Ero sivun ”Kognitiivinen kielitiede” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Luotu kääntämällä sivu ”Cognitive linguistics”
(ei mitään eroa)

Versio 12. tammikuuta 2021 kello 18.34

Kognitiivinen kielitiede on kielentutkimuksen tieteidenvälinen suuntaus, joka yhdistelee kognitiivista psykologiaa, neuropsykologiaa ja yleistä kielitiedettä.[1] Kognitiivisen kielitieteen malleja pidetään psykologisesti todellisina, ja sen tarkoituksena on kasvattaa mieleen liittyvää tietoa. Kognitiivista kielitiedettä pidetään keinona tutkia mielen rakenteita.

Käsitteen "kognitiivinen kielitiede" ympärillä on tieteellisiä ja terminologisia kiistoja, eikä ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä termillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.[2][3]

Tausta

Nykyisen kognitiivisen kielitieteen alku on Noam Chomskyn vuonna 1959 julkaiseman BF Skinnerin Verbal Behavior-kirjan kritiikissä. Chomsky arvosteli perin pohjin behavioristista psykologiaa ja on sittemmin vaikuttanut behaviorismin kaikkia muotoja vastaan. Tämä auttoi 1960-luvulla psykologian valtavirran siirtymistä Yhdysvalloissa empirismistä takaisin mentalismiin kognitiivisen psykologian ja kognitiivisen tieteen uusien käsitteiden siivittämänä.[4]

Chomsky piti kielitiedettä kognitiivisen tieteen osa-alueena mutta kutsui malliaan transformationaaliseksi tai generatiiviseksi kieliopiksi. Chomskya vastaan kielitieteellisessä taistelussa asettunut George Lakoff[5] liittyi 1980-luvulla yhteen Ronald Langackerin ja muiden neo-darwinistisen kielitieteen kannattajien kanssa. Heidän kerrotaan valinneen nimen "kognitiivinen kielitiede" uudelle viitekehykselleen heikentääkseen generatiivisen kieliopin mainetta kognitiivisena tieteenä.[6]

Näiden kehitysten seurauksena on nykyisin kolme keskenään kilpailevaa lähestymistapaa, joista kukin pitää itseään kognitiivisen kielitieteen oikeana edustajana. Yksi on Lakoffin ja Langackerin suuntaus, jonka nimi kirjoitetaan useimmiten isoin alkukirjaimin (Kognitiivinen Kielitiede). Toinen on generatiivinen kielioppi, ja kolmatta lähestymistapaa kannattavat tutkijat, joiden näkökulma jää edellisten katveeseen. Heidän mukaansa kognitiivista kielitiedettä ei saisi pitää yksittäisen viitekehyksen nimenä vaan kokonaisena tiedealana, joka ei lähde liikkeelle teoreettiselta tasolta vaan psykologian tutkimustulosten pohjalta.[3]

Suuntauksia

Generatiivinen kielitiede

Generatiivisella kieliopilla on omanlaisensa otaksuma aivoissa tapahtuvasta kielen prosessoinnista. Sen kerrotaan olevan kognitiivista ja neurotieteellistä kielentutkimusta.[7] Generatiivinen kielioppi edustaa laskennallis-representatiivista mieliteoriaa, ja se tutkii käyttäytymisvaistoja sekä kognitiivis-kielellisten algoritmien biologista luonnetta.[8]

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kielitieteilijän tekemän lauseenjäsennyksen katsotaan olevan suora tie kognitiivisten rakenteiden tarkasteluun. Väitetään, että lauseopin rakenteiden ilmaantuminen ihmismieleen on satunnaisen geenimutaation tulosta. Kieli ei siis ole alkujaan syntynyt viestintävälineeksi.[9][10]

Tunnettuna esimerkkinä amerikkalainen kielitieteilijä Noam Chomsky on väittänyt, että virkerakenteet kuten "Onko mies, joka on nälkäinen, tilaamassa päivällistä" ovat niin harvinaisia, etteivät lapset opi niitä ympäristöstään. Koska lapset kuitenkin kykenevät tuottamaan niitä, Chomskyn johtopäätöksenä on, ettei kyseistä rakennetta voi oppia vaan se saadaan suoraan aivoissa sijaitsevasta kielielimestä. Generatiiviset kieliopin harjoittajat ovatkin ottaneet tehtäväkseen selvittää, mitä muita sen kaltaisia rakenteita ihmisillä on voidakseen muodostaa kokonaiskuvan otaksumastaan synnynnäisestä kielitaidosta. Menetelmänä käytetään itsetarkastelua eli kielitieteilijä paljastaa synnynnäisiä rakenteita tutkiskelemalla omaa äidinkielen käsitystään.[11][12]

