Ural (joki)
| Ural ven. Урал, Ural kaz. Жайық, Žaiyk |
|
|---|---|
 Ural luoteesta nähtynä Kazakstanissa Uralskin ja Atyraun välillä. Joen vasemmalla puolella Aasia, oikealla Eurooppa. |
|
| Alkulähde |
lähde Kruglajan vuorella, Uralvuoret [1] |
| Laskupaikka |
Kaspianmeri |
| Maat | Kazakstan, Venäjä |
| Pituus | 2 428 [2] km |
| Virtaama | 400 m³/s |
| Valuma-alue | 231 000 [2] km² |
 |
|
Ural (ven. Урал, Ural, kaz. Жайық, Žaiyk), tai myös Uraljoki, on Kaspianmereen laskeva joki Kazakstanissa ja Venäjällä. Se on Volgan kanssa toinen suurista joista, jotka laskevat Kaspianmereen, ja se on Euroopan kolmanneksi suurin joki Volgan ja Tonavan jälkeen. Ural saa alkunsa eteläisiltä Uralvuorilta ja sen kokonaispituus on 2 428 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 231 000 neliökilometriä. Jokea on perinteisesti pidetty osana maantieteellisen Euroopan ja Aasian rajaa.[1][2][3][4]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääuoman kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralin lähteet ovat Uralvuorten itärinteillä, missä joen alkulähde sijaitsee Kruglajan vuorella Uraltaun vuoristoharjanteella [1]. Sieltä joki seuraa harjannetta kohti etelää 60–80 metriä leveänä vuoristojokena. Ennen Magnitogorskia se virtaa suoalueen läpi jopa viisi kilometriä leveänä. Magnitogorskin jälkeen se jatkaa taas kapeana ja virtaa syvällä uomassaan saavuttaen Uralvuorten eteläpään. Orskissa se kääntyy länteen ja virtaa ensin 300 kilometriä, jossa se halkaisee Guberlinskin vuoret 45 kilometriä pitkässä kanjonissa. Orenburgissa jokeen yhtyy sivujoki Sakmara, joka kasvattaa pääuomaa selvästi. Joki kulkee edelleen länteen ja siirtyy Kazakstaniin, jossa se kääntyy Oralin kohdalla etelään. Täällä alavalla tasankomaalla joki levenee ja alkaa mutkitella aiempaa enemmän. Mutkien sivuille on jäänyt makkarajärviä ja joelle on kehittynyt lyhyitä rinnakkaisuomia. Lopulta joki saapuu Atyraun kaupunkiin, josta muutaman kilometriä alavirtaan se purkautuu Kaspianmereen monihaaraisen suiston kautta.[4][5]
-
Lähde, joista paikalliset katsovat Uralin alkavan. -
Talvinäkymä Magnitogorskissa -
Joen uoma ennen Orensburgia -
Uralin ylittävä silta Orenburgissa -
Joen tulvatasankoa Orensburgin itäpuolella -
Joen mutkittelun jäänteitä Uralskissa. -
Ural alajuoksulla Atyraussa -
Atyraun keskustassa
.jpg){kind=small}
.jpg)
Suisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ural laskee Kaspianmereen, jonka vedenkorkeus on ollut 26 metriä merenpinnan alapuolella. Vedenpinnan korkeus on 1980-luvulta kuitenkin noussut pari metriä, mikä on aiheuttanut suistossa tulvia. Suistossa on pääuomalle ruopattu suora kanava ja sille on kaivettu sivuhaaroja virtauksen nopeuttamiseksi. Suistoon on kasautunut joen tuomaa sedimenttiä ja Kaspianmeri onkin suiston ympäristössä matalaa. Satelliittivalokuvissa olevat tummat alueet viittaavat vesikasvillisuuteen, mikä merkitsee suistossa monipuolista biodiversiteettiä, jota joen tuomat ravinteet ylläpitävät. Suistossa vieraileekin runsaasti lintuja kevät- ja syysmuuton aikana. Se on tästä syystä Ramsarin sopimuksen mukainen kosteikko, jonka piiriin kuuluu 1 115 neliökilometriä suistoa ja Kaspianmeren rannikkoa. Ramsar-alue sisältyy Kaspianmeren pohjoisosien laajempaan luonnonsuojelualueeseen.[4][6]
Suiston vesi sekoittuu Kaspianmeren suolaiseen veteen ja suiston murtovedessä viihtyvät sekä makean että suolaisen veden lajistot. Esimerkiksi kyhmyjoutsenia pesii siellä 11 000 paria, sinisorsia 6 000 paria ja heinätavia 22 000 paria. Alue on myös merkittävä Kaspianmeren sampien kutualue. Ympäristöä suosii yli 460 kosteikkojen eläinlajia, joihin kuuluu 76 kalalajia, 20 matelijalajia, 292 lintulajia ja 48 nisäkäslajia.[6]
Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralin suurimpia sivujokia ovat alajuoksulta päin lueteltuina seuraavat (osa tiedoista puuttuvat). Suurempi valuma-alueen pinta-ala ei tällä kertaa tarkoita suurempaa virtaamaa, sillä vuoriston ja kuivan puoliaavikon sadannat eroavat toisistaan suuresti.[5]
| yhtyy Uraliin (km suusta) |
nimi | nimi (ven. ) |
nimi (kaz. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kušum | Kyшyм | Көшім | 334 | 2,3 | ||
| Derkul | Деркул | Деркөл | 176 | 2250 | 2,3 | |
| 793 | Tšagan | Чаган | Шаған | 264 | 7530 | 1,3 |
| 981 | Irtek | Иртек | 134 | 2630 | 1 | |
| 1085 | Ilek | Илек | Елек, Елік | 623 | 41300 | 1,3 |
| Utva | Утва | Шыңғырлау | 290 | 6940 | 2,3 | |
| 1173 | Tšernaja | Черная | 96 | 1030 | 1 | |
| 1251 | Donguz | Донгуз | 95 | 1240 | 1 | |
| 1286 | Sakmara | Сакмара | 798 | 30200 | 1 | |
| 1404 | Burtja | Буртя | 95 | 1660 | 1 | |
| 1480 | Urta-Burtja | Урта-буртя (Буртя) | Уртабуртя | 115 | 2180 | 1,3 |
| 1580 | Kijaly-Burtja | Киялы-Буртя (Ангур) | Қиялыбөрте | 80 | 2200 | 1,3 |
| 1633 | Guberlja | Губерля | 111 | 2410 | 1 | |
| 1715 | Or | Орь | Ор | 332 | 18600 | 1,3 |
| 1733 | Bolšoi Kumak | Большой Кумак (Кумак, Кума) | Үлкен Кумак | 212 | 7900 | 1,3 |
| 1827 | Tanalyk | Таналык | 225 | 4160 | 1 | |
| 1828 | Suunduk | Суундук (Суындык) | Суундук | 174 | 6430 | 1,3 |
| 1885 | Bolšoi Urtazymka | Большой Уртазымка | Үлкен Уртазымка | 87 | 1890 | 1,3 |
| 1959 | Bolšoi Karaganka | Большой Караганка (Караганка) | Үлкен Караганка | 111 | 3470 | 1,3 |
| 2002 | Hudolaz | Худолаз | 81 | 1060 | 1 | |
| 2014 | Bolšoi Kizil | Большой Кизил | Үлкен Кизил | 172 | 2080 | 1,3 |
| 2091 | Jangelka | Янгелька | Янгелька | 73 | 1120 | 1,3 |
| 2104 | Zingeika | Зингейка | Зингейка | 102 | 1650 | 1,3 |
| 2116 | Gumbeika | Гумбейка | Гумбейка | 202 | 4490 | 1,3 |
| 2172 | Malyi Kizil | Малый Кизил | Кіші Кизил | 113 | 1540 | 1,3 |
| 2320 | Mindjak | Миндяк | 60 | 788 | 1 |
Lähteet: 1 = [2], 2 = [a], 3 = [b]
Vuodenajat ja virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki jäätyy yläjuoksulla marraskuun alussa ja keski- ja alajuoksulla marraskuun lopussa. Jäät lähtevät alajuoksulla maaliskuun alussa ja muualla huhtikuun alussa. Pääosa joen vedestä saadaan Uralvuoriston lumien sulattua, jolloin joessa on korkeanveden aika. Silloin joessa virtaa 60–70 % joen vuotuisesta kokonaisvirtaamasta. Ilmasto on mannermainen ja sadeveden osuus vuotuisesta virtaamasta on siten vähäinen. Alueen sadanta on 530 millimetriä vuodessa. Tulvan aluksi joki pääsee jäistään, jotka lähtevät rytisten samanaikaisesti koko joen pituudelta. Kun tulva hellittää, asettuu vesi hyvin matalalle. Tämä tapahtuu yleensä huhtikuussa, mutta kesällä ja syksyllä vesi nousee taas väliaikaisesti. Loppusyksyllä ja talvella on joessa vain vähän vettä.[5][7]
Etenkin kevättulvat ovat voimakkaat. Silloin joki nousee uomastaan ja tulvii ympäristöönsä. Keskijuoksulla tulvat nostavat vedenpintaa 3–4 metriä ja joki leviää yli 10 kilometriä leveäksi. Tulva nostaa veden pintaa alajuoksulla 9–10 metriä ja suistossa 3 metriä. Suistossa tulva leviää useiden kymmenien kilometrien levyiselle alueelle.[5]
