Viipurin kansainväliset talvikisat 1910

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Talvikisojen mäkihyppyä Papulan hyppyrimäessä.

Viipurin kansainväliset talvikisat järjestettiin Viipurissa 23.–28. helmikuuta 1910. Niiden ohjelmaan kuului yhteensä 12 urheilulajia, joiden joukossa oli varsinaisten talvilajien lisäksi myös paini, telinevoimistelu ja ammunta sekä hevos- ja autokilpailuja. Talvikisojen yhteydessä käytiin myös vuoden 1910 yleisluistelun EM-kilpailut, jotka Keski-Euroopassa vallinneen leudon sään takia siirrettiin Viipuriin Itävallan Klagenfurtista.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin talvikisojen ravintolapaviljonki Papulanlahden rannalla.

Viipurin talvikisojen esikuvana voidaan pitää olympialaisten lisäksi myös Pohjoismaisia kisoja, joita oli pidetty vuodesta 1901 lähtien.[1] Ensimmäiset talviolympialaiset järjestettiin vasta 1924. Viipurin ainoiksi jääneiden talvikisojen jälkeen Suomessa käynnistyivät muun muassa Puijon talvikisat vuonna 1916,[2] Suomen talvikisat Helsingissä 1919[3] ja Salpausselän Kisat 1923.[4] Ne olivat kuitenkin lyhyemmät perinteiset hiihtokilpailut, ilman jäälajeja tai muita urheilukilpailuja. Viipurin talvikisojen puuhamiehenä toimi varakkaaseen teollisuussukuun kuulunut viipurilainen Johan Fredrik Alexis Hackman, joka oli Hackmanin perheyrityksen johtaja.[5] Hän oli innokas urheilumies ja toimi myös talvikisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Yksittäisten kilpailuiden järjestelyistä vastasivat paikalliset urheiluseurat ja yhdistykset.

Suorituspaikat ja osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen pääsuorituspaikat olivat Viipurin keskustan pohjoispuolella sijaitsevat Salakkalahti ja Papulanlahti. Salakkalahdella käytiin luistelukilpailut ja pelattiin jääpallo-ottelut. Papulanlahdelle puolestaan tehtiin virstan eli noin killometrin mittainen rata muita kilpailuja varten. Hiihtokilpailujen näyttämönä toimi Imatran kaupunginosassa sijaitseva Papulanmäki ympäristöineen. Osallistuijia talvikisoihin saapui Suomen lisäksi kuudesta eri maasta, heidän lisäkseen mukana oli myös Venäjällä asuvia virolaisia, saksalaisia ja brittejä. Nimekkäimpiä urheilijoita olivat olympiakultamitalistit Adolf Lindfors, Ludovika ja Walter Jakobsson sekä Per Thorén. Mukana oli myös lukuisia omien lajiensa MM- ja EM-mitalisteja sekä olympiaedustajia.

Olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailujen suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat huonot keliolosuhteet. Kisojen ajan vallitsi aurinkoisen pakkassään sijasta leuto, pilvinen ja sateinen sää, joka auttamattomasti latisti tunnelmaa. Se teki myös urheilijoiden olosuhteet vaikeiksi, erityisesti siitä kärsivät pika- ja taitoluistelijat, jotka joutuivat kilpailemaan pehmeällä ja jopa sohjoisella säällä. Talvikisat kiinnostivat yleisöä myös Suomen suuriruhtinaskunnan ulkopuolella, läheisestä Pietarista saapui junalasteittain ihmisiä seuraamaan kilpailuja. Venäläiset tulivat seuraamaan erityisesti luistelukilpailuja. Kritiikkiä kisat saivat lähinnä Papulanlahden rannalle ulkomaisia vieraita varten pystytetystä ravintolapaviljongista, joka ei ollut innokkaimpien raittiushenkisten urheilumiesten mieleen. Lisäksi paheksuttiin kaupallisuutta, kun rakennuksen ulkoseinillä oli suuria alkoholimainoksia.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maastohiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maastohiihdon ohjelmaan kuului neljä kilpailua, joista miesten 30 kilometriä oli myös vuoden 1910 SM-kilpailujen ainoa matka. Lisäksi järjestettiin naisten ja alle 17-vuotiaiden poikien kilpailut sekä viisihenkisten joukkueiden viestihiihto Kotkasta Viipuriin, jonka voitti Haminan VPK ajalla 12 tuntia ja 30 minuuttia. Naisten kilpailussa toiseksi sijoittunut Helena Tietäväinen oli vasta 13-vuotias. Kilpailujen yhteydessä järjestettiin myös suksinäyttely, jonka voitti helsinkiläinen Oy Otto Brandt Ab.