Generatiivinen kielioppi edustää mielen modulaarista näkemystä, jossa kieltä pidetään autonomisena mielimoduulina. Kieli erotetaan matemaattisesta logiikasta niin pitkälti, ettei päättelyllä katsota voivan olla merkitystä kielen omaksuntaan.[13] Tämä generatiivinen mielenkuva on vaikuttanut syvällisesti kognitiiviseen psykologiaan ja tietojenkäsittelytieteeseen.[14]

Kognitiivinen Kielitiede (kielitieteen suuntaus)

Toinen kognitiivisen kielitieteen lähestymistapa on nimeltään Kognitiivinen Kielitiede, isoilla alkukirjaimilla, mutta se kirjoitetaan myös usein kokonaan pienillä kirjaimilla.[15] Tämä suuntaus sai alkunsa 1980-luvun alkupuolella, kun George Lakoffin metaforateoria yhdistettiin Ronald Langackerin kognitiiviseen kielioppiin. Tätä seurasi useiden ajattelijoiden kehittelemä rakennelmakielioppi. Kognitiivisen Kielitieteen liitto sisältää kaksi erilaista kieli- ja kulttuurievoluution lähestymistapaa: käsitteellisen metaforan sekä rakennelman eli konstruktion.

Kognitiivinen kielitiede määrittelee itsensä vastakohtana generatiiviselle kieliopille perustellen, että kielen toiminta aivoissa on kokonaan yleisten prosessointiperiaatteiden varassa.[16] Lakoffin ja Langackerin ideoita sovelletaan monilla tieteenaloilla. Kielitieteen ja käännösteorian lisäksi kognitiivinen kielitiede vaikuttaa kirjallisuustieteessä,[17] pedagogiikassa,[18] sosiologiassa,[19] musiikkitieteessä, [20] tekoälytutkimuksessa[21] ja teologiassa.[22]

A. Käsitteellinen vertausteoria

Amerikkalaisen kielitieteilijän George Lakoffin mukaan vertaukset eli metaforat eivät ole pelkkiä kielikuvia vaan ajattelutiloja. Lakoff kertoo, että abstraktin päättelyn periaatteet ovat saattaneet kehittyä visuaalisesta ajattelusta ja eläimillä olevista paikkasuhteiden hahmottamismekanismeista.[23] Käsitteellistämisen katsotaan perustuvan näön ja liikkeen fyysiseen kokemukseen, joka ruumiillistuu tiedoksi. Tästä esimerkkinä tunteiden vertauskuva perustuu alaspäin suuntaavaan liikkeeseen, kun taas järjen vertauskuva perustuu ylöspäin suuntaavaan liikkeeseen, esimerkiksi: "Keskustelu vajosi tunnetasolle, mutta nostin sen takaisin järkitasolle."[24] Väitetään, ettei kieli ole erillinen kyky vaan perustuu muihin kognitiivisiin kykyihin, joihin lukeutuvat havaitseminen, huomiokyky, motoriset taidot sekä visuaalinen ja spatiaalinen käsittely.[16] Samaa sanotaan muista kognitiivisista ilmiöistä kuten ajan tajusta:

"Visuaalisissa järjestelmissämme on liiketunnistimia ja esineiden/sijaintien tunnistimia. Ajan tunnistimia meillä ei ole (mitä se sitten mahtaisikaan tarkoittaa). Siksi on biologisessa mielessä järkevää, että aika käsitetään asioiden ja liikkeen muodossa. " – George Lakoff

Kognitiivisessa kielitieteessä järkiperäisen ajattelun katsotaan olevan pääosin automaattista ja tiedostamatonta.[25] Neurolingvistisen ohjelmoinnin tavoin kieltä lähestytään aistien kautta.[26][27][28] Kognitiiviset kielitieteilijät tutkivat tiedon ruumiillistumista etsimällä teksteistä lausekkeita, jotka liittyvät aistiskeemoihin. [29] Esimerkiksi ilmauksessa "Kello on viisitoista yli yksitoista" sana yli edustaa kognitiivista aistiskeemaa, joka ilmenee kielessä visuaalisena tai sensomotorisena ylikulun vertauksena.

