Bolšoi Kizil
| Bolšoi Kizil ven. Большой Кизил, kaz. Үлкен Кизил |
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Alkulähde |
Uralvuoriston Uraltau [a] |
| Laskupaikka |
Uraljoki |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 172 [1] km |
| Alkulähteen korkeus | 760 [b] m |
| Virtaama | 4,17 [2] m³/s |
| Valuma-alue | 2080 [1] km² |
 |
|
Bolšoi Kizil (ven. Большой Кизил eli ”Suuri Kisil” ja kaz. Үлкен Кизил, mikä luetaan ”Ulken Kizil”) on Venäjällä Uraljokeen oikealta puolelta yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläosan itärinteillä. Joen pääuoma virtaa yläjuoksulla pääosin Baškortostanissa, mutta aivan alajuoksulla se siirtyy Tšeljabinskin alueelle.[3]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen lähteet sijaitsevat Uralvuoriston eteläosissa Uraltaun ja Kriktitaun vuoristoharjanteiden välissä noin 760 metrin [c] korkeudella merenpinnasta ja se virtaa 172 kilometriä (toinen lähde antaa 155 km [3]) kunnes se yhtyy oikealta 294 metrin korkeudella Uraljokeen Kizilskojessa (ven. Кизильское) 2 014 kilometriä ennen sen Kaspianmerellä sijaitsevaa suistoa.[1]
Joen pääuomalle tulee korkeuseroa 466 metriä ja joen kaltevuus on siten 2,71 m/km [d]. Joen yläjuoksulla on joella enemmän pudotusta, kun taas alajuoksulla jyrkkyys tasaantuu ja joki saavuttaa alajuoksun lopussa alankoalueen. Joella on syvyyttä 0,6–0,8 metriä. Joella harrastetaan koskenlaskua kajakeilla.[1]
Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolšoi Kizil ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 2 080 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen (toinen lähde antaa 1870 km² [3]). Taulukossa on lueteltu suurimmat sivujoet (osa tiedoista puuttuvat) [1]:
| yhtyy Bolšoi Kizil (km suusta) |
nimi | nimi (ven. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|
| 65 | Suvlyozek | Сувлыозек (Сувлы-Узяк, Мамил-Елга) | 32 | 1 | |
| 73 | Daryvdy | Дарывды (Кара-Елга) | 26 | 1 | |
| 86 | Ikstimer | Икстимер | 19 | 1 | |
| 106 | Idjaš | Идяш | 21 | 1 | |
| 124 | Kirdas | Кирдас | 15 | 1 | |
| 131 | Argaida | Аргайда | 12 | 1 | |
| 131 | Bolšoi Kazmaš | Большой Казмаш (Казмаш) | 17 | 1 | |
| 136 | Tai-Maništy | Тай-Маништы | 11 | 1 | |
| 140 | Bolšoi Najazdy | Большой Наязды | 13 | 1 | |
| 148 | Kurjak | Куряк | 12 | 1 | |
| 158 | Kutyrdy | Кутырды | 11 | 1 | |
| 165 | Malyi Maigašta | Малый Майгашта | 14 | 1 |
Lähteet: 1 = [1]
-
Ylityspaikka sivujoella Bolšoi Kazmaš heinäkuussa 2012 -
Näkymä sivujoelle Kutyrdy kesäkuussa 2012 -
Ylityspaikka Kutyrdyllä elokuussa 2012
Geologia ja kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralvuorten matalat vuoristoharjanteet leimaavat koko aluetta. Vuorten kallioiden geologia muodostuu devonisista sedimenteistä, kun taas alhaalla tasangot ovat paleotsooisista kalliosta. Vuorten kallioperässä on runsaasti karbonaattia, hydrokarbonaattia ja kalsiumia ja siellä ovat karstimuodostumat tavallisia. Tämä vaikuttaa myös joen vedenlaatuun. Vedessä on mineraaleja 200-300 milligrammaa litrassa vettä (mg/l), mutta tulva-aikana pitoisuudet kasvavat 500 mg/l. Joen valuma-alueen yläosia peittää havumetsä 76 % pinta-alasta, ja alaosia 41 %. Muu osa maastoa on aroa, joten maisema on niin sanottua metsäaroa.[2][4]
Vuodenajat ja virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki sijaitsee Uralvuoriston eteläosassa sen itärinteillä, missä vallitsee mannermainen ilmasto. Korkeudesta johtuen siellä kuitenkin sataa hieman enemmän kuin alangolla. Vuotuinen sademäärä on 570 millimetriä. Joen virtaamasta 71 % tapahtuu keväällä huhtikuun ja toukokuun aikana, kun lumet sulavat, 22 % kesällä ja syksyllä kesäkuusta lokakuuhun, ja loput 7 % talvella eli marraskuusta maaliskuuhun. Joen vuotuinen keskivirtaama (MQ) on 4,17 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) 179 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,010 m³/s. Arvot on mitattu 48 kilometriä joen suusta.[2][4][5]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokilaakso on kaunista seutua ja siellä vierailee turisteja ja kalastajia. Joen rannat ovat Baškortostanin puolella tiheästi asuttuja kyliä, mutta Tšeljabinskin alueella niitä on vain yksi, Kizilskojen pikkukaupunki joensuussa.[2]
Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baškiirin kielellä ”kizil” tarkoittaa punaista, minkä arvellaan johtuvan joko veden ajoittaisesta savella värjäytymisestä tai joen uoman punaisista kallioista. Alueella on toinenkin saman niminen joki, joka erotetaan tästä joesta nimellä Malyi Kizil (ven. Малый Кизил eli Pieni Kizil). Sen lähteet ovat samalla rinteellä lähellä toisiaan, mutta sen pääuoma virtaa pohjoiseen päin.[2]
Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Koordinaatit otettu venäjänkielisen wikipedian joen artikkelin tietolaatikosta!
- ↑ Korkeudet on saatu venäjänkielisen wikipedian joen artikkelin tekstistä!
- ↑ Korkeudet on saatu venäjänkielisen wikipedian joen artikkelin tekstistä!
- ↑ Lähteen ja suun korkeudet on saatu veneäjänkielisen wikipedian artikkelista ja korkeusero ja kaltevuus on laskettu näistä tiedoista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Большой Кизил (venäjäksi), viitattu 2.8.2018
- ↑ a b c d e Retejum, K.F. (Ретеюм К.Ф.): Большой Кизил Научно-популярная энциклопедия «Вода России». Viitattu 2.8.2018. (venäjäksi)
- ↑ a b c Большой Кизил (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 2.8.2018
- ↑ a b Balkov, B.A. (Балков В.А.): Большой Кизил Электронная Башкирская энциклопедия. Viitattu 2.8.2018. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.8.2018). (englanniksi)