United World Colleges

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta United World College)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


UWC (United World Colleges)
United World Colleges logo.svg
Sijainti Yhdistynyt kuningaskunta
Vale of Glamorgan, Wales
UWC Atlantic College
(perustettu 1962)

Kanada, Victoria
Pearson College UWC
(perustettu 1974)

Singapore
UWC South East Asia
Dover
(perustettu 1971, liittyi 1975)
East
(perustettu 2011)

Swazimaa, Mbabane
Waterford Kamhlaba UWC of Southern Africa
(perustettu 1963, liittyi 1981)

Yhdysvallat, New Mexico
UWC-USA
(perustettu 1982)

Italia, Duino, Triesten maakunta
UWC Adriatic
(perustettu 1982)

Hongkong, Wu Kai Sha
Li Po Chun United World College of Hong Kong
(perustettu 1992)

Norja, Flekke, Sognin ja Fjordanen lääni
UWC Red Cross Nordic
(perustettu 1995)

Intia, Paud, Maharashtra
UWC Mahindra College
(perustettu 1997)

Costa Rica, Santa Ana
UWC Costa Rica
(perustettu 2000, liittyi 2006)

Bosnia ja Herzegovina, Mostar
UWC Mostar
(perustettu 2006)

Alankomaat, Maastricht
UWC Maastricht
(perustettu 1984, liittyi 2009)

Saksa, Freiburg
UWC Robert Bosch College
(perustettu 2014)

Armenia, Dilijan
UWC Dilijan
(perustettu 2014)

Kiina, Changshu, Jiangsu
UWC Changshu China
(perustettu 2015)

Thaimaa, Phuket
UWC Thailand
(perustettu 2008, liittyi 2016)

Japani, Karuizawa, Naganon prefektuuri
UWC ISAK Japan
(perustettu 2014, liityi 2017)
Tyyppi kansainvälinen koulu- ja opetusliike
Perustettu 1962
Luokat Lukiokoulutus (kaikki koulut), peruskoulu (osa kouluista), lyhytkurssiohjelmat
Verkkosivut

United World Colleges (tai UWC) on maailmanlaajuinen kansainvälisyyttä ja maailmanrauhaa korostava opetusliike, johon kuuluu 17 koulua, yli 150 kansallista komiteaa sekä lukuisia lyhytohjelmakursseja. Koulut sijaitsevat Walesissa, Italiassa, Norjassa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Hollannissa, Intiassa, Hongkongissa, Singaporessa, Swazimaassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Costa Ricassa, Saksassa, Armeniassa, Thaimaassa sekä Japanissa. Kaikissa kouluissa 16–18-vuotias lukion ensimmäistä vuotta opiskeleva voi suorittaa IB-tutkinnon. Lisäksi Hollannin, Singaporen, Japanin ja Swazimaan kouluilla on lukion yhteydessä myös peruskoulu.

Opiskelijat UWC-kouluille valitaan heidän ansioiden ja potentiaalian perusteella. UWC-koulut ja kansalliset komiteoita tarjoavat stipendejä ja apurahoja, hyväksyen vain rajallisen määrän opinnoistaan itse maksavia opiskelijoita. UWC-liikkeen ideologiaan kuuluu erilaisten kulttuurien ymmärtäminen sekä palvelutoiminta. UWC-vuosien annista suuri osa muodostuu opiskelujen kanssa tasavertaisesta koulujen elämästä. Siihen kuuluu kulttuurien kohtaaminen, palvelutyön tekeminen, harrastaminen ja sosiaalinen elämä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun lopun kylmän sodan vuosina joukko eurooppalaisia kokoontui suunnittelemaan uudenlaista koulua, jossa kasvatusta käytettäisiin maailmanrauhan varmistamiseen. Heitä olivat keskitysleiriltä hengissä selvinnyt saksanjuutalainen kasvatustieteilijä Kurt Hahn, brittikenraali Lawrence Darwall ja lordi Louis Mountbatten. He halusivat eri maista tulevien nuorten kokoontuvan yhteen opiskelemaan muiden tärkeiden aineiden ohella kansainvälistä yhteisymmärrystä.[1]

