Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin ryöstö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjän valtionpankin Helsingin-konttori Pohjois-Esplanadilla nykyisessä asussaan Ruotsin Helsingin-suurlähetystönä.

Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin ryöstö tapahtui 26. helmikuuta 1906. Konttori sijaitsi Helsingin Pohjoisesplanadi 7:ssä, rakennuksessa, jossa nykyään toimii Ruotsin Helsingin-suurlähetystö. Ryöstöstä sai alkunsa helmi-maaliskuun vaihteessa Helsingissä, Keravalla ja Tampereella tapahtunut väkivallantekojen sarja, jossa yhteensä viisi ihmistä kuoli ja seitsemän loukkaantui. Tapaus liittyi Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen ja Suomen suurlakon synnyttämään yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Latvialaisen vallankumouksellisen Jānis Lutersin organisoiman ryöstön teki Jan Tshokken johtama 15 latvialaisen bolševikin ryhmä, mutta siihen oli sekaantunut myös avustajina toimineita suomalaisia aktivisteja, kuten Karl Gustaf Konrad Nyman, Walter Sjöberg ja Alpo Sailo.[1]

Ryöstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat saivat alkunsa iltapäivällä 26. helmikuuta 1906, kun 15 latvialaisen joukko ryösti Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin. Ryöstäjät surmasivat vastarintaa yrittäneen pankin vahtimestarin ja pakenivat mukanaan Venäjän ruplia ja Suomen markkoja yhteensä 170 000 ruplan (nykyrahassa noin kaksi miljoonaa euroa) edestä.[2] Rosvojoukko hajaantui heti ryöstön jälkeen Helsingistä eri suuntiin.

Venäjän bolševikit olivat suunnitellet ryöstön hankkiakseen varoja puolueen toimintaan. Bolševikkien keskuskomitean alaisen teknisen taisteluryhmän jäsen Nikolai Burenin oli aiemmin helmikuussa tavannut Helsingissä Latviasta paenneita vallankumouksellisia, joiden kanssa hän sopi ryöstöstä. Tähän tammikuussa 1906 Suomeen tulleeseen latvialaisjoukkoon kuuluivat muun muassa riikalaiset Tshokken (Čoke) veljekset Jan (Jānis), Karl ja Gustaf sekä Kristian Jakob Treiman (Kristiāns Treimanis) ja Petter Salin (Pēteris Saliņš) Cēsiksen kaupungista sekä Jan Tshokken naisystävä Emma Gails (Emma Gailīte).

Ryöstön suunnittelija Nikolai Burenin oli varakkaan pietarilaisen kauppiaan poika ja konserttipianisti. Hän oli aloittanut vallankumouksellisen uransa vuoden 1901 Pietarin ylioppilasmellakoiden jälkeen. Burenin sopi tapaamisessa, että Jan Tshokke toisi ryöstöpäivän iltana saaliin hänelle Tampereelle, jossa Bureninilla oli tällöin bolševikkien hyväksi konsertti.lähde?

Bolševikkien johtaja Vladimir Lenin oli vieraillut helmikuun alussa salaa Helsingissä tapaamassa Vladimir Smirnoffia ja kirjailija Maksim Gorkia. Lenin lienee tällöin antanut siunauksensa ryöstösuunnitelmalle. Burenin väitti myöhemmin muistelmissaan saaneensa toimeksiannon Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen keskuskomitealta, mutta väitettä on pidetty epäuskottavana.[3]

Pako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryöstön jälkeen Karl ja Gustaf Tshokke sekä Kristian Jakob Treiman ostivat junaliput Keravalle ja lähtivät Helsingistä. Heidän tulostaan sähkötettiin Keravalle tieto. Kun ryöstäjät siellä laskeutuivat junasta, santarmi Mihailov yritti pidättää heidät, mutta Karl Tshokke ampui hänet. Kahakassa ryöstäjät pakenivat Keravan asemalta. Heidän pakonsa päättyi Alikeravan kylään Hakalan talon riiheen, jonne poliisi heidät piiritti. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kolmikko antautui poliisille.

28-vuotias Jan Tshokke, edellisten veli, pakeni saalisrahat mukanaan Emma Gailsin, Petter Salinin ja kolmannen tuntemattomaksi jääneen miehen kanssa Helsingistä junalla Tampereelle, jossa he esiintyivät vainottuina Baltian pakolaisina mennessään tapaamaan Kansan Lehden taloudenhoitajaa Vihtori Kososta. He näyttivät Kososelle suosituskirjeensä, ja tämä järjesti heille majoituksen Viinikankadulla sijainneeseen matkustajakoti Saimaan. Kosonen ei tiennyt tässä vaiheessa latvialaisten osuudesta pankkiryöstöön eikä heidän yhteyksistään Venäjän bolevikkeihin. Saman päivän iltana Jan Tshokke meni tapaamaan Nikolai Bureninia, joka oleskeli Tampereella, ja luovutti saalisrahoja hänelle. Burenin piti tuolloin pianokonsertin Tampereella, jossa hän säesti pianolla venäläisiä laulajia.

