Viinintuotanto Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viinintuotanto Suomessa on sekä marjapohjaisten viinien tuotantoa, että maan eteläisimmissä osissa kestävien viiniköynnöslajikkeiden viljelyä.

Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa menestyvät parhaiten hallaa kestävät ja nopeasti kypsyvät lajikkeet. Useimmat Suomessa menestyvät lajikkeet ovat eurooppalaisen viini­köynnöksen (Vitis vinifera) ja Pohjois-Amerikasta tai Aasiasta kotoisin olevien lähisukuisten lajien välisiä hybridejä. Monet lajikkeet ehtivät kypsyä Etelä-Suomessa myös avomaalla, kunhan niille valitaan aurinkoinen, lämmin ja hallalta suojaisa paikka. Kasvihuoneessa viinirypäleet kypsyvät jopa lauhkean vyöhykkeen pohjoisosissa, kunhan kasvatettavaksi valitaan riittävän nopeasti kypsyvä lajike ja se suojataan hyvin talveksi.[1] Ulkonakin voi rypäleitä kasvattaa, mutta jos valoa ja lämpöä ei ole riittävästi, hedelmistä ei tule kovin makeita.lähde?

Viiniköynnöksen ruukkutaimia voi istuttaa alkukesästä syksyyn, mutta juurtumisen ja talvehtimisen kannalta taimi on parempi istuttaa Suomen olosuhteissa alkukesällä, kun hallasta ei ole enää vaaraa. Taimelle sopiva paikka on kasvihuone tai erityisen lämmin ja aurinkoinen paikka, jossa ei ole kovin suurta hallariskiä keväällä tai syksyllä. Paikalla ei saa olla myöskään seisovaa vettä etenkään kasvukauden ulkopuolella. Paras maalaji on hieta. Viiniköynnös ei menesty pelkässä multa- tai turvemaassa, hiekkamaassa tai savessa, sillä niissä esiintyy äärimmäisiä vaihteluja kosteuden suhteen. Sopiva istutuskuoppa on vähintään 50 cm leveä ja 40 - 50 cm syvä. Kuoppa täytetään vedellä ja sinne sekoitetaan multaa, maata, kompostia, kalkkia, lannoitteita ja hivenaineita. Itse viiniköynnös istutetaan mahdollisimman syvälle, jotta sen pääjuuret olisivat turvassa jäätymiseltä. Aitojuurisista taimista voi peittää jopa puolet, mutta perusrungollisista taimista varttamiskohta on jätettävä 2–3 cm maanpinnan yläpuolelle. Maan alle jäävät vesioksat leikataan pois ja juuret levitetään, mikäli purkki on kasvanut niitä täyteen. Maa poljetaan tiiviiksi ja kastellaan runsaasti istutuksen jälkeen. Kasvupaikan voi jättää alkukesällä kuopalle, mikä helpottaa köynnöksen kastelua. Kuoppaa täytetään kesän mittaan. Nuorta köynnöstä tulisi kastella päivittäin poutajaksoilla [2].

Viiniköynnöstä kannattaa ensimmäisen vuoden jälkeen lannoittaa alkukesällä kukinnan aikoihin. Lannoitus tulee lopettaa viimeistään elokuussa marjojen alkaessa kypsyä, jotta köynnös kypsyttäisi marjansa nopeammin ja ehtisi valmistautua talven tuloon. Samalla vähennetään myös kastelua. Heinäkuun lopussa viiniköynnökselle on hyvä antaa vähän typpeä ja paljon kaliumia sisältävä syyslannoitus, joka edistää versojen talveentumista. Yleinen harhaluulo on, että pohjoisilla viljelyalueilla paksu lumipeite haittaa viiniköynnöksen kasvatusta. Riittävän paksu lumipeite suojaa kuitenkin köynnösten juuristoa ja rungon alinta osaa paleltumiselta. Kylmillä alueilla, kuten Kanadassa ja Siperiassa, viiniköynnöksen kasvatus on ylipäätään mahdollista 1,5 - 2 m paksuisen lumipeitteen ansiosta. Viiniköynnös on hangen sisällä ikään kuin iglussa eikä maanpinnan lämpötila laske paksun hangen alla juurikaan nollan alapuolelle, vaikka ulkona olisi pakkasta kolmekymmentä astetta. Pohjoisilla alueille viinintuotannon ongelmaksi saattaa muodostua tulevaisuudessa lumipeitteen oheneminen. Talvilevon aikana köynnöksen maanpäällisissä osissa ei ole nestekiertoa, eikä pohjoisessa kasvatettujen lajikkeiden versoissa ja silmuissa ei ole havaittu merkittäviä vaurioita, vaikka pakkasta on ollut lyhyen aikaa kolmekymmentäkin astetta .[3]

Leikkaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä parina kesänä viiniköynnöksen kannattaa antaa kasvaa melko vapaasti, sillä se vahvistaa runkoa ja juuristoa. Kukinnot kannattaa poistaa, sillä ne hidastavat nuoren köynnöksen kasvua. Alkutalvesta maan jäädyttyä köynnöstä pitäisi kuitenkin uskaltaa leikata tarpeeksi, jotta köynnökseen kehittyisi vahva runko.

1. syksy: yhteen tai kahteen versoon jätetään 2–4 silmua, muut versot poistetaan kokonaan.

2. syksy: jätetään korkeintaan neljä oksaa, jotka leikataan 6–7 silmun yläpuolelta, muut versot poistetaan kokonaan.[4]

Viinin tuotanto viinirypäleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla kasvatetaan viiniköynnöksiä rypäleviinin tuotantoa varten muutaman hehtaarin alueella.[5]

Tamperelainen Teiskon seurakunta otti vuonna 2013 käyttöönsä ehtoollisviinikseen lähiviinin, jota viljellään paikallisella viinitilalla Teiskossa. Viini tehdään punaisista Zilka-rypäleistä. [6] www.sundomwine.fi

Suomessa menestyviä viiniköynnöslajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Albo Varheaja kypsyy avomaalla syyskuun puolenvälin paikkeilla. Se on satoisa ja tekee usein ensimmäiset kukinnat jo heti istutusvuoden jälkeen. Marjat ovat keskikokoiset, siniset ja säilyvät pitkään. Siementen osuus marjoissa on melko suuri. Albo Varheajan versot talveentuvat aikaisin ja sen talvenkestävyys on hyvä. Kasvuvyöhykkeet I–II.[1]
  • Beta vaatii erityisen lämpimän paikan tai kasvihuoneen kypsyäkseen kunnolla. Hillittykasvuinen. Marjat ovat sinertävät ja ne ovat pieniä tai keskikokoisia. Kypsinä makeat mustikan tyyppiset marjat, siemeniä paljon suhteessa hedelmälihaan. Betan versot talveentuvat aikaisin ja se kestää yli 30 asteen pakkasia. Kasvuvyöhykkeet I–III.[7]
  • Edelweiss on pohjoisamerikkalainen hybridilajike, jossa on vaaleanvihreät rypäleet löyhästi tertuissa. Rypäleet kypsyvät syyskuussa. Ne ovat maultaa makeita ja vähähappoisia.[8]
  • Fabel on voimakaskasvuinen ja aikaisin kypsyvä lajike. Marjat ovat pienehköt, kypsinä punertavat. Maultaan makeat ja mehukkaat sekä lähes kivettömät. Tertut ovat pienehköjä, mutta niitä kypsyy paljon. Kasvuvyöhykkeet I–II.[7]
  • Guna kypsyy avomaalla syyskuun alkupuolella. Marjat ovat suuria, punertavia, mehukkaita ja vähän hapokkaita. Lajike pölyttää huonosti itseään, kasvihuoneessa ei ilman pölytysapua lainkaan. Sopii sekä syötäväksi että viinin valmistukseen. Guna kestää noin -30 asteen pakkasia. Kasvuvyöhykkeet I–III.[1]
  • Hasanski Sladki kypsyy avomaalla syyskuun alussa. Sen marjat ovat pienet tai keskikokoiset, siniset, makeat ja ne sisältävät paljon C-vitamiinia. Voimakkaan aromaattinen ja sopii viinin valmistukseen. Lehdillä on kaunis syysväri. Hasanski Sladki kestää noin 20-35 asteen pakkasia. Kasvuvyöhykkeet I–III.[1]
  • Jubilei Novgoroda kypsyy avomaalla syyskuun alussa. Marjat ovat pienet, kellertävät ja maukkaat. Se sopii myös viinin valmistukseen. Jubilei Novgorodan versot talveentuvat aikaisin ja se kestää pakkasta -30 asteeseen asti. Sille suositellaan kuitenkin kevyttä talvisuojausta. Kasvuvyöhykkeet I–II (IV).[1]
  • Mars Seedless tekee siemenettömiä, makeita ja aromikkaita marjoja. Rypäleet ovat tiiviissä tertussa. Kasvihuoneeseen.[7]
  • Mika on satoisa, kestävä ja sillä on siniset rypäleet. Kasvihuoneeseen.
  • Nordica on ruotsalainen talvenkestävyydeltään hyvä lajike. Se herää myöhään keväällä, eikä siten ole kovin herkkä hallalle. Rypäleet ovat keskikokoiset ja väriltään punavioletit. Laji soveltuu hyvin kotiviinin valmistamiseen. Kasvuvyöhykkeet I–II.[7]
