan armeijan Länsi-Anatoliassa. Itsenäisyyssodan aikana hän oli myös Suuren kansalliskokouksen jäsen.

Hänet nimitettiin pääneuvottelijaksi Turkin delegaation Lausanneen, jossa hän puolusti voimakkaasti Turkin vaatimuksia, mikä sai neuvottelut kestämään odotettua kauemmin.

İnönü oli Turkin pääministerinä useita kertoja ja joutui hoitamaan kriisejä, kuten šeikki Siadin kapinan ja Kemal Atatürkin murhayrityksen Izmirissä. Vuoden 1929 talouskriisin myötä hän otti käyttöön taloussuunnitelman, joka sai vaikutteita Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmasta.

Kemal Atatürk ja İsmet İnönü vuonna 1922 ennen Dumlupınarin taistelua

Atatürkin kuoleman jälkeen Inönü oli varteenotettavin ehdokas hänen seuraajakseen, ja kansalliskokous valitsi hänet presidentiksi. Toinen maailmansota alkoi hänen ensimmäisenä presidenttivuotenaan ja sekä akselivallat että liittoutuneet painostivat Turkkia liittymään puolelleen. Saksa lähetti Ankaraan Franz von Papenin ja Winston Churchill tapasi İnönün salaa rautatievaunussa lähellä Adanaa 30. tammikuuta 1943. İnönü tapasi myöhemmin Churchillin ja Franklin D. Rooseveltin toisessa Kairon konferenssissa joulukuun alussa 1943.

İnönün hauta

Vuoteen 1941 liittoutuneet uskoivat Turkin puolueettomuuden olevan niille eduksi sen estäessä akselivaltojen pääsyn käsiksi Lähi-idän öljyvaroihin. Akselivaltojen voitot vuoden 1942 lopulla saivat Rooseveltin ja Churchillin harkitsemaan asiaa uudelleen ja Churchill vaati Turkkia avaamaan uuden rintaman Balkanille, vaikka Roosevelt näki tämän riskit. İnönü puolestaan pyrki pitämään Turkin sodan ulkopuolella mahdollisimman pitkään ja vaati Yhdysvalloilta ja Britannialta takuita Neuvostoliittoa vastaan sodan jälkeen, jos se päättäisi ottaa haltuunsa Mustallemerelle johtavat salmet. Neuvostoliiton pelko sai Turkin lopulta luopumaan liittoumattomuudesta ja liittymään NATO:on 1952. İnönü onnistui pysymään sodan ulkopuolella ja julisti sodan Saksalle ja Japanille vasta helmikuussa 1945.

Vuonna 1950 İnönün tasavaltalainen kansanpuolue (Cumhuriyet Halk Partisi) hävisi vaalit, ja pääministeriksi tuli Adnan Menderes.

İnönü oli kymmenen vuotta oppositiojohtajana, kunnes palasi pääministeriksi vuoden 1960 vallankaappauksen jälkeen.

İnönü kuoli vuonna 1973. Hänet on haudattu Atatürkin mausoleumin viereen Ankaraan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. İsmet İnönü Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.10.2013.
Presidentin tunnus Turkin presidentit
Kemal Atatürk | İsmet İnönü | Celal Bayar | Cemal Gürsel | Cevdet Sunay | Fahri Korutürk | Kenan Evren | Turgut Özal | Süleyman Demirel | Ahmet Necdet Sezer | Abdullah Gül