Adnan Menderes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Adnan Menderes (189917. syyskuuta 1961) oli turkkilainen poliitikko ja Turkin pääministerinä 1950–1960. Menders tuomittiin oikeudenkäynnissä kuolemaan ja hirtettiin.

Aikaisemmat vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menderes oli syntynyt Aydinissa vuonna 1899 varakkaan maanomistajan poikana jolla oli krimin tataaritausta. Menderes käytyään kansakoulun, hän jatkoi opiskeluja Izmirin amerikkalaisessa opistossa. Hän valmistui Ankaran yliopistosta suoritettuaan oikeustutkinnon. Menderes muodosti lyhytaikaisen "Sorbest Firk" (vapaa puolue) Aydinissa. Tämän puolueen tultua kielletyksi, Menderes liittyi Tasavaltaiseen Kansan puolueeseen ja valittiin Aydinin edustajaksi 1931. Hän oli erotettuna puolueesta kahden muun puolueen oppositiojäsenen kanssa. Menderes muodosti ensimmäisen laillisen oppositiopuolueen demokraattisen puolueen 7. tammikuuta 1946 Celal Bayarin ja muiden kanssa.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokraattipuolue DP tuli valtaan 14. toukokuuta 1950 vaalien jälkeen, Bayarista tuli presidentti ja Menderesista pääministeri. Vuonna 1955 hän myös alkoi toimia ulkoministerinä. Turkki liittyi Natoon vuonna 1952. Kymmenen vuotta kestäneen pääministerikauden aikana Turkin sisä- ja ulkopolitiikassa tapahtui suuria muutoksia. Teollistuminen ja kaupungistuminen alkoi Turkissa. Maatalous koneellistui, liikenne, energia, terveydenhoito, vakuutus- ja pankkitoiminta järjestäytyivät. Menderes oli järjestämässä Istanbulin pogromia 100 000 hengen vahvuista kreikkalaista vähemmistöä vastaan 6–7. syyskuuta 1955. Menderes selviytyi lento-onnettomuudesta 1959. Menderes suhtautui suvaitsevasti perinteiseen elämäntyyliin. Hän hoiti suhteita islamilaisiin maihin aktiivisemmin kuin edeltäjänsä. Tekniikan ja elintarvikkeiden tuonti lisääntyi ja taloudellinen riippuvuus lännestä tuli tärkeämmäksi. Suuret taloudelliset hankkeet vaativat paljon pääomaa ja hinnat nousivat inflaation nopeutuessa ja teollisuuden tuottavuus laski. Oppositio tuli voimakkaammaksi ja Menderes joutui turvautumaan tiukkaan lehdistönsensuuriin ja toimittajien vangitsemisiin. Opiskelijat aloittivat mielenosoitukset huhtikuussa 1960, Menderes turvautui sotilaiden ja väkivallan käyttöön mielenosoitusten rauhoittamiseksi. Menderes julisti Turkkiin poikkeustilan, tämän jälkeen tapahtui sotilasvallankaappaus 27. toukokuuta 1960. Menderesiä syytettiin perustuslain rikkomisesta, hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä 17. syyskuuta vuonna 1961 İmralıin saarella.