Syöttötariffi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syöttötariffi (engl. Feed-in Tariff, FiT) on valtion sähkömarkkinoiden ohjauskeinoksi tarkoitettu takuuhinta sähkölle. Syöttötariffissa sähkön tuottajalle taataan määrätty hinta; jos markkinahinta on tätä takuuhintaa alhaisempi, maksavat sähkön kuluttajat erotuksen.[1][2]

Syöttötariffien suosio on ollut kasvussa etenkin 2000-luvulla.

Yleisimmin syöttötariffit ovat käytössä uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle uusiutuvien energiantuotantomuotojen kilpailukyvyn ja käyttöönoton edistämiseksi, mutta tariffeja sovelletaan myös muihin sähköntuotantotapoihin. Vuonna 2007 syöttötariffeja käytettiin 17 EU-maassa. Euroopan tuulivoimasta 90 % oli vuonna 2005 niissä maissa, joissa oli syöttötariffi käytössä (12 maassa 40 GW).[3]

Valtiolle syöttötariffi on kustannusneutraali, sillä sen kulut kerätään kaikilta sähkön käyttäjiltä sähkölaskussa. Syöttötariffit vaihtelevat muun muassa käyttöiän, inflaation, sijainnin ja huipputuntien mukaan. Syöttötariffi sisältää ostovelvoitteen verkonpitäjälle ja se sovitaan tietyksi ajanjaksoksi, esimerkiksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Syöttötariffi voi olla kiinteä hinta tai prosenttiosuus hinnasta. Kiinteä syöttötariffi takaa sähköntuottajalle kiinteän sähkönhinnan sovituksi ajaksi. Bonussyöttötariffi tarjoaa sovitun lisäpalkkion markkinahinnan lisäksi.

Syöttötariffilla pyritään edistämään uuden tekniikan tuotantoa ja kehitystä. Päämäärä on, että uusiutuvan energian kustannukset laskevat volyymin kasvaessa kilpailukykyisiksi ilman syöttötariffia.

EU-maista vain Suomen ja Maltan energiapolitiikka perustuu pääosin vero- ja investointikannustimiin. EU:n tariffien harmonisointi on tällä hetkellä yhteistyötä maiden välillä kansallisia tariffeja optimoiden.[4]

Uusiutuvan energian tuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maat, jotka käyttävät tariffeja, johtavat maailman tuulivoima-, aurinkokenno- (PV) ja biokaasumarkkinoita. Saksalaisessa järjestelmässä tuki kattaa kaikki uusiutuvat energiamuodot ja kuka tahansa voi investoida sen lisäämiseen. Esimerkiksi maanviljelijät asensivat Saksassa 300 MW aurinkokennoja 2006.

Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lundin mukaan Saksassa syöttötariffi on nostanut sähkön hintaa 0,1 % ja uusien tutkimusten mukaan sähkönhinta laskee jatkossa. Saksan kokemusten mukaan jo 8 % tuulivoimamäärä laskee sähkölaskua. Tariffien ansiosta Saksassa on satoja uusia energiayrittäjiä.[5] Lund tuskin tarkoittaa ainakaan pienkuluttajan sähkön hintaa, johin on Saksassa tullut noin 6 c/kWh lisähinta syöttötariffin vuoksi, kuten sähkömarkkinoita paremmin tunteva professori Jarmo Partanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta toteaa. [6] Aivan aiheellisesti Helsingin Sanomat otsikoikin seuraavasti: "Uusiutuvien energiamuotojen tuki nosti sähkön hinnan pilviin Saksassa". [7]

Tariffien käyttö lisääntyy ja laajenee. Monet maat, mukaan lukien Saksa, Ranska, Espanja ja Italia, ovat päättäneet, että uusiutuvan energian määrää on lisättävä. Tariffit takaavat kannattavan kehityksen nopeasti, lisäävät kiinnostuneita yrityksiä, lisäävät kilpailua ja tuotekehitystä. Yleensä eri energiamuodoille on eri tariffit.[8] Tavoitteena on lisätä uusiutuvaa energiaa tuella, kunnes ne ovat ilman tukeakin kilpailukykyisiä. Alan pioneerit saavat kilpailuedun tulevaisuuden energiamarkkinoilla. Ison-Britannian tutkimuksen mukaan jo vuonna 2020 ydinvoiman tuotantohinta on 3–4p/kWh, kun merituulivoimalla tuotettu sähkö maksaa 2–3p/kWh.[9]