Ensimmäinen tämän ajatuksen mukainen koulu oli Walesin eteläosaan vuonna 1962 perustettu Atlantic World College, jonka 16–19-vuotiaat opiskelijat ja henkilökunta osallistuvat paikalliseen meri- ja maastopelastustoimintaan sekä vanhusten ja vammaisten ystävätoimintaan. Nämä yhteisöpalvelut vievät jokaiselta opiskelijalta kaksi iltapäivää viikossa. Vasta 1970-luvulla opinto-ohjelmaan tuli varsinaisia rauhankasvatus- ja -tutkimuskursseja (peace studies) ja vuosittaisia kansainvälisten kysymysten teemapäiviä, joihin saivat osallistua myös ympäristön asukkaat ja muiden paikallisten koulujen oppilaat. Kurssien ja teemapäivien kehittämiseen osallistuivat Bradfordin ja Yorkin yliopistot.[1]

Opiskelu ja tutkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikissa UWC-kouluissa suoritetaan International Baccalaureate (IB) -tutkinto, joka on korkeakouluopintoihin oikeuttava tutkinto. IB-tutkinto vastaa suunnilleen suomalaista ylioppilastutkintoa. Tutkintoa varten opiskellaan kuutta ainetta, joihin syvennytään perusteellisemmin kuin suomalaisissa lukioissa. Lisäksi opiskellaan vuoden mittainen kurssi tiedonfilosofiaa sekä kirjoitetaan 4 000-sanainen essee itse valitusta aiheesta. Kaikki opetus on englanninkielistä äidinkielen ja muiden vieraiden kielten tunteja lukuun ottamatta.

UWC Atlantic College kehitteli ja otti IB-tutkinnon käyttöön ensimmäisenä 1970-luvulla.[1] Nykyisin tutkinto on tunnustettu ja laajasti levinnyt ylioppilastutkintotasoinen kansainvälinen tutkinto. Sitä opetetaan lähes 1 500 koulussa ympäri maailmaa ja tutkinnon voi suorittaa myös joissain suomalaisissa lukioissa.

Suurin ero IB-tutkintoon tähtäävän opetuksen ja suomalaisen lukion välillä on ainemäärä. IB:ssa valitaan vain kuusi opiskeltavaa ainetta, joita sitten opiskellaan yleensä huomattavasti suomalaista tasoa syvemmin. Kolmea ainetta on luettava pitkänä (higher level) ja loput tavallisena (standard level). Aineiden vertailu suomalaiseen tasoon on vaikeaa, koska opetusohjelmat ja vaatimustasot vaihtelevat eri aineissa. Karkeasti ottaen standard aineet vastannevat suomalaista tasoa työmäärässä ja tietotasossa. Monet higher levelit sen sijaan syventävät aineen osaamista yliopiston alkuvuosiin verrattavalle tasolle.

Oppiaineita valitaan kuusi, yksi kustakin ryhmästä:

  • Ryhmä 1: A-kieli. Yleensä opiskelijan äidinkieli. UWC-kouluissa olleet suomenkieliset ovat suorittaneet A-kielenä joskus myös englantia ja ruotsia. Opiskelu sisältää kirjallisuuden suullista ja kirjallista analysointia.
  • Ryhmä 2: B-kieli. Joku vieras nykykieli. Tyypillisiä valintoja ovat englanti, italia, ranska, saksa, espanja, japani, mandariinikiina ja arabia. Opiskelija voi myös valita B-kielen sijaan toisen A-kielen (ryhmä 1).
  • Ryhmä 3: Yhteiskunnallinen aine. Koulusta riippuen valittavana on esimerkiksi historiaa, filosofiaa, kansantaloustiedettä, kehitysmaatutkimusta, maailman uskontoja ja maantietoa.
  • Ryhmä 4: Luonnontiede. Tyypillisiä valintoja ovat fysiikka, kemia, biologia ja ympäristötiede.
  • Ryhmä 5: Matematiikka. Valittavana on neljä eri tasoista kurssia, joista vaikein on otettava erikseen. (Maths Studies, Mathematics SL/HL, Further Mathematics)
  • Ryhmä 6: Toinen aine ryhmistä 1–5 tai joku muu, esimerkiksi musiikki, kuvaamataito, ilmaisutaito, teatteri, yliopistotason matematiikka tai ylimääräinen kieli.

Opiskelija valitsee itse aineensa koulun ainetarjonnasta, jolloin tutkinnon voi rakentaa yksilöllisesti omien taipumuksien, kiinnostuksen ja suunnitelmien mukaan.