Naiset, 3 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu Helmi Kotiranta, Metsäkylä
  2. Suomen lippu Helena Tietäväinen, Viipurin Reipas
  3. Suomen lippu Alma Nappalin, Viipurin maalaiskunta

Miehet, 30 km[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu Edvard Niska, Virolahden Sampo
  2. Suomen lippu Matti Koskenkorva, Haapaveden Keskipohja
  3. Suomen lippu Konsta Vesa, Tampereen Pyrintö

Mäkihyppy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkihypyssä järjestettiin yleisen lisäksi myös alle 17-vuotiaiden sarja. Hyppääjien suorituksia haittasi molemmissa huono keli, jonka ansiosta hyppyjen pituudet jäivät lyhyiksi. Kilpailupaikkana toimi Papulanmäen rinteeseen rakennettu hyppyrimäki.

  1. Suomen lippu A. Jansson, Helsingin Hiihtoseura
  2. Suomen lippu S. Jääskeläinen, Viipurin Ponteva
  3. Suomen lippu J. Juselius, Helsingin Hiihtoseura

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelijat Nikolai Strunnikov ja Oscar Mathissen.

Talvikisojen pikaluistelukilpailut käytiin jääpallon ja taitoluistelun tapaan Salakkalahden jäällä. Kansalliset kilpailut olivat samalla myös vuoden 1910 SM-kilpailut ja kansainväliset puolestaan yleisluistelun EM-kilpailut. Ne alun perin piti järjestää Itävallan Klagenfurtissa, mutta leudon talven johdosta kilpailut siirrettiin ensin Norjan Kristianiaan ja sen jälkeen Tukholmaan. Lopulta EM-kilpailut päätettiin pitää Viipurin talvikisojen yhteydessä. Molempien kilpailujen tasoa heikensi huono sää, SM-kilpailuita haittasi lumisade ja EM-kilpailujen aikana oli vesisadetta, joka pehmensi jään sohjoiseksi.

SM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisluistelun SM-kilpailuihin osallistui yli 20 luistelijaa Hangosta, Helsingistä, Joensuusta, Oulusta, Porista ja Viipurista. Kilpailuissa luisteltiin 500, 1 500 ja 5 000 metrin matkat ja lopputulokset laskettiin sijapisteistä. Voittajaksi selvisi vuoden 1905 Euroopan mestari Johan Wikander, toiseksi sijoittui tuleva MM-pronssimitalisti Väinö Wickström ja kolmanneksi Helsingfors Skridskoklubbia edustanut hämeenlinnalainen[6] Arne Schrey. Mukana olivat myös muun muassa neljänneksi sijoittunut vuoden 1902 MM-hopeamitalisti Jussi Wiinikainen sekä kahdeksanneksi jäänyt vuoden 1901 maailmanmestari Franz Fredrik Wathén.

  1. Suomen lippu Johan Wikander, Helsingfors Skridskoklubb (sij. 2-1-1)
  2. Suomen lippu Väinö Wickström, Helsingfors Skridskoklubb (sij. 1-4-2)
  3. Suomen lippu Arne Schrey, Helsingfors Skridskoklubb (sij. 10-2-4)

EM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1910 yleisluistelun EM-kilpailuissa oli Suomen lisäksi osallistujia Itävalta-Unkarista, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Venäjältä. Matkoja oli neljä; 500, 1 500, 5 000 sekä 10 000 metriä. Mestaruus ratkaistiin SM-kilpailujen tapaan sijapisteet laskemalla. Paras suomalainen oli kuudenneksi sijoittunut Björn Damstén.