Emma Gails lähti 28. helmikuuta takaisin Helsinkiin selvittämään, mitä muille koplan jäsenille oli tapahtunut. Gailsin oli tarkoitus ilmoittaa tilanteesta koodisähkeellä Jan Tshokkelle. Vihtori Kosonen oli alkanut epäillä Tshokken joukon puheiden todenmukaisuutta havaittuaan, että heillä oli runsaasti Venäjän rahaa mukanaan. Kun joukkoon kuulunut Petter Salin halusi vaihtaa Venäjän rahaa Suomen rahaksi, Kosonen ilmoitti asiasta poliisille. Salin pidätettiin 1. maaliskuuta Kansan Lehden toimituksessa hänen tultuaan hakemaan rahoja.

Jan Tshokken pidätys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkustajakoti Saiman palvelija oli tällä välin löytänyt seurueen huonetta siivotessaan eräästä vuoteesta revolverin ja tikarin ja ilmoitti asiasta poliisille. Kun latvialaiset olivat käymässä kaupungilla, poliisit tutkivat heidän huoneensa ja löysivät sieltä mainitut esineet. Löytö vahvisti poliisin epäilyjä siitä, että kyseessä olivat valtionpankin ryöstäneen koplan jäsenet. Pian matkustajakoti Saimasta ilmoitettiin poliisille, että latvialaiset olivat todennäköisesti poistumassa Tampereelta klo 13.05 Helsinkiin lähtevällä junalla.

Etsiväkomisario Alfred Balkewitsch, ylikonstaapeli Milan ja konstaapeli Heikki Ylänen lähtivät heti Tampereen rautatieasemalle pidättämään latvialaisia. Sinne saapui myös matkustajakodin palvelija, jonka oli tarkoitus osoittaa poliisille pidätettävät. Poliisit pidättivät vain Jan Tshokken juuri kun hän oli nousemassa Helsingin-junaan. Tshokken päällystakin taskusta otettiin Mauser-pistooli, mutta hänelle ei tehty kunnollista ruumiintarkastusta. Väkijoukon seuratessa Tshokkea lähdettiin viemään jalan pitkin Hämeenkatua kohti Tampereen kaupungintalon takana sijaitsevaa poliisiasemaa. Poliiseilla ei ollut aseita Tshokkelta otettua pistoolia lukuun ottamatta, sillä edellisen vuoden suurlakon yhteydessä poliisin aseet oli takavarikoitu. ja ne olivat nyt Tampereen maistraatin hallussa.

Tshokken piiritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Tshokelle alettiin poliisilaitoksen tiloissa tehdä perusteellista ruumiintarkastusta, hän tempaisi povitaskustaan tikarin. Syntyneessä kahakassa konstaapeli Ylänen onnistui pakenemaan huoneesta, mutta ylikonstaapeli Milan sai vammoja Tshokken tikariniskuista ja Tshokke yritti ampua hänet Browning-pistoolillaan. Milan onnistui kuitenkin lopulta pakenemaan, ja paikalle tulleet palomiehet pelastivat hänet palotikkaiden avulla rakennuksen ikkunasta. Tällä välin oli Tampereen kauppatorille ja Hämeenkadun varteen kokoontunut väkeä seuraamaan tapausta. Tshokke ilmaantui poliisilaitoksen ikkunaan, huusi venäjäksi väkijoukolle ja yritti ampua näkemiään poliiseja. Hän oli loukannut kätensä rikkoessaan ikkunan, ja siitä vuoti verta. Tshokke yritti saada apua katselijoilta huutamalla venäjän, saksan ja viron sekoituksella: ”Jos soome mies minä autteis is politsii, minä ruski sotsialidemokraatti is bojevoje organisatseija!”

Tshokke ilmoitti myös saksan kielellä olevansa santarmien takaa-ajama sosiaalidemokraatti ja pyysi väkijoukkoa hakemaan ”punaisen organisaation” hänelle apuun. Tshoken huudellessa ikkunasta onnistui komisario Balkewitsch hiipimään samaan huoneeseen ja oli juuri päässyt Tshokken taakse, kun tämä huomasi hänet ja pisti komisarion kuoliaaksi tikarilla. Samalla hetkellä huoneeseen ryntäsi poliisikonstaapeli Karl Josef Grönfelt, mutta Tshokke ehti ampua häntä useita kertoja. Grönfelt pääsi raahautumaan pois huoneesta, mutta hän kuoli saamiinsa vammoihin illalla sairaalassa.