Suomalaiseen koulujärjestelmään verrattuna työskentely on itsenäisempää ja valinnaisempaa. Yhteiskunnallisissa aineissa kirjoitetaan paljon esseitä, luonnontieteissä keskeinen rooli on käytännön laboratoriotöillä, kielten opiskelussa keskitytään suulliseen ilmaisuun ja kirjallisuuteen. Luokkakoot ovat pieniä, ja jokaisella on oma tutorinsa, joka seuraa opiskelun etenemistä.

IB arvioidaan asteikolla yhdestä seitsemään (1-7). Alin hyväksytty arvosana on nelonen. Seitsemän on huippuarvosana, jolle ei suomalaisessa asteikossa löydy vertailukohtaa. Tutkinnon enimmäispistemäärä on 45 pistettä, alin hyväksytty 24. Pääosan arvosanoista muodostavat toisen vuoden keväällä pidettävät kirjalliset ja suulliset kokeet, mutta myös kahden vuoden aikana tehdyistä tutkielmista osa huomioidaan tutkintoarvosanoissa.

IB-tutkinto hyväksytään yliopistoissa eri puolilla maailmaa. Suomessa IB-tutkinto rinnastetaan suoraan suomalaiseen ylioppilastutkintoon.

Oppilasvalinnat Suomessa ja stipendit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen oppilasvalinnan UWC-kouluihin suorittaa Suomen UWC-yhdistys yhdessä UWC-toimikunnan kanssa, jotka yhdessä muodostavat Suomen kansallisen UWC-valintakomitean. Stipendihakemuksien määrä vuosittain on noin 150. Stipendejä myönnetään vuosittain kymmenkunta. Suomesta lähetettiin vuonna 2013 13 stipendiaattia eri UWC-kouluihin. [2] Hakemuksia tuli yhteensä 156.

Suomalaisopiskelijoita on valitty UWC-kouluihin vuodesta 1966 lähtien. Ensimmäiset stipendiaatit lähtivät Walesiin Atlantic Collegeen. Stipendit on myöntänyt ja rahoittanut alusta saakka Suomen Kulttuurirahasto, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö vuodesta 1971 vuoteen 2002 saakka, ja vuodesta 1998 alkaen rahoitukseen on osallistunut myös Svenska Kulturfonden. Myös UWC-alumnit ovat rahoittaneet joitakin stipendejä.

UWC-kouluissa opiskelleita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja suomalaisia alumneja, suluissa opiskeluvuodet ja koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pentti Kouri: taloustieteilijä ja pääomasijoittaja (1966–1968, UWC Atlantic College)
  • Jorma Ollila: Nokian pääjohtaja (1967–1969, UWC Atlantic College)
  • Seppo Honkapohja: taloustieteilijä, Suomen Pankin johtokunnan jäsen (1968–1970, UWC Atlantic College)
  • Miikka Ruokanen: dogmatiikan emeritusprofessori (1970–1972, UWC Atlantic College)
  • Heikki Joensuu: professori, syöpälääkäri ja -tutkija (1973–1975, UWC Atlantic College)
  • Ari Lahti: toimitusjohtaja, Suomen Palloliiton puheenjohtaja (1977–1979, UWC Atlantic College)
  • Pilvi Torsti: poliitikko, valtiosihteeri ja entinen kansanedustaja (1993–1995, UWC Adriatic)
  • Pirita Näkkäläjärvi: toimittaja, Yle Sámi Radion päällikkö (1995–1997, UWC Atlantic College)
  • Iiris Suomela: poliitikko, kansanedustaja (2011–2013, UWC Atlantic College)

[3]

Muita tunnettuja alumneja, suluissa opiskeluvuodet ja koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ahonen, Sirkka: ”United World Colleges”, Maailman koulut, s. 104–106. Toim. Virtanen, Lyyli & Ronkonen, Lyyli. Gaudeamus, 1984. ISBN 951-662-353-0.
  2. Suomen Kulttuurirahasto
  3. Temonen, Kati: ”Suomalaiset UWC-stipendiaatit 1966–2015”, Tutkimus suomalaisista United World Colleges alumneista 1966–2016, s. 55–58. UWC Finland, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.4.2019).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]