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden mukaan uusiutuvan energian tuet eivät lainkaan vähennä päästökauppasektorin päästöjä, koska ne eivät vähennä päästöoikeuksien kokonaismäärää vaan tekevät muille halvemmaksi ostaa päästöoikeuksia. Näin on päällekkäisillä tukijärjestelmillä saatu kulutettua aivan tarpeettoman paljon rahaa samaan päästövähennykseen. Päästöjen vähentämistä voidaan edistää mahdollisimman edullisesti toimivalla päästökaupalla: se ohjaa vähentämään päästöt kaikkein edullisimmin keinoin. Jos taas tuen tarkoitus on edistää siirtymistä puhtaampaan teknologiaan, tätä tarkoitusta olisi parempaa ja tehokkaampaa edistää innovaatiotuilla eikä esimerkiksi tukemalla (tuuli)sähköntuotantoa. [10]

Uusiutuva energia EU:ssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Suomi, Malta ja Slovenia olivat EU-maista ainoita, jotka käyttävät ainoastaan verokannustimia uusiutuvan energian edistämiseen.[11] Käytettyjen edistystoimien tehokkuus arvioidaan saavutetuista tuloksista. Suomen kansallisessa uusiutuvan energian toimintasuunnitelmassa (vuodelta 2010), että tuulivoiman osalta tavoitteena on 6 TWh:n tuotanto vuonna 2020. Asennetun kapasiteetin osalta tämä merkitsee noin 2 500 MW:n tuotantoa, josta on asennettu 11,5 % (288 MW, 2012).[12] [13] Aurinkolämmityksen pinta-alan tavoite on n. 163 000 m² (1995–2010), josta on asennettu 11 vuodessa 10 %: (16 493 m², 2006).

Euroopan unionin tavoite on lisätä uusiutuvan energian osuus 21 % sähköstä (2010) [14] ja 20 % energiasta (2020).[15]

2005 EU tuotti 437 TWh sähköä uusiutuvalla energialla. Vesivoiman määrä on säilynyt vakiona. Tuulivoimaa on lisätty syöttötariffin avulla 10 vuodessa: 74 TWh (2006) ja 53 TWh (2005). Biomassasta saadun sähkön määrä on 10 vuodessa noin kaksinkertaistunut 40 TWh:iin (2005). Biokaasusta kerätyn sähkön määrä on myös kasvanut, mutta on yhä alle 20 TWh. Saksa ja Espanja todennäköisesti ovat 1–2 vuoden päästä kaksinkertaistaneet käyttämänsä uusiutuvan sähkön tuulivoiman lisäyksellä. Tuulivoimalle, aurinkovoimalle, geotermiselle voimalle ja aaltovoimalle ei ole maailmanlaajuisten energiavarojen rajoituksia. [14]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan johtoasema tuulivoiman ja aurinkokennojen määrässä maailmassa perustuu sen syöttötariffeihin. Maissa, joissa syöttötariffeja ei ole käytössä, uusiutuvan energiaa käytetään vähemmän. Vuonna 2005 syöttötariffi oli voimassa 41 maassa tai osavaltiossa. Ensimmäisenä se otettiin käyttöön Yhdysvalloissa (1978), Saksassa (1990) ja Sveitsissä (1991) ja Suomen naapurimaissa seuraavasti: Tanska (1993), Ruotsi (1998), Norja (1999), Latvia (2001), Liettua (2002) ja Viro (2003). Uusiutuvaa energiaa tuettiin politiikalla myös yli 16 kehitysmaassa, kuten Brasilia, Kiina, Egypti, Intia, Meksiko, Thaimaa ja Uganda (2005).[16] Saksalaisen syöttötariffeja vertailevan raportin kuvassa 2.6 on eri maiden uusiutuvan energian tukijärjestelmät. Kuvan mukaan vain Suomella ja pienellä Maltan saarella on verokannustimet 2007.[14]

