Turkin itsenäisyyssota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turkin itsenäisyyssota
Anatolian ja Traakian jako Sèvres'n sopimuksen mukaan. Keltaisella Turkille jääneet osat, sinisellä Kreikan ja turkoosilla Armenian saamat osat. Vihreäraitainen alue Italian, violettiraitainen Ranskan ja punaraitainen Britannian valvonnassa. Oranssiraitaisen alueen piti olla kansainvälisessä valvonnassa.
Anatolian ja Traakian jako Sèvres'n sopimuksen mukaan. Keltaisella Turkille jääneet osat, sinisellä Kreikan ja turkoosilla Armenian saamat osat. Vihreäraitainen alue Italian, violettiraitainen Ranskan ja punaraitainen Britannian valvonnassa. Oranssiraitaisen alueen piti olla kansainvälisessä valvonnassa.
Päivämäärä:

1919–1923

Paikka:

Vähä-Aasia ja Traakia

Lopputulos:

Turkin voitto

Aluemuutokset:

Vähä-Aasia ja Itä-Traakia siirtyivät takaisin Turkille

Vaikutukset:

Turkin tasavallan syntyminen, Lausannen sopimus, Kreikan ja Turkin väestönvaihto

Osapuolet

Turkin lippu Turkki

Flag of Greece (1822-1978).svg Kreikka
Ranskan lippu Ranska
Armenian lippu Armenia

Turkin itsenäisyyssota käytiin vuosina 1919–1923 ensimmäisen maailmansodan jälkinäytöksenä. Se johti nykyisen Turkin tasavallan syntymiseen.

Nykyisen Turkin edeltäjä, Osmanien valtakunta taisteli Saksan rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa. Lokakuussa 1918 turkkilaiset antautuivat ympärysvalloille, Mehmed Talat ja puolueen ministeriö erosivat ja aselepo allekirjoitettiin brittiläisen taistelulaivan kannella Aigeianmerellä.

Turkkilaisten kansallistunne nousi Kreikan miehitettyä Smyrnan (nyk. İzmir) toukokuussa 1919. Kaupunki ympäristöineen oli määrätty Kreikalle Sèvresin rauhansopimuksessa, jonka sulttaani oli hyväksynyt ympärysvaltojen painostuksesta, mutta jota parlamentti ei ikinä ratifioinut. Sodan lopuksi osmanien hallitus oli täysin romahtanut, ja rauhansopimuksella suurin osa maata jaettiin voittajavaltojen kesken.

Maailmansodassa kunnostautunut Mustafa Kemal lähetettiin Itä-Anatoliaan kukistamaan kapinaa. Kemal käytti tilaisuutta hyväkseen ja perusti kansallisen liikkeen, joka valitsi keskuksekseen Ankaran.[1] Huhtikuussa 1920 Ankaran väliaikaishallitus tarjosi Kemalille kansalliskokouksen presidentin paikkaa. Uusi parlamentti ilmoitti hylkäävänsä vanhan hallituksen ja Sèvresin sopimuksen.

Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esim. Aydıniin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikan valloittamia alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin Ismet Inönü) löivät kuitenkin kreikkalaiset Sakaryan ja Dumlupınarin taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922. Italia, jolle osa Anatoliasta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä Ranskalla ja Britannialla ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan.

9. syyskuuta 1922 Kemalin joukot valloittivat İzmirin, jossa armeija aloitti armenialaisten systemaattisen vainoamisen. 13. syyskuuta 1922 Turkin armeija sytytti İzmirin armenialaiskaupunginosan palamaan. Suotuisten tuulten ja bensiinillä kasteltujen katujen vuoksi tuli levisi myös kreikkalaisten asuttamaan kaupungin keskustaan. Arviolta 30 000 ihmistä sai surmansa. Satoja tuhansia jäi kodittomaksi ja lähti pakolaiseksi Kreikkaan.

Kemalin voitto itsenäisyyssodassa pelasti Turkin itsenäisyyden, ja Sèvresin sopimus korvattiin Lausannen sopimuksella, jossa Turkki sai takaisin koko Anatolian ja Itä-Traakian kreikkalaisilta. Sen sijaan Turkille ennen ensimmäistä maailmansotaa kuluneet Syyria, Irak ja Palestiina jäivät Ison-Britannian ja Ranskan hallintaan Kansainliiton mandaattialueina. Turkin tasavalta perustettiin 29. lokakuuta 1923, ja Kemalista tuli sen ensimmäinen presidentti.[2] Sodan jälkeen Vähän-Aasian länsirannikolla asunut kreikkalaisväestö joutui lähes kokonaisuudessaan poistumaan maasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]