Vuoden keskivirtaama (MQ) on Orenburgissa 104 m³/s ja Kushumin yhtymäkohdassa 400 m³/s. Ylikeskivirtaamat (MHQ) ovat vastaavasti 12 100 m³/s ja 14 000 m³/s ja alikeskivirtaamat (MNQ) 1,62 m³/s ja 13,3 m³/s.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralvuoriston itä- ja länsipuolilla ovat ilmasto ja siten myös kasvillisuusvyöhykkeet keskenään hieman erilaiset. Lisäksi etelään päin mentäessä ilmasto muuttuu yhä kuivemmaksi. Uralvuoriston eteläosan eri puolilla on vielä metsäarovyöhyke, joka muuttuu vuoriston eteläosassa aroksi ja ennen Kaspianmerta puoliaavikoksi. Ilmasto on hyvin mannermainen. Eteläosissa sateet riippuvat vuodenajasta ja aluetta vaivaa toisinaan vuosien ajan kestävät kuivuusjakot. Silloin monet alueen järvet kutistuvat suolajärviksi tai kuivuvat kokonaan. Kesällä on valuma-alueen heinäkuun keskilämpötila noin 22 °C.[3][7]
Varsinkin joen keski- ja alajuoksulla joen ympäristö on kuivaa ja sen kasvillisuus on ruohovaltaista, kun taas joen uomassa tulvien tuomat sedimentit ja pitempään säilyvä kosteus tekevät siitä hedelmällisen vihreän keitaan. Arolla puhaltaa jatkuvasti kohtalainen tuuli, joka voi yltyessään vaikeuttaa joella liikkumista. Joessa elää yli 50 kalalajia, joista merkittävimpiä ovat sammet, kuten beluga, toutain, karppi, monni, hauki, kuha, ahven ja tähtisampi.[3][8]
Nimistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen nykyinen nimi on verrattain myöhäinen, sillä joen nimesi uudelleen Katariina Suuri vuonna 1775. Joella oli aiemmin toinen nimi Jaik (ven. Яик), jota käytettiin esimerkiksi venäläisessä kronologiassa vuodelta 1140 [5][9]. Turkkilaisissa kielissä jokea kutsuttiin nimellä Jaijk, jolla tarkoitettiin myös jokien jumalaa. Gerard Clauson väittää, että tämä muoto olisi peräisin jo toiselta vuosisadalta jaa. tai että se olisi ollut käytössä jo sarmaateilla 500 eaa.[10]. Alueen baškiirinkielinen nimi on Яйыҡ (suom. jaijik) ja kazakstaniksi Жайық (suom. Zaijik). Kreikkalaiset kutsuivat sitä Ptolemaioksen mukaan Δάϊκος (Daïkos), joka on Julian Kulakovskin mielestä opittu turkkilaisilta [11][12][13].
Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ural River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Reka Ural (Venäjän vesistörekisterin tietoja kohteesta) textual.ru. Viitattu 28.7.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b c Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.7.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c Ural River Delta, Kazakhstan (englanniksi), viitattu 30.7.2018
- ↑ a b c d e f Урал (река) Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 4.11.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Ramsar Sites Information Service: Ural River Delta and adjacent Caspian Sea coast, viitattu 30.7.2018
- ↑ a b Река Урал (Arkistoitu – Internet Archive) (suom. Ural-joki, (venäjäksi)), viitattu 30.7.2018
- ↑ 800 км по реке урал (venäjäksi), viitattu 30.7.2018
- ↑ Rybakov, B. A.: Русские летописцы и автор Слова о полку Игореве. (suom. Venäläisiä kronologisia kirjailijoita). Nauka, 1972. Google-books (skannattu) (viitattu 30.7.2018). (venäjäksi)
- ↑ Clauson, Gerard: Studies in Turkic and Mongolic Linguistics, s. 75–76, 124. London: Routledge, 2005. ISBN 9781134430123. (englanniksi)
- ↑ Ptolemaios, Klaudios & Nobbe, Karl Friedrich August (toim.): ”Kirja VI, luku 14. Σκυθίας τῆς ἐντὸς Ἰμάου ὄρους θέσις”, Geographia, s. vk. 2, s. 122. Leipzig: Karl Tauchnitz, 1843. Google-books (skannattu) (viitattu 30.7.2018). (muinaiskreikaksi)
- ↑ McCrindle, John Watson: Ancient India as Described by Ptolemy, s. 290. Bombay: Thacker, Spink, 1885. (englanniksi)
- ↑ Kulakovski, Julian: Глава II. Карта Европейской Сарматии (suom. Kappale 2: The map of European Sarmatia) kirsoft.com.ru. 2001. Arkistoitu 30.7.2018. Viitattu 30.7.2018. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uraljoki Wikimedia Commonsissa
