Uskonto Euroopassa
Uskonto Euroopassa on eurooppalaisten alkuperäisuskontojen väistymisen jälkeen ollut keskeisesti kristillistä. Nykyisin Euroopassa on niin kristittyjä, uskonnottomia kuin muidenkin uskontojen kannattajia. Siirtolaisuuden myötä etenkin muslimien määrä Euroopassa on kasvanut.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan vanhat uskonnot olivat yleisesti monijumalaisia, kuten antiikin Kreikan uskonto, antiikin Rooman uskonto, germaaninen muinaisusko ja kelttiläinen muinaisusko. Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeen kristinusko levisi keskiajalla vähitellen eri puolille Eurooppaa. Kristillisyys kehittyi eri suuntaan kreikankielisessä Itä-Roomassa eli Bysantissa kuin lännessä, jossa Rooman piispan eli paavin valta kasvoi. Idän ja lännen kirkot erosivat toisistaan vuonna 1054 niin sanotussa suuressa skismassa. Eurooppaan muodostui selkeä kulttuurinen raja idän ja lännen välillä.[2]
Noin tuhannen vuoden ajan katolinen kirkko käytti merkittävää valtaa länsi-Euroopassa ja piti yllä kulttuurin yhtenäisyyttä. Antiikin kirjoituksia kopioitiin kirkon luostareissa teologiaa varten. Keskiajan arkkitehtuurin merkittävimpiä hankkeita olivat kirkot. Islam levisi muun muassa Espanjaan valloitusten myötä. Arabialainen kulttuuri välitti Eurooppaan antiikin kulttuuriperintöä, joka oli sieltä osin kadonnut. Ristiretket aiheuttivat pitkäaikaisen välirikon eurooppalaisen ja arabialaisen kulttuuripiirin välille.[2]
Antiikin humanismi nousi renessanssin myötä. Reformaatio hajotti läntisen kirkon yhtenäisyyden.[2] Britannia, Hollanti ja Sveitsi erosivat anglikaaniseksi ja kalvinistisiksi alueiksi, pohjoinen Saksa ja Pohjoismaat luterilaisen protestanttisuuden hallitsemiksi alueiksi.[3] 1700-luvun valistus ja Ranskan suuri vallankumous vaikuttivat kirkon ja valtion eroon. Muun muassa Pohjoismaissa yhteiskunnan sekularisaatio on edennyt varsin pitkälle.[2]
Uskonnollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2010 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan Euroopan unionin asukkaista 51 prosenttia sanoi uskovansa jumalan olemassaoloon, 26 % jonkinlaiseen henkeen tai voimaan ja 20% ei uskonut jumalaan tai henkiin.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Social values, Science and Technology 2005. Eurobarometri, Euroopan komissio. Arkistoitu 19.8.2010. Viitattu 28.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Hartikainen, Erkki (päätoim.): Humanismi ja kristinusko länsimaiden katsomuksellisina perusvirtauksina (Otsikko on opetushallituksen ET-opetussuunnitelmasta) Todellisuuskäsitykset: Lukion elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 16.5.2011. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Erola, Jan: Uskonto ohjaa Eurooppaa Ylioppilaslehti. 9/2000. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) Fieldwork: Jan-Feb 2010. Euroopan komissio. Arkistoitu 15.12.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonto Euroopassa Wikimedia Commonsissa