  • Rondo on saksalainen lajike, jonka marjat valmistuvat ulkona lokakuun alkupäivinä. Viileinä kesinä se ei ehdi kypsyä lainkaan. Rondon rypäleet ovat keskikokoiset, siniset ja aromikkaat. Marjat sopivat hyvin punaviinin valmistukseen. Rondo on voimakaskasvuinen, rehevälehtinen ja sen satoisuus on hyvä. Rondo kestää pakkasta aina -20 asteeseen asti. Se on kuitenkin suojattava keväthalloilta aikaisen kasvuunlähdön takia. Kasvuvyöhyke I-III.[7][1]
  • Solaris on saksalainen lajike, joka kypsyy avomaalla syyskuun loppupuolella. Sitä kasvatetaan mm. Tanskassa ja Norjassa. Rypäleet ovat keltaiset, suuret ja niiden mehu sopii makean valkoviinin valmistukseen. Solaris kestää pakkasta ainakin -18 asteen tienoille asti, mutta sille suositellaan talvisuojausta. Kasvuvyöhyke I.[1]
  • Spulga Punavioletit makeat rypäleet. Kasvihuoneeseen.
  • Siegerrebe kukkii myöhään, joten kukinta ei ole arka keväthalloille. Siegerrebe on yksi nopeiten kypsyvistä lajikkeista. Avomaalla se kypsyy syyskuun alkupuolella. Suuret marjat ovat hiukan punertavia ja niiden siementen osuus on pieni. Marjat sopivat sekä syötäväksi että viinin tekoon. Vaatii talvisuojauksen. Kasvuvyöhyke I.[1]
  • Sukribe kypsyy avomaalla syyskuun puolessa välissä. Sen rypäleet ovat vihreät ja keskikokoiset ja niissä on oljukkaviinin aromia. Siementen osuus on pieni. Voimakaskasvuinen ja suurisatoinen lajike vaatii tavallista enemmän tilaa. Sukribe kestää lähes 30 asteen pakkasia, kunhan sillä on maan pinnalla kate. Kasvuvyöhykkeet I–II (III).[1]
  • Summer Sweet on hillittykasvuinen lajike, joka kypsyy avomaalla syyskuun lopussa. Sen tummat marjat ovat pienehköt, mutta nimensä mukaan makeat ja mehukkaat. Lajikkeen talvenkestävyys on lupaava, mutta se vaatii kevyen suojauksen talveksi. Kasvuvyöhyke I-III.[9][1]
  • Supaga on Latviassa jalostettu lajike, joka kypsyy avomaalla syyskuun lopussa. Rypäle on suuri, makea, vihreän keltainen ja sen siementen osuus on pieni. Supaga on melko nopeakasvuinen ja sillä on kohtalaisen suuri sato. Supaga menestyy happamassa maassa (pH 5,5-6,5). Se kestää 18-25 asteen pakkasia, mutta sitä suositellaan kasvihuoneeseen, jotta rypäleet ehtisivät kypsyä hyvin. Kasvuvyöhykkeet I–II (III).[1]
  • Swenson Red kypsyy kasvihuoneessa syyskuun puolessa välissä. Sen marjat ovat isokokoiset, punaiset, ja herkullisen makuiset. Kasvihuoneeseen.[7]
  • Swenson White kypsyy avomaalla myöhään syyskuussa, joten se vaatii lämpimän kasvupaikan tai kasvihuoneen. Rypäle on suurehko, maukas ja siementen osuus on pieni. Swenson White tarvitsee avomaalla kasvattaessa hyvän talvisuojauksen. Kasvuvyöhyke I.[7]
  • Valiant on pohjoisamerikkalainen hybridilajike, jonka rypäleet ovat tummansiniset ja aromiltaan mustikkaiset. Valiant on hyvin aikainen lajike.[8]
  • Zarja Severa kypsyy lämpimällä paikalla syyskuun puolen välin jälkeen. Marjat ovat mehukkaat ja väriltään tummansiniset. Siemeniä on vähän suhteessa hedelmälihaan. Lajike tarvitsee toisen lajikkeen viereen pölyttäjäksi tai pölytystä pitää itse täydentää. Sopii hyvin viinin valmistukseen. Zarja Severa selviää avomaalla kevyellä talvisuojauksella. Kasvuvyöhykkeet I–II.[1]
  • Zilga on Latviassa jalostettu lajike, joka kypsyy avomaalla syyskuun puoleen väliin mennessä. Sillä on tummat keskikokoiset rypäleet, jotka ovat maultaan mustikkaiset ja keskimakeat. Siemeniä on paljon suhteessa marjan kokoon. Sato on säännöllinen ja runsas, jopa 25-30 kg. Zilga menestyy happamassa maassa (pH 5,5-6,5). Se kestää lähes -40 asteen pakkasia, mutta aikaisen kasvuun lähtemisen takia se on arka keväthalloille. Kasvuvyöhykkeet I–IV.[1]