Tshokke jatkoi edelleen huuteluaan kadulla olevalle väkijoukolle. Konstaapeli Juho Ylinen yritti ampua Tshokkea Hämeenkadun toiselta puolen Tshokkelta takavarikoidulla Mauser-pistoolilla, mutta Tshokke onnistui ampumaan pistoolin Ylisen kädestä ja haavoittamaan häntä lievästi. Sitten Tshokke yritti ampua eräästä aseliikkeestä saatua kivääriä pidellyttä konstaapeli Heikkilää, mutta luoti osui sivulliseen. Ohi kulkenut Timo Korpimaa kuuli Tshokken huutavan "Kansan Lehti redaktööriä". Vihtori Kosonen selittikin, että Suomen sosiaalidemokraatit eivät voineet hyväksyä yksityisiä terroritekoja, ja kehotti häntä antautumaan.[4] Monet väkijoukosta yrittivät turhaan kehottaa Tshokkea antautumaan. Pattitilanne jatkui pitkälle iltapäivään. Tshokken kanssa käytiin neuvotteluja, mutta hän kieltäytyi antautumasta. Osa väkijoukosta suhtautui myönteisesti Tshokkeen, ja kun palokunta aikoi taltuttaa Tshokken voimakkaan vesisuihkun avulla, jotkut uhkasivat katkoa letkun ja pahoinpitelivät letkua pidellyttä miestä.

Vaskiseppä Gellmantarkistettava yritti nyt vapaaehtoisena pidättää Tshokken, mutta tämä ehti ampumalla haavoittaa häntä ensin. Nyt vedettiin yleisöltä salassa toinen vesiletku Kauppakadulta kaupungintaloon,selvennä ja neljän vapaaehtoisen joukko, ruiskumestari K. V. Lehtimäki, vanhempi korpraali J. W. Lehtonen, kirjaltaja Juho August Eklund ja talonomistaja Heikki Tamminen, onnistui tunkeutumaan huoneeseen, jossa Tshokke piileskeli, ja kaatamaan hänet vesisuihkun avulla lattiaan. Tshokke saatiin pidätetyksi, mutta hän ehti vielä ampua Tammisen ja haavoittaa Eklundia. Välikohtaus oli alkanut puoli kahdelta iltapäivällä, ja se päättyi kello viiden aikaan. Kaksi poliisia ja yksi siviili kuoli, loukkaantuneita oli seitsemän: kolme poliisia ja neljä siviiliä.

Tshokke ja aiemmin pidätetty Salin siirrettiin ylimääräisellä junalla Hämeenlinnaan ja edelleen Helsinkiin yöllä, koska pelättiin, että heidät yritettäisiin vapauttaa.

Ryöstäjien ja ryöstösaaliin kohtalot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereelle palannut Emma Gails ilmoittautui poliisille seuraavana päivänä, vaikka hänelle luvattiin järjestää mahdollisuus lähteä pakoon. Seurueen kolmas mies onnistui pakenemaan. Saalisrahat vastaanottanut Buranin lähti pian tapauksen jälkeen Yhdysvaltoihin eikä palannut Suomeen viiteen vuoteen. Suurin osa saalisrahoista meni hänen kauttaan luultavasti Venäjän bolševikeille, osa jäi Suomeen pakolaisavun ja agitaation rahoittamiseen. Rikollisilta saatiin takaisin pidätysten yhteydessä 35 623 Suomen markkaa ja 36 445 Venäjän ruplaa; osa rahoista saattoi myös mennä Tshokken ”tamperelaisille ystäville”.

Kaikkiaan saatiin kiinni viisi latvialaista ryöstäjää ja kolme heidän suomalaista avustajaansa. Jan Tshokke tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa murhista kolmeen elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen ja usean ihmisen haavoittamisesta 19 vuoden kuritushuonerangaistukseen. Tshokke kuoli Kakolassa rangaistusta suorittaessaan 9. kesäkuuta 1910 keuhkotautiin. Oikeudenkäynnissä venäläiset viranomaiset vapauttivat Emma Gailsin. Vapauttamisen takia on päätelty hänen olleen Venäjän hallituksen provokaattori.[4]

Jälkipyykki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tshokke-juttu herätti melkoista mielenkiintoa Tampereen työväen keskuudessa. Tapahtumapäivän illalla oli Kansan Lehden toimituksessa varta vasten asetetun tutkintalautakunnan kokous, jossa Kosonen sai tehdä selkoa menettelystään. Häntä moitittiin siitä, että oli ilmoittanut rahapaketista poliisille. Kosonen oli kuitenkin menetellyt oikein, jos tahdottiin pitää kiinni länsimaisista sosialidemokraattisista periaatteista. Osa Työväestä tunsi myötätuntoa ryöstäjiä kohtaan ja oli sitä mieltä, että rahat olisi pitänyt käyttää työväenliikkeen hyväksi.[4]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Topoliansky, Viktor: Фартовое дело 2009. Žurnalnyj zal. Viitattu 4.2.2017. (venäjäksi)
  2. ↑ Helsingissä valmistelluissa terrori-iskuissa kuoli tuhansia ihmisiä 1900-luvun alussa: Kruunun­haka kuhisi kansain­välisiä terroristeja. Helsingin Sanomat 17.9.2019.
  3. ↑ Kujala, Antti: ”Suomi vallankumouksen punaisena selustana”, s. 140–144, Lenin ja Suomi, osa I. Opetusministeriö ja Valtion painatuskeskus, Helsinki 1987.
  4. ↑ a b c Korpimaa Timo: Salaisilla poluilla, s. 92-97, Jakaja: Kirjavälitys, Rauma 1934.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_valtionpankin_Helsingin-konttorin_ryöstö&oldid=22535298”