  1. Venäjän lippu Nikolai Strunnikov (sij. 2-2-1-2)
  2. Norjan lippu Magnus Johansen (sij. 9-1-2-1)
  3. Norjan lippu Oscar Mathisen (sij. 1-5-3-7)

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelukilpailut käytiin jääpallon ja pikaluistelun tapaan Salakkalahden jäällä ja myös niitä haittasi huono keli. Mukana olivat muun muassa ensimmäinen olympiakultaa voittanut suomalaisnainen Ludovika Jakobsson, joka tuolloin vielä kilpaili tyttönimellään Eilers ja edusti synnyinmaataan Saksaa. Miesten kilpailun paras oli Per Thorén, joka kaksi vuotta aikaisemmin oli voittanut yksinluistelun kultamitalin Lontoon olympialaisissa.

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruotsin lippu Per Thorén
  2. Venäjän lippu Fedor Datlin
  3. Suomen lippu Walter Jakobsson

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saksan keisarikunnan lippu Ludovika Eilers
  2. Ruotsin lippu Valborg Lindahl

Pariluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saksan keisarikunnan lippu Suomen lippu Ludovika Eilers / Walter Jakobsson
  2. Ruotsin lippu Valborg Lindahl / Per Thorén
  3. Venäjän lippu Lydia Popova / A. L. Fischer

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpalloturnauksen voittanut Polyteknikkojen Urheiluseura.

Talvikisojen jääpalloturnauksen osallistui neljä joukkuetta. Voittajaksi selvisi Viipurin Reippaan loppuottelussa kukistanut Polyteknikkojen Urheiluseura Helsingistä. Varsinaisen turnauksen jälkeen Helsingin IFK haastoi Polyteknikot vielä ystävyysotteluun, jonka HIFK voitti 7–1. Ottelut pelattiin Salakkalahden jäällä ja niiden tuomarina toimi Pietarissa asuva englantilainen J. Lindgard.

Ottelut

  • Helsingin IFK – Viipurin Ponteva 15–0 (7–0)
  • Viipurin Reipas – Helsingin IFK 7–0 (5–0)
  • Viipurin Reipas – Polyteknikkojen Urheiluseura 1–2 (0–2)

Curling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curlingissa olivat vastaikkain Moskovan englantilaisista koostunut curlingkerho ja Viipurin Reippaan joukkue, jonka kapteenina toimi Suomessa asunut skotti George Easton. Hänet tunnettiin myös jalkapalloilijana, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin voittanut kaikkien aikojen ensimmäisen Suomen mestaruuden Helsingin Unitaksen riveissä. Talvikisojen curlingottelu Viipurin Reippaan ja Moskovan englantilaisen curlingklubin välillä päättyi viipurilaisten voittoon lukemin 15–10. Kyseessä oli ensimmäinen Suomessa pelattu kansainvälinen curlingottelu. George Eastonin maahan tuoman lajin harrastaminen oli Suomessa alkanut vasta edellisenä talvena Viipurissa[7]

Potkukelkkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potkukelkkailussa kilpailtiin 3 000 metrin matkalla Papulanlahden kilometrin pituisella radalla. Kilpailua lähdöstä maaliin johtaneen voittajan aika oli 9,26.

  1. Suomen lippu K. Miettinen, Viipuri
  2. Suomen lippu A. Karttunen, Viipuri
  3. Suomen lippu E. Hautala, Sorvali

Raviurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvikisojen ravikilpailut Papulanlahden jäällä.

Ravikilpailut pidettiin Kelkkalan raviradan sijaan muidenkin kilpailujen näyttämönä olleella Papulanlahden jääradalla. 2 000 metrin matkan voitti Pohjois-Hämeen Hippoksen omistama ori Valpas, jota ohjasti kuuluisa viipurilainen hevosmies Fritz Buttenhoff. Valppaan voittoaika 3,18 oli uusi Suomen ennätys.

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autokilpailut käytiin myös Papulanlahden jäällä. Niihin osallistui kahdessa luokassa neljä kilpailijaa ja matkana oli 10 kilometriä. Pienempien koneiden luokan voitti helsinkiläinen S. Nikolajeff jr saksalaisella Adler-merkkisellä autolla ajalla 17,34 ja isompien luokan viipurilainen johtaja W. Kasubskij niin ikään saksalaisella Stoewerilla. Tämän jälkeen ajettiin vielä tasoitusajo, jossa hävinneet saivat aikaeron verran tasoitusta. Tasoitusajon paras oli viipurilainen N. Garoff ranskalaisella autollaan Clément-Bayard.

Poroajokilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin talvikisojen ohjelmassa piti helmikuun 25. päivänä olla Papulanlahden radalla järjestettävät poroajokilpailut. Suomen Urheilulehden mukaan yleisöä oli saapunut kilvanajoa seuraamaan jopa 10 000 katsojaa, mutta suureksi pettymykseksi paikalle ei milloinkaan ilmaantunut yhtään poroa.

Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvikisojen ampumakilpailut järjestettiin 27. helmikuuta Säiniön ampumaradalla Viipurin maalaiskunnassa. 100 ja 150 metrin matkat voitti kaksi kertaa olympialaisissakin mukana ollut turkulainen Frans Nässling.

100 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu Frans Nässling, Turku
  2. Suomen lippu Huvi Tuiskunen, Helsinki
  3. Suomen lippu Emil Nässling, Turku

150 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu Frans Nässling, Turku
  2. Suomen lippu Heikki Huttunen, Helsinki
  3. Suomen lippu Emil Nässling, Turku

300 m[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu Heikki Huttunen, Helsinki
  2. Suomen lippu A. Väkevä, Viipuri
  3. Suomen lippu Emil Nässling, Turku

Telinevoimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telinevoimistelussa kilpailtiin pakollisessa ja vapaassa ohjelmassa. Molemmissa oli seitsemän osallistujaa, suomalaisten lisäksi mukana oli kaksi Pietarin saksalaisen voimistelukerhon edustajaa.

Pakollinen ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu E. Kosonen, Viipurin Reipas
  2. Suomen lippu J. Nykänen, Viipurin Reipas
  3. Suomen lippu E. Strömberg, Viipurin Reipas

Vapaaohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän lippu G. Karth, Pietarin saksalainen voimisteluseura
  2. Suomen lippu K. Ekholm, Viipurin Reipas
  3. Suomen lippu F. Tamminen, Helsingin Katajaiset

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painiin osallistui suomalaisten lisäksi pietarilaisia urheilijoita. Raskaan sarjan voitti kymmenen vuotta myöhemmin Antwerpenin kesäolympialaisissa kultaa paininut Adolf Lindfors. Kolmanneksi sijoittunut Nikolai Gavrilik tunnetaan myös kuulantyönnön sekä kiekon- ja moukarinheiton Suomen mestarina.

Raskas sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu Adolf Lindfors, Porvoon Akilles
  2. Suomen lippu Antti Gavrilik, Viipurin Tarmo
  3. Suomen lippu Nikolai Gavrilik, Viipurin Reipas

III-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu J. Lumme, Tampereen Yritys
  2. Suomen lippu A. Laakso, Viipurin Tarmo
  3. Venäjän lippu A. Wiedemann, Pietarin virolainen atleettiklubi

II-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu H. Åberg, Helsingin Jyry
  2. Suomen lippu V. Urvikko, Tampereen Pyrintö
  3. Suomen lippu J. Liimatainen, Viipurin Tarmo

I-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen lippu W. Ketonen, Karjalan Tarmo
  2. Suomen lippu K. Arvinen, Viipurin Reipas
  3. Suomen lippu M. Hytönen, Kotkan Into

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 13.11.2014.
  2. Suomen hiihtourheilun juuret löytyvät Kuopiosta Puijon Hiihtoseura ry. Viitattu 13.11.2014.
  3. Suomen talvikisat Museoviraston kuvakokoelmat. Viitattu 13.11.2014.
  4. Salpausselän kisat - Lahti Ski Games Hiihtomuseo. Viitattu 13.11.2014.
  5. J. F. Hackmanin tennismaila Suomen Urheilumuseo. Viitattu 13.11.2014.
  6. Nieminen, Jouko (toim.): Jääkenttien kiitäjät: Suomen luisteluliitto 1908–2010, s. 12. Suomen Luisteluliitto 2010. ISBN 978-952-93-0186-7. Teoksen verkkoversio
  7. Voisiko Putilovin Pietarissa sijainneilla tykkitehtailla ja Curlingillä olla jotain yhteistä? Suomen Curlingliitto. Viitattu 13.11.2014.