Viinin tuotanto marjoista ja hedelmistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen marjaviinin valmistuslupa myönnettiin vuonna 1885. Viinimarjoista tehdyt kuohuviinit kuten Elysee tulivat melko suosituiksi. Vuodesta 1995 alkaen on maaseudulla tehty marjoista ja hedelmistä tilaviinejä.[10] Ensimmäinen suomalainen kaupalliseen myyntiin tullut viinirypäleviini - roséviini Aino - valmistettiin Anna-Liisa ja Juha Karvosen Tuusulassa kasvattamista viinirypäleistä vuonna 2007. Sen jälkeen myyntiin on tullut yksi rypäleistä valmistettu valkoviini. Koska Suomi ei ole EU:n jäsenmaana halunnut listautua viinituottajamaaksi, suomalaista aitoa viinirypäleviiniä ei saa myydä viininä, vaan etiketissä viini-sana korvataan lausekkeella "rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma".[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Omenakumpu.com
  2. Juha Karvonen: Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa, s. 117 - 122. Mediapinta, 2010.
  3. Juha Karvonen: Northern Viticulture - reviews and sudies, s. 18 - 22. BoD, Kiel, Germany, 2016.
  4. Agrimarket
  5. Ahvenanmaan viininviljelykokeilu ei tee Suomesta viinimaata Turun Sanomat 2007
  6. [1] Teiskon seurakunta
  7. a b c d e f g Kauppila.fi
  8. a b Milla von Konow, Viiniköynnös rehevöi Lohjansaaressa. Helsingin Sanomat 28.8.2008 s. D1
  9. Kauppila.fi
  10. Marja- ja hedelmäviinit Ruotsit
  11. Juha Karvonen: Suomalaisen viinin lyhennetty historia. Viininlehti 2/2012, . Suomen viininkasvattajat ry.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]