EU:n syöttötariffit 2006[14]
Maa Tuuli PV Vesi Biomassa Biokaasu Geo Huom.
Espanja 0,086–0,103 0,476 0,083 0,083 0,097 15–25 v.
Alankomaat 0,127d 0,147 0,1 0,12–0,147 0,071–0,147 10 v.
Irlanti 0,058 0,072 0,072 0,072 0,07 15 v.
Italia 0,49 20 v.
Itävalta 0,078 0,47–0,6 0,038 0,24 0,10–0,16 0,073 13 v.
Kreikka 0,073–0,085a 0,4–0,5 0,073–0,085 0,073–0,085 0,073–0,085 0,073–0,085 12 v.
Kypros 0,095 0,21–0,40 0,065 0,065 0,065 15 v.
Liettua 0,064 0,058 0,058 0,058 10 v.
Luxemburg 0,079–0,103 0,28–0,56 0,079–0,103 0,104–0,128 0,104–0,128 10 v.
Portugali 0,074 0,31–0,45 0,075 0,11 0,102 15 v.
Ranska 0,082c 0,3–0,55 0,055–0,076 0,049–0,061 0,09 0,12 15–20 v.
Saksa 0,084b 0,41–0,57 0,067 0,038 0,06–0,21 0,072–0,15 20 v.
Slovenia 0,06 0,375 0,061 0,068–0,07 0,05–0,121 0,059 10 v.
Slovakia 0,074 0,212 0,061 0,072 0,066 0,093
Tanska 0,072 0,08 0,08 0,08 0,069 20 v.
Tšekki 0,085 0,455 0,081 0,079–0,1 0,077–0,1 0,155 15 v.
Unkari 0,094 0,094 0,094 0,094 0,094 0,094
Viro 0,052 0,052 0,052 0,052 0,052 0,052 7–15 v.

Syöttötariffit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa syöttötariffit ovat käytössä uusiutuville energianlähteille kuten tuulivoimalle ja biokaasulle, mutta ei aurinkovoimalle.

Tuulivoimalle maksetaan 83,5 euroa megawattitunnilta tavoitehintaa ja korotettua 105,30 €/MWh tavoitehintaa maksetaan tuulivoimalalle enintään 3 vuoden ajan (voimassa 31.12.2015 asti).[17] Hinta on noin kaksin-kolminkertainen vuoden 2013 keskimääräiseen markkinahintaan 41,15 €/MWh verrattuna. [18]

Turpeen bonustariffijärjestelmä otettiin käyttöön toukokuussa 2007 ja se on voimassa vuoteen 2010 asti. Tariffijärjestelmässä Fingrid maksaa bonuksen sähköntuottajalle mutkikkaan kaavan mukaan, jossa huomioidaan hiilen ja turpeen hinta ja päästömaksujen hinta. Korvaus kasvaa, jos hiilidioksidin päästömaksu nousee. Turpeen syöttötariffin aiheuttama lisäkustannus sähkönkäyttäjille on vuoden 2005 tilanteen mukaan laskettuna noin 0,009 senttiä kilowattitunnilta. Turpeen syöttötariffin on laskettu alentavan sähkön markkinahintaa joissain tilanteissa hieman, mutta kokonaisvaikutus on vuositasolla jonkin verran pienempi kuin järjestelmän kustannukset sähkönkäyttäjille.[19] Suomen turpeen bonustariffi poikkeaa tavanomaisesta syöttötariffista siten, että sähköntuottajan saama tuki vaihtelee markkinahinnan mukaan. Tavanomainen syöttötariffissa tuottaja saa kiinteän markkinahinnasta riippumattoman korvauksen. Turpeen bonustariffia saavat Suomessa Kanteleen Voima Oy (Haapaveden voimalaitos), Alholmens Kraft (Pietarsaaren voimalaitos), Vaskiluodon Voima (Seinäjoen voimalaitos) ja Oulun Energia (Toppilan voimalaitos). Sähkön bonustariffin lisäksi lämmitysturpeen vero poistettiin Suomessa heinäkuussa 2005.[20]