Kognitiivinen ja konstruktiokielioppi

Rakennelmat eli konstruktiot ovat sovinnaisia muoto–merkitys-pareja, joita voidaan kielievoluution yksikköinä verrata meemeihin.[30][31][32] Niitä pidetään monikerrostumaisina. Esimerkiksi idiomit ovat ylemmän tason rakenteita, jotka sisältävät välitason rakenteinaan sanoja, ja nämä puolestaan voivat sisältää morfeemeja alimman tason rakenteina. Koko ihmiskunnalla on sama ruumiintyyppi, mikä suo yhteisen perustan ruumiillistuneille ilmauksille. Sen lisäksi kielelliset rakennelmat tarjoavat yhteisen perustan ilmauksille kunkin puheyhteisön sisällä.[33] Biologisten eliöiden tavoin rakennelmilla on omat elinkaarensa, joita konstruktiokielitieteilijät tutkivat.

Kognitiivisen ja konstruktionistisen näkemyksen mukaan kielioppia ei sanan perinteisessä merkityksessä ole olemassakaan. Se, mitä yleisesti ajatellaan kielioppina, on joukko erityyppisiä rakennelmia: monisäikeinen adaptiivinen järjestelmä;[34] tai rakennelmien populaatio.[35] Rakennelmia tutkitaan kaikilla kielitutkimuksen aloilla kielipedagogiikasta korpuslingvistiikkaan.

Eheyttävä kognitiivinen kielitiede

Kognitiivisen kielitieteen kenttään sisältyy vielä kolmas lähestymistapa, joka ei varsinaisesti edusta modulaarista (generatiivinen kielioppi) eikä modulaarisuuden vastaista (Kognitiivinen Kielitiede) katsantotapaa. Eheyttävän näkemyksen kannattajat perustelevat, että aivotutkimuksen mukaan kielenkäsittely on erikoistunutta, vaikka kysessä ei olekaan autonominen moduuli. Kieltä pidetään yhtenä ihmisen kognitiivisista kyvyistä yhdessä havainnon, huomion, muistin, motoristen taitojen sekä visuaalisen ja spatiaalisen prosessoinnin kanssa sen sijaan, että se sisältyisi niihin. Painopiste on kognitiivisessa semantiikassa, joka tutkii merkityksen kontekstuaalis-käsitteellistä luonnetta.[36]

Tieteellistä kiistelyä

Kognitiivisen kielitieteen tarkka merkitys, nimen haltijuus ja tutkimusalan tieteellinen asema on kyseenalaistettu. Väitetään, että suuri osa niin kutsutusta kognitiivisesta kielitieteestä ei oikein vastaa nimeään.[6]


"Minusta [kognitiivinen kielitiede] on sellaista kielitiedettä, joka hyödyntää kognitiivisen psykologian, neurobiologian ja vastaavien alojen tuloksia tutkiakseen, miten ihmisen aivot tuottavat ja tulkitsevat kieltä. Toisin sanoen kognitiivinen kielitiede on kognitiivista tiedettä, kun taas Kognitiivinen Kielitiede ei sitä ole. Suurin osa generatiivisesta kielitieteestä ei niinikään ole mielestäni oikeasti kognitiivista."

– Bert Peeters

On väitetty, että yllämainitut viitekehykset, jotka väittävät tutkivansa kognitiota, ovat pseudotieteitä, koska niiden mieltä ja aivoja koskevat näkemykset ovat perin pohjin nykyisen neurotieteen vastaisia, ja että ne perustuvat tieteellisesti perättömiin guruoppeihin. Näiden viitekehysten jäsenten kerrotaan myös omineen muiden tutkijoiden tuloksia väittäen niitä omaksi työkseen.[3] Vaikka kritiikin on myönnetty olevan osittain perusteltua, siihen on vastattu huomauttamalla, että jotkin kognitiivisen kielitieteen tutkimukset ovat kuitenkin tuottanut hyödyllistä tietoa. [37]

