Volkswagen Typ 4
Volkswagen Typ 4 oli Volkswagenin valmistama henkilöautomalli. Ne olivat joko kaksi- tai neliovisia sedaneja tai kaksiovisia farmareita. Niitä valmistettiin vuosina 1968–1974.
Malli oli suurempi kuin aiempi Typ 3 ja niissä oli tehokkaammat moottorit. Typ 4 oli ensimmäinen Volkswagenin neliovinen henkilöauto ja viimeinen uusi ilmajäähdytteisillä moottoreilla varustettu malli. Transporter-pakettiautoissa käytettiin tämän jälkeenkin ilmajäähdytteisiä moottoreita mutta malli oli esitelty aiemmin ja tunnettiin nimellä Typ 2.
Typ 4 käsitti mallit 411 ja 412.
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Typ 4:ssä oli useita teknisiä ratkaisuja joita Volkswagen käytti ensimmäistä kertaa. Aiemmin mainittujen neljän oven lisäksi siinä oli itsekantava kori, MacPherson-pyöräntuenta, kierrejouset takana, hydraulisesti käytettävä kytkin sekä yksi ensimmäisistä täysautomaattisista vaihteistoista. Auton akku sijaitsi kuljettajan istuimen alla. Auton takaosassa sijaitsi polttoainekäyttöinen lämmitin (Eberspächer). Autossa käytetyt kangasvahvisteiset kumiset polttoaineletkut aiheuttivat taipumuksen pieniin tulipaloihin moottoritilassa.
Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallia 411 valmistettiin vuosina 1968–1972 ja paranneltua 412:sta 1973–1974. Molempia sai sedanina ja farmarina. Farmarimallia sai vain 3-ovisena, mutta sedan-mallia oli saatavilla myös 4-ovisena. Moottorit oli varustettu kahdella kaasuttimella tai polttoaineen suihkutuksella, ollen yksi ensimmäisistä tätä tekniikkaa käyttävistä sarjatuotantoautoista. Malli oli esikuvana kun Volkswagen toi latinalaisen Amerikan markkinoille Volkswagen Brasilian. Viimeksi mainittua valmistettiin Brasiliassa vuosina 1973–1982, kunnes sen korvasi Volkswagen Gol.
Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Typ 4:n valmistuksen päättyessä myynnin supistuttua huomattavasti, sen moottori otettiin käyttöön Typ 2:ssa (Transporter) (1972–1979). Samaa moottoria käytettiin vielä Transporterin T3 sukupolvessakin ilmajäähdytteisenä vuosina 1980–1983. Moottori muutettiin vielä vesijäähdytteiseksi, vesibokseriksi (wasserboxer). Tämä vesibokseri ei nauttinut samanlaisesta maineesta kestävänä koneena kuin ilmajäähdytteinen edeltäjänsä. Alusta lähtien vesibokseri kärsi kannentiivisteen vuodoista. Vesibokserin valmistaminen lopetettiin vuonna 1992.
Bensiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1,7
- 1,8
Myynti Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Volkswagenin suomalainen maahantuoja, Wihuri-yhtymän Volkswagen-osasto ehti mainostaa uutta mallia jo ennen kuin sen sarjavalmistuksen aloittamisesta oli tehty päätöstä.[1] Mallin suosio jäi kuitenkin vaisuksi, esimerkiksi vuonna 1970 sitä rekisteröitiin vain 107 kappaletta[2], kun perinteistä Volkswagen Kuplaa rekisteröitiin samana vuonna eri versioina noin 6 500 autoa.[3] Typ 4:n farmarimallia rekisteröitiin vuoteen 1971 saakka jonkin verran pakettiautoksi (ns. piilofarmari), mihin auton kokonaispaino (1700 kg) riitti juuri ja juuri. Tavaratilan muoto ei ollut takamoottorin vuoksi kuitenkaan kovin käytännöllinen.[4] Suomessa Typ 4:n myynti päättyi vuonna 1974, jolloin sen seuraajaksi tuli edellisenä vuonna esitelty Volkswagen Passat.[5] Suomen ajoneuvorekisterissä oli Volkswagen 411- ja 412-malleja vuoden 1999 lopussa ainoastaan 29 kappaletta.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olli J. Ojanen: Volkswagen – Kuplan aikakausi (Autot Suomessa 1), s. 85. Helsinki: Teekkarien Autopalvelu, 1998. ISBN 952-5089-27-4.
- ↑ Ojanen 1998, s. 97.
- ↑ Ojanen 1998, s. 92.
- ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla, s. 14. Helsinki: Alfamer Oy, 2008. ISBN 978-952-472-003-8.
- ↑ Laitinen 2008, s. 187–188.
- ↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999 (2. osa). Tekniikan Maailma 12/2000, s. 152. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volkswagen Typ 4/411 Wikimedia Commonsissa
- VW Typ 3&4 Club (englanniksi)