IEA:n mukaan Suomen turpeen bonustariffi tekee tehottomaksi EU:n päästökaupan markkinapaineen, jonka tavoitteena on vähentää hiilidioksidi-intensiivisiä polttoaineita. IEA:n mukaan tariffi on suunniteltu nimenomaan tähän tarkoitukseen ympäristötavoitteiden saavuttamiselle haitallisin vaikutuksin. Järjestö suositteleekin, että Suomi luopuu turpeen syöttötariffeista 2010.[20]

Aurinkokennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

European Photovoltaic Industry Association:in (EPIA) mielestä syöttötariffin käyttöönotto aurinkokennoille on välttämätöntä aurinkokennoteknologian edistämiseksi Euroopassa. Syöttötariffi on yleinen tuulivoimalle, mutta toistaiseksi vasta Saksa on käyttänyt menestyksekkäästi syöttötariffia aurinkovoiman kanssa. Sen kalleus kuluttajalle on herättänyt kritiikkiä.[21]

Tutkimuksen mukaan 0,71 % Euroopan maa-alasta riittää koko Euroopan sähkön tuottamiseen aurinkokennoilla.[22] Suomessa ongelmana on sähkön kulutuksen ja aurinkosähkön tuotannon eriaikaisuus: kesällä aurinkoenergiaa olisi saatavilla mutta energian tarve on tuolloin vähäisintä.[23]

Maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syöttötariffia käyttävät maat ja alueet[24][25]
Nro Vuosi Alue
1 1978 USA
2 1990 Saksa
3 1991 Sveitsi
4 1992 Italia
6 1993 Tanska, Intia
8 1994 Espanja, Kreikka
9 1997 Sri Lanka
10 1998 Ruotsi
13 1999 Portugali, Norja, Slovenia
13 2000 --
15 2001 Ranska, Latvia
21 2002 Itävalta, Tšekki, Liettua,
Brasilia, Indonesia, Algeria
28 2003 Kypros, Viro, Unkari,
Slovakia, Etelä-Korea, Maharashtra (Intia)
33 2004 Italia, Israel, Nicaragua,
Prinssi Edwardin saaret (Kanada),
Andhra Pradesh ja Madhya Pradesh (Intia)
40 2005 Turkki, Irlanti, Kiina,
Ecuador, Intia (Karnataka,
Uttaranchal, Uttar Pradesh)
43 2006 Ontario (Kanada), Argentiina,
Thaimaa
49 2007 Etelä-Australia (Australia), Kroatia, Albania,
Bulgaria, Pohjois-Makedonia, Uganda
61 2008
63 2009*
2009* alkuvuosi
Renewable Portfolio Standard
RPS Politiikkaa käyttävät maat ja alueet[24]
Nro Vuosi Alueet
1 1983 Iowa (USA)
2 1994 Minnesota (USA)
3 1996 Arizona (USA)
6 1997 Maine, Massachusetts, Nevada (USA)
9 1998 Connecticut, Pennsylvania, Wisconsin (USA)
12 1999 New Jersey, Texas (USA), Italia
13 2000 New Mexico (USA)
15 2001 Flanderi (Belgia), Australia
18 2002 Kalifornia, Wallonia (Belgia), Iso-Britannia
21 2003 Japani, Ruotsi, Maharashtra (Intia)
34 2004 Colorado, Havaiji, Maryland, New York, Rhode Island (USA),
Nova Scotia, Ontario, Prinssi Edwardin saaret (Kanada),
Madhya Pradesh, Karnataka, Andhra Pradesh, Orissa (Intia), Puola
38 2005 Columbia, Montana, Delaware (USA), Gujarat (Intia)
39 2006 Washington State (USA)
44 2007 Illinois, New Hampshire, Pohjois-Carolina,
Oregon (USA); Kiina