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ Robinson: Handbook of Cognitive Linguistics and Second Language Acquisition, s. 3–8. Routledge, 2008. ISBN 978-0-805-85352-0.
  2. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1080/00437956.1998.11673884.
  3. ↑ a b c Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1016/j.langsci.2012.04.007.
  4. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1002/(SICI)1520-6696(199924)35:1<1::AID-JHBS1>3.0.CO;2-4. https://www.researchgate.net/publication/229735544 [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  5. ↑ Harris: The Linguistics Wars. Oxford: OUP, 1995. ISBN 978-0-19-983906-3.
  6. ↑ a b Peeters: ”Does cognitive linguistics live up to its name?”, Language and Ideology, Vol.1: Theoretical Cognitive Approaches, s. 83–106. John Benjamins, 2001. ISBN 978-90-272-9954-3.
  7. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1515/tlir.2005.22.2-4.429.
  8. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. http://cogsci.snu.ac.kr/jcs/issue/vol6/no1/JCS_Vol_06_+No_1++++p.+45+-+54+++++Generative+Grammar+and+Modern+Cognitive+Science.pdf [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  9. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. PubMed:24847300. doi:10.3389/fpsyg.2014.00401.
  10. ↑ Berwick: Why Only Us: Language and Evolution. MIT Press, 2015. ISBN 978-0-262-03424-1.
  11. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1515/tlir.19.1-2.9. http://www.ucd.ie/artspgs/research/pullum.pdf [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  12. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. ISSN 1069-7977. https://web.mit.edu/cocosci/Papers/PerforsTenenbaumRegier06.pdf [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  13. ↑ Smith: Chomsky: Ideas and Ideals.. Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-47517-1.
  14. ↑ Sudkamp: Languages and machines: an Introduction to the Theory of Computer Science, s. 569. Addison-Wesley Longman, 1997. ISBN 978-0-201-82136-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.6.2020).
  15. ↑ Croft: Cognitive Linguistics. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0-511-80386-4.
  16. ↑ a b Croft: Cognitive Linguistics. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0-511-80386-4.
  17. ↑ Harrison: ”Introduction”, Cognitive Grammar in Literature, s. 1–16. John Benjamins, 2014. ISBN 978-90-272-7056-6.
  18. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1088/1742-6596/1286/1/012059.
  19. ↑ Cerulo: ”Embodied cognition: sociologgy's role in bridging mind, brain, and body”, The Oxford Handbook of Cognitive Sociology, s. 81–100. Oxford University Press, 2019. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.5.2020). doi:10.1093/oxfordhb/9780190273385.013.5.
  20. ↑ Spitzer: Metaphor and Musical Thought. University of Chicago Press Press, 2004. ISBN 0-226-769720.
  21. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. https://www.aclweb.org/anthology/Y09-1039.pdf [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  22. ↑ Feyaerts: ”Religious metaphors at the crossroads between apophatical theology and Cognitive Linguistics: an interdisciplinary study”, Religion, Language, and the Human Mind. Oxford University Press Press, 2018. ISBN 978-0-19-063664-7.
  23. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1515/cogl.1990.1.1.39.
  24. ↑ Lakoff: Metaphors We Live By. University of Chicago Press, 1980. ISBN 978-0-226-46801-3.
  25. ↑ Lakoff: Philosophy in the flesh : the embodied mind and its challenge to Western thought. Basic Books, 1999. ISBN 0-465-05673-3.
  26. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.18848/1833-1882/CGP/v05i07/51812.
  27. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. https://www.researchgate.net/publication/272507067 [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  28. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1515/cogl.1995.6.4.347.
  29. ↑ Luodonpää-Manni: ”Introduction”, Empirical Approaches to Cognitive Linguistics: Aalyzing Real-Life Data. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-4438-7325-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2020).
  30. ↑ Kirby: ”Transitions: the evolution of linguistic replicators”, The Language Phenomenon, s. 121–138. Springer, 2013. ISBN 978-3-642-36085-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.3.2020). doi:10.1007/978-3-642-36086-2_6.
  31. ↑ Zehentner: Competition in Language Change: the Rise of the English Dative Alternation. De Gruyter Mouton, 2019. ISBN 978-3-11-063385-6.
  32. ↑ MacWhinney: ”Introduction – language emergence”, Handbook of Language Emergence, s. 1–31. Wiley, 2015. ISBN 978-1-118-34613-6.
  33. ↑ Clark: ”Common ground”, Handbook of Language Emergence, s. 1–31. Wiley, 2015. ISBN 978-1-118-34613-6.
  34. ↑ Ellis: ”The emergence of language as a Complex Adaptive System”, Routledge Handbook of Applied Linguistics, s. 666–679. {{{Julkaisija}}}, 2011. ISBN 978-0-203-83565-4.
  35. ↑ Arbib: ”Holophrasis and the protolanguage spectrum”, The Emergence of Protolanguage, s. 666–679. {{{Julkaisija}}}, 2008. ISBN 978-90-272-8782-3.
  36. ↑ Schwarz-Friesel: Einführung in die Kognitive Linguistik. Dritte, aktualisierte und erweiterte Auflage. Francke, 2008. ISBN 978-3-8252-1636-8.
  37. ↑ Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. doi:10.1016/j.langsci.2013.03.001.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kognitiivinen_kielitiede&oldid=19488615”