B. F. Skinner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
B. F. Skinner
B. F. Skinner noin vuonna 1950.
B. F. Skinner noin vuonna 1950.
Henkilötiedot
Syntynyt20. maaliskuuta 1904 Susquehanna County[1][2]
Kuollut18. elokuuta 1990 Cambridge (Massachusetts) (86 vuotta)[1][2]
Kansalaisuus Yhdysvallat[1]
Ammatti psykologi, käyttäytymistieteen tutkija, professori, filosofi, kirjailija
Koulutus ja ura
Tutkinnot Hamilton College (BA 1926), Harvardin yliopisto (MA 1930; PhD 1931)[1]
Väitöstyön ohjaaja William John Crozier
Instituutti Harvardin yliopisto, Indianan yliopisto, Minnesotan yliopisto
Tutkimusalue Psykologia ja behavioral analytics (käännä suomeksi)
Tunnetut työt Skinnerin laatikko, välineellisen ehdollistumisen teoria
Palkinnot runsaasti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Burrhus Frederic Skinner (20. maaliskuuta 1904 Susquehanna, Pennsylvania18. elokuuta 1990 Cambridge, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen psykologi, professori, kirjailija ja keksijä.[1][3][4][5] Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) vuonna 2002 tekemän arvion mukaan professori Skinner oli tunnetuin yhdysvaltalaiseen psykologiaan vaikuttaneista henkilöistä (1. sijalla sadasta listatusta vaikuttajasta).[6]

Opinnot ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinner opiskeli ensin englannin kieltä ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon yksityisessä Hamilton Collegessa (BA 1926). Hän jatkoi jonkin ajan kuluttua Harvardin yliopistoon, josta valmistui psykologia pääaineenaan nopeassa vauhdissa ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi (MA 1930; PhD 1931).[1]

Vaikutukset psykologiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnerin mukaan ihmisen vapaa tahto on illuusiota. Hän uskoi, että ihmisen toiminta on riippuvaista aiempien toimintojen seurauksista. Jos seuraukset ovat olleet huonot, on todennäköistä, ettei toimintaa toisteta, kun taas jos seuraukset ovat olleet positiiviset, todennäköisyys toiminnan toistumisesta vahvistuu. [7] Skinner kutsui tätä vahvistamisen periaatteeksi.  [8]

Skinner loi niin sanotun välineellisen ehdollistumisen teorian eläinkokeiden pohjalta. Tutkimuksissaan Skinner pyrki muokkaamaan koe-eläinten jo olemassa olevia käyttäytymismuotoja ehdollistamisen avulla.[4] Keskeisellä sijalla Skinnerin operantin ehdollistumisen teoriassa on vasteen vahvistaminen myönteisesti (palkitseminen) ja kielteisesti (rankaiseminen). Hänen mukaansa ihmisen toivottuja käyttäytymismuotoja tuli palkita ja ei-toivotuista käyttäytymismuodoista tuli seurata rangaistus. Vahvistamisen välittömyyden periaatteen mukaan palautteen käyttäytymisestä tuli seurata välittömästi.

Häneen merkittävästi vaikuttaneita tieteilijöitä olivat ainakin Ivan Pavlov, Bertrand Russell, John B. Watson ja Edward Thorndike.[1][2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skinnerin kirjoittamia teoksia olivat muun muassa:[1]

  • The Behavior of Organisms (1938, tietokirja). New York: Appleton-Century-Crofts.
  • Walden Two (1948, fiktio)
  • Science and Human Behavior (1953, tietokirja). New York: MacMillan.
  • Verbal Behavior (1957, tietokirja)
  • Beyond Freedom and Dignity (1971, tietokirja), Mikä ihmistä ohjaa. (Beyond freedom and dignity, 1971) Taskutieto 119. Suomentanut Aarne Valpola. Porvoo Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06239-1.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h B. F. Skinner AKA Burrhus Fredric Skinner nndb.com. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  2. a b c B.F. Skinner. American psychologist (rajoitettu lukuoikeus) Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  3. Dava Sobel: B. F. Skinner, the Champion Of Behaviorism, Is Dead at 86 The New York Times, nytimes.com. 20.8.1990. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  4. a b Skinner, Burrhus Frederick (1904 - 1990) The SAGE Encyclopedia of Theory in Counseling and Psychotherapy. credoreference.com. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  5. Laurence D. Smith: Skinner, B. F. American National Biography Online Feb. 2000. anb.org. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  6. S. J. Haggbloom et al.: The 100 Most Eminent Psychologists of the 20th Century (DOI: 10.1037//1089-2680.6.2.139 Tutkimus painottaa vahvasti amerikkalaisia psykologeja, ei aidosti pyri maailmanlaajuiseen näkemykseen. Artikkeli pdf-muodossa (Venäjän tiedeakatemian Psykologian instituutin sivusto)) Review of General Psychology, 2002, Vol. 6, No. 2, 139–152,. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  7. Schacter, D. & Gilbert, D. 2011. Psychology. New York. 2011. Viitattu 26.2.2020
  8. Schacter, D. 2011. Psychology Second Education. United States of America: Worth Publishers

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]