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anni Lassila:Tuulivoimantuottajat saamassa takuuhinnan sähkölleen, Helsingin Sanomat /Talous 26.6.2008. HS Arkisto (maksullinen)[vanhentunut linkki]
  2. Biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffi Suomessa – Perusteita järjestelmän toteuttamiselle (sivu 38, Sähkönsyöttötariffit ja niiden käyttö tukikeinona) Työ- ja elinkeinoministeriö.
  3. A Study on the Pricing Policy of Wind Power in China” (Arkistoitu – Internet Archive) 26.10.2006
  4. Evaluation of different feed-intariff design options - Best practice paper for the International Feed-in Cooperation (Arkistoitu – Internet Archive) Fraunhofer Institute, Saksa BMU (2006) s. 1 (21 %), 4–14, 8 (kartta), 14 (tariffit), yhteenveto 68.
  5. Solpanelhuset ger energiverket gratis energi, Inmatningstariff kan öppna energimarknaden, Huvudstadsbladet s. 4–5, 31.10.2007
  6. Jarmo Partanen: Onko Saksasta opittavaa? Tiekartta 2050 -blogi 10.6.2014. TEM. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 19.11.2014.
  7. Tiina Rajamäki: Uusiutuvien energiamuotojen tuki nosti sähkön hinnan pilviin Saksassa Helsingin Sanomat. 24.1.2014. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 19.11.2014.
  8. All Renewables and Renewables for All: Renewable Tariffs for North America (Arkistoitu – Internet Archive) Paul Gipe Renewable Energy World, vol 10 no 5 September, 6.8.2007
  9. Wind energy economics, Isn't wind power really expensive? (Arkistoitu – Internet Archive) FAQ Friends of the Earth
  10. EU:n ilmastopolitiikan hintaan voidaan vaikuttaa (Arkistoitu – Internet Archive), Piia Aatola ja Kimmo Ollikka. Kirjoittajat ovat tutkijoita Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa. Helsingin Sanomat Vieraskynä, 21.2.2014.
  11. Global Wind 2006 Report Global Wind Energy Council GWEG (Arkistoitu – Internet Archive) sivu 16
  12. [1]
  13. [2]
  14. a b c d Evaluation of different feed-intariff design options - Best practice paper for the International Feed-in Cooperation (Arkistoitu – Internet Archive) Fraunhofer Institute, Saksa BMU (2006) s. 1 (21 %), 4–14, 8 (kartta), 14 (tariffit), yhteenveto 68.
  15. EREC’s Position on the Framework Directive for Renewable Energy Sources (Arkistoitu – Internet Archive) EREC 1.10.2007
  16. 2005: Record year for investments in renewable energy (Arkistoitu – Internet Archive) REN21: Renewables Global Status Report 2006 Update, REN21 sihteeristö (Pariisi) ja Worldwatch instituutti (Washington, DC), 18.7.2006
  17. http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/tuulivoima Tuulivoiman syöttötariffi-tuki. Motiva
  18. http://www.savonvoima.fi/SiteCollectionDocuments/Myynti/Spot_kuukausihinnat.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Toteutuneet spot-hinnat Suomen hinta-alueella. Savon Voima Oyj
  19. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2006/20060100
  20. a b Energy Policies of IEA Countries, Finland 2007 Review, OECD/IEA, 2008
  21. European PV Associations’ position paper on a feed-in tariff for photovoltaic solar electricity 12 s. 2005
  22. Regional differences of the PV electricity production in EU25 countries M. Suri, T.A. Huld ja E.D. Dunlop 2004
  23. Road-map for solar energy technology and markets in Finland 1.6.2001
  24. a b Renewables 2007 Global Status Report (Arkistoitu – Internet Archive), REN21 sihteeristö (Pariisi) ja Worldwatch instituutti (Washington, DC), 2008, s. 43
  25. Renewables Global Status Report: Energy Transformation Continues Despite Economic Slowdown (Arkistoitu – Internet Archive) REN 21 Pariisi 